Kengurunpoikanen

Vihdoinkin tiedän sisäisen eläimeni! Asia ei tosin ole minua vaivannut, mutta en voinut vastustaa WWF:n testiä.

Sisäinen eläimeni – mitä se sitten tarkoittaakin – on kenguru:

"A party animal who loves the nightlife, you love being part of a mob. You have a big heart and gregarious personality to go with it. You are protective of your offspring and like keeping them close to you. You prefer warm weather but usually don’t wander far from home."

Ehkä testin tarkkuudessa olisi vielä säätämistä.” Party animal” ei ehkä ole se käsite, joka minusta ensimmäiseksi tulee mieleen. Yöelämää rakastan, mutta minulle se tarkoittaa rauhaa, yksinoloa, keskittymistä tekemiini asioihin. Mielelläni toki olen laumanjäsen, mutta erakkotaipumukseni mahdollistaa sen, että viihdyn myös yksin. Toki sydämeni on suuri, pidän lämpimästä enkä yleensä ole kaukana kotoa.

Testitulos ei kerro minkä ikäinen sisäinen kenguruni on. Tämän pimeyden, sateen ja tuulen aikana olisin mieluummin kengurunpoikanen äitinsä pussissa. Sieltä välillä kurkkaisin, joko voisi nousta ja lähteä maailmaan. Muuten vain nukkuisin ja söisin.

Oikeastaan harmittaa, ettei testi antanut tuloksesi kissaa, tiikeriä tai lohikäärmettä. 

Pohjalainen huumorintaju

Huumoria on monenlaista. Hauskaa ja oikein ikävää. Sain viime viikolla tutustua ns. pohjalaiseen huumorintajuun. Se on jäänyt minulle vieraaksi, niin pohjalainen kuin olenkin. Kesti päiviä uskoa, että kaikki ilkeät huomautukset olivatkin huumoriksi tarkoitetut.

Kun tyttären isä ilmoittaa haluavansa allergialääkettä ylioppilasjuhlia vastaan, otan sen tosissani. Niin teki tyttärenikin. Saimme kuulla useita kommentteja siitä, kuinka kamala kokemus tyttären ylioppilasjuhlat hänelle ovat. Kun loukkaannuimme, otimme tosissamme, saimme kuulla: "Ettekö te nyt leikkiä ymmärrä?". Ei, en ymmärrä.

Tyttären isä piti puheen tyttärelleen juhlissa. Liikuttui, nieleskeli kyyneleitään. Haluan uskoa, että tämä oli se, miten hän oikeasti asian koki ja tunsi. Hienoksi ja ihanaksi asiaksi. Tytär on kasvanut isoksi ja aikuiseksi, saanut ylioppilaslakin ja sitä on syytä juhlia.

En tiennyt, että ilkeä ja loukkaava huumorintaju viittaa nimenomaan pohjalaiseen huumoriin, mutta asia on todistettu minulle useasti. Tosin olen ollut sen kohteena, vaikka humoristi olisi ollut äkkiväärä savolainen. Kovin tarkkarajainen käsite pohjalainen huumori ei siis ole. Mutta en varmaan ikinä opi ymmärtämään sitä huumoriksi. Minusta ilkeys ja pahasti sanominen ei ole hauskaa. Olen tosikko!