Vihdoinkin

Kolmas kerta toden sanoo. Olen vihdoinkin löytänyt sen. Etsin monta vuotta ja kokeilin erilaisia vaihtoehtoja ennen tätä nykyistä.

Ensin kokeilin egyptiläistä hiusmuotoilijaa. Hänen kampaamoonsa minut houkutteli se, ettei liike ollut prameileva eikä luvannut kuuta taivaalta. Ensimmäisellä kerralla minulle ei vielä selvinnyt, mistä maasta kampaajani oli lähtöisin. Jotain viitettä antoivat arabialainen musiikki ja tarjoillut makeiset. Hiukseni hän leikkasi kauniisti ja värjäsi ne upeiksi. Sitten kyllästyin siihen, että taisin olla hänen ainut naisasiakkaansa.

Seuraavaksi kokeilin asuinalueeni yhtä kampaajaa. Hän oli kova puhumaan, vaati hoitamaan hiuksia paremmin ja teki työnsä siinä sivussa. Aina työn tulos ei ollut kiitettävää. Lisäksi minua häiritsi hänen jatkuva puhuminen ja hermostuneisuutensa. Erään kerran hän värjäsi tyttäreni hiukset harmaiksi vaikka blondius oli tavoitteena.

Sen jälkeen oli taas löydettävä uusi kampaaja. Vaihtoehtoja asuinalueellani on runsaasti, mutta kokeilin myös työpaikan lähellä olevia. Eivät olleet hyviä. Lopulta päätin kokeilla kampaamoa, johon aikoinaan asuinalueelleni muutettuani vein tyttäreni kouluunmenohiustenleikkausta varten.

Ensimmäinen kerta oli kuin nirvana, samoin toinen. Tänään koin sen kolmannen kerran. Kampaamon tunnelma on hyvin tyyni, rauhallinen ja keskittynyt. Nuoret kampaajat nauttivat työstään. Asiakkaiden kanssa ei yritetä väkisin rupatella ja puhumattomuus tuntuu luonnolliselta. Joka kerta hiustenpesun yhteydessä annetaan intialainen päänhieronta. Todella rentouttavaa.

Lopputuloksena ovat hyvännäköiset hiukset. Hiusteni nykyinen väri löytyi ensimmäisellä käynnillä. Olen oikein tyytyväinen tummanpunaisiin hiuksiini. Oikein mukava on myös kampaamon sijainti viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoa.

Minua on onnistanut.

Tähkäpää

Olen ollut pettynyt itseeni, läheisiini, muihin ihmisiin, työhöni ja elämääni. Asiat eivät ole sitä mitä haluaisin niiden olevan. Silti en tee mitään muuttaakseni asiantilaa.

Tänä aamuna tajusin olevani Tähkäpää. Pitkät hiukseni kuristavat minua. Kuristava tunne on niin voimakas, että tilasin saman tien itselleni ajan kampaamo Choicesta värjäykseen ja hiusten leikkaukseen. Huomenna kello 10!

Mutta kyse ei ole pitkistä hiuksistani vaan tornista, johon olen itseni sulkenut. Torniin ei ole ovea eivätkä portaat vie tornin huipulla olevaan huoneeseeni. Odotan siellä kuin Tähkäpää elämääni, joka kumma kyllä ei sinne tule.

Sulkeutumiseni on johtanut siihen, että minusta on tullut näkymätön. Mitenkään muuten en osaa selittää jouluista taksijuttua tai sitä, että jopa bussi meinaa lähteä siinä vaiheessa, kun olen nousemassa autoon.

Ote Tähkäpää-sadun analyysista:

Niinpä jokainen, joka on Velhon oma, joutuu hakemaan tyynnytystä korvikkeista; ruuasta, alkoholista, tupakasta, seksistä – sillä tornissa ei ole ketään, joka saisi lapsen sydämen täyttymään rakkaudesta. Velho on perfektionisti. Mikään todellisen mahdollisuuksien maailmassa ei ole kyllin hyvää. Velho synnyttää vääränlaista kaipausta, joka johtaa irti todellisesta maailmasta. Täydellinen, minulle riittävän kelpo nautinto, onni, mahdollisuus, on aina vielä näkymättömissä, jonka takia velhon vanki luopuu maallisesta todellisesta mahdollisuudesta onneen kerta toisensa jälkeen, ajautuakseen harhaan ja yhä loitommas itsestään yhä uudelleen ja uudelleen. Velho lisää lohduttomuutta ja vahvistaa näin uhrinsa ymmärrystä oman käden lohdun ainoasta todella toimivasta tyyntymisestä.

Toinen ote:

Tähkäpään laulu kuvaa traumatisoituneen ihmisen sisäisesti rikasta maailmaa, jossa hän taiturimaisesti kykenee viihdyttämään ja ilahduttamaan itseään, kaipaamatta muita.

Minä olen onnistunut rakentamaan itselleni rikkaan sisäisen elämän. Se vie jatkuvasti minua etäämmäs muista ihmisistä. Minä riitän itselleni, en kaipaa muita. Minun on hyvä olla tornissani yksin.

En tiedä, kuinka pääsen tornista pois. Sen tiedän, että torniin en voi jäädä. Sadussa, kuinkas muuten, tulee prinssi. En usko prinsseihin.

Kuvassa Tarot-korttien Torni. Ehkä odotan salaman iskevän torniini. Se ei näytä miellyttävältä, mutta jos en muuten pääse tornista pois, se lienee välttämätöntä.