Kylmänpelko ja ötökkäfobia

Talven pakkasissa monet moittivat suomalaisten esi-isiä matkasta pohjoiseen. Miksi ihmeessä he eivät kulkeneet etelään? Ei tarvitsisi palella pakkasissa, jos Suomi olisi vaikkapa Italian tai Kreikan paikkeilla.

Oma kantani asiaan vaihtelee sen mukaan, kumpaa kahdesta fobiastani painotan: ötökkäfobiaa vai kylmänpelkoa.

Inhoa ja pelkään ötököitä, etenkin hämähäkkejä. Suomen viileä ilmasto on pitänyt huolen, etteivät täällä vilistä isommat hämähäkit ja muitakin ötököitä on vähemmän kuin lämpimämmän ilmaston maissa. Ilmaston lämpeneminen toisi tänne mm. uusia hämähäkkilajeja ja se on yksi tärkeä syy toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Pelkään kylmää. Se saa minut pukeutumaan jo muutaman asteen pakkaseen kuin olisin lähdössä etelänavalle. Monet kerrokset vaatteita auttavat tarkenemaan ja siksi en yleensä ulkona palele, mutta näytän muodottoman paksulta muiden sipsutellessa tyylikkäinä. Pakkassäässä kauppojen kiertäminen on hikistä puuhaa ja kapakassakin olo saattaa käydä kuumaksi.

Kylmät sisätilat kauhistuttavat minua. En minä nuku viileässä paremmin, olen sitä joutunut kokeilemaan enemmän kuin olisin halunnut. Lapsuuteni koti oli puulämmitteinen talo, jossa talviaamuisin ainut lämmin huone oli keittiö. En tiedä, kuinka aikaisin äitini joutui nousemaan ylös tehdäkseen tulen hellaan ja saadakseen keittiön lämpimäksi.

Kylmänpelkoni liittyy myös fibromyalgiaan, jonka diagnoosin sain viitisen vuotta sitten. Veto ja kylmyys aiheuttavat minulle kiputiloja. Tämä ja ötökkäpelkoni pitävät ikkunani kiinni pitkään myös kesäisin.

Jos joutuisin muuttamaan Suomesta pois, muuttaisin toiseen viileään maahan, koska kylmän kanssa pärjään, mutta ötököiden kanssa en.

Tämän pitäisi olla helppoa

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon ja se koetaan vakavana uhkana maapallolle. Autoja, pesukoneita ja kännyköitäkin mainostetaan ympäristöystävällisinä. Ympäristöystävällisyys on yrityksille myyntikeino, mutta myös pakko. Kioton sopimus, EU:n ilmastosopimukset ynnä muut rajoittavat mm. erilaisten myrkkyjen palautumista luontoon. Oikein hyvä niin.

Yksittäinen ihminen voinee tehdä paljonkin omien valintojensa kautta. Jätteiden lajittelu on helppo tapa osallistua ympäristötalkoisiin, vai onko? Ainakin minun on toisinaan vaikea sijoittaa jotain pakkausmateriaalia tai tavarajätettä oikeaan roskikseen. Ohjeenahan on, että sekajätteisiin vaan silloin kun ei tiedä. Ja se harmittaa. Siksi kaipaan pakkauksiin ja tuotteisiin merkintää, koodia tai symbolia, jonka avulla kerrotaan, onko kyse biojätteestä, energiajätteestä vai mistä. Tällainen merkintähän on esim. kaukosäätimissä ja televisioissa. Miksei se voisi olla yleinen käytäntö?

Jätteiden kierrätyksessä eniten minua harmittavat pakkausmateriaalit, joissa on vähän kaikkea. Leipä pakataan paperipussiin, jossa on muovinen ikkuna. Mehutölkissä on muovinen korkki. Miksi ihmeessä? Muovinen paperipussi meneekin sekajätteisiin sen sijaan että pussin täyttäisi biojätteellä. Mehutölkeistä kiskon tai leikkaan muovit pois. Eikö joku säädös voisi säädellä myös sitä, että tuote pakataan vain yhdenlaiseen materiaaliin?

Lisäksi kaipaan joka kotiin jätekuilua, johon vaan suoraan laitetaan biojätteet ja muut jätteet. Kullekin jätelajille olisi oma kuilunsa. Olisipa se helppoa. Voi olla, että silloin paperinkeräyslaatikoissa olisi vain paperia, kartongin ja pahvinkeräyslaatikoissa vain pahvia ja biojätesäiliöissä vain kompostoitavia jätteitä.

Muun muassa YTV:llä on sivuillaan kattava opas jätteiden lajittelusta.