Olympialaiturin edessä

Mitä on nykyihminen ilman nettiä ja kännykkää? Voiko niitä ilman olla? Minä en voi, eikä moni muukaan.

Kuvan otti tyttäreni Olympialaiturin edessä. Kannettava on roskiksen päällä.

Don't stop the music

Seikkailut musiikin ja kännyköiden mp3-soittimien kanssa jatkuvat. Juhannusaattona ostin itselleni uuden kännykän, Nokia 3120 Classicin. Eikä maksanut paljon. Vakiopakkauksessa ei ollut yhteyskaapelia. Siirsin työkännykästä musiikkia bluetoothin avulla. Viidennettä kappaletta siirtäessäni kännykkä ilmoitti muistin olevan täynnä. Naurettavaa! Eihän neljän kappaleen mp3-soittimella tee mitään!

Tänään kävin ostamassa muistikortin puhelimeeni. En ostanut Nokian omaa muistikorttia, sillä sen hinta oli nelinkertainen vastaavan tuotteeseen. Edelleen käytän bluetoothia musiikin siirtoon työkännykän kautta. Monimutkaista, mutta ei se haittaa. Mitäs muuta minulla on kuin aikaa!

Ajan lisäksi minulla on kaksi puhelinta, joissa on miltei yhtenevät musiikkivalikoimat. No ei sentään, koska omaan puhelimeeni mahtuu muistikortin ansiosta huomattavasti enemmän. Tähän mennessä olen lataillut vain yksittäisiä kappaleita, en kokonaisia albumeja.

Olen tajunnut syyn siihen, miksi suosin yksittäisiä kappaleita. En omista albumeja. LP-levyjä minulla on vajaa parikymmentä ja cd-levyjä hiukan enemmän. Musiikkiin olen tutustunut kuuntelemalla radiota ja musiikkia harrastavien poikaystävien kautta. Nuoresta tytöstä lähtien ovat sormeni olleet valmiina painamaan rec-näppäintä hyvältä kuulostavan kappaleen alkaessa. Lähes kaikki C-kasetit ovat tallella (ei niitäkään hirveästi ole) ja kuuntelen niitä toisinaan tiskatessani tai ruokaa laittaessani. Joukossa on todellisia helmiä, joita kuunnellessani olen ekstaasissa.

Jossain vaiheessa radion kuuntelu loppui, tilalle tuli tietokone ja siihen ladattu musiikki. Ja nyt on vuorossa puhelimen mp-kolmonen. Onneksi puhelimessa on myös radio, ettei musiikkimakuni kehittyminen pääse pysähtymään.

I surrender

Alan pikkuhiljaa ymmärtää, mikä mp3:ssa viehättää. En ole koskaan tullut sellaista musiikkisoitinta hankkineeksi, mutta nyt mulla on kännykkä. Jess. Voin kaikessa rauhassa digata Britney Spearsin … Baby One More Timea eikä minun tarvitse nolostella musiikkimakuani ja selitellä, että tytär se meidän perheessä Britneytä diggaa.

Kännykässäni on 18 kappaletta hyvää musiikkia, Laurie Andersonista Kauko Röyhkään. Kun musiikki soi korvissani ja päässäni, eläydyn siihen voimakkaasti. Paras pitää työhuoneen ovi kiinni, jotta ohikulkijat eivät näe tanssiani ja rytmiliikkeitäni.

Musiikkia kännykkään

Tästä ei tule yhtään mitään. Illasta suuri osa meni taas kännykän kanssa näpräilyyn. Yritin saada musiikkia kännykkään. Olen sitkeä enkä luovuta helpolla (joku voisi sanoa sitä tyhmyydeksi). Noin kymmenen kertaa Windows ilmoitti sulkeneensa Nokia Music Managerin yllättävästi, vaikka ohjelma toimi virheettömästi. Windows lupasi silti etsiä virhettä.

Kokeilin lopuksi ”satunnaista siirtoa”. Sen avulla sain siirrettyä puhelimeeni musiikkia, jota en sinne halunnut. Puhelimellani oli sama musiikkimaku ja ilmoitti, että se ei voi toistaa kyseisiä kappaleita. Niinpä minä poistin ne puhelimesta. Monta tuntia kestäneen aherruksen jälkeen puhelimessani ei ole ainuttakaan biisiä. Lisäksi akku on loppu.

Toivottavasti huomenna asiat sujuvat. Muutkin kuin musiikinsiirto.