Päiväkävelyllä ja Käsilaukku

Kesälomalla, yhtäkkiä, perustin toisen blogin. Blogin nimeksi tuli ensimmäinen mieleeni tullut sana Käsilaukku. Samalla tavalla tavoitteeni oli kirjoittaa sinne, mitä kulloinkin, sitä sun tätä, pohtimatta mitään asiaa pitkään tai vakavasti. Pinnallista tai vähäistä tekstisisältöä ajattelin syventää ja laajentaa valokuvien avulla.

Turistina elämässä :)

Näiden hienojen tavoitteiden lisäksi halusin ottaa selvää, millaisia ovat Bloggerin sivumallit ”Dynaamiset näkymät.” Näyttiväthän ne hienoilta ja monipuolisilta blogissani, niin kauan kuin pysyin kirjautuneena bloggeriin. Kommentointimahdollisuutta en saanut näkyviin lainkaan enkä osannut muutenkaan muokata mallia enemmän mieleisekseni. Muutaman bloggauksen jälkeen päätin luopua ”Dynaamisistä näkymistä” ja palata Bloggerin tutumpiin sivumalleihin.

Sain Käsilaukun näyttämään mieleiseltäni. Innostuin muokkaamaan lisää ja myös Päiväkävelyllä sai muuttua. Suurin muutos on otsikkokuvasta luopuminen, sillä huomasin sen vievän turhaan tilaa itse tekstilta. Vanha tuttu kuva kissatuuliviiristä tervehtii nyt lukijaa oikeassa palkissa.

Mitään roolijakoa en mielessäni ole kahden blogin välillä vielä tehnyt. Ja ensimmäiset aatokset tehdä mahdollisimman kevyt blogi nimeltä Käsilaukku tuntuvat nyt kummallislta. Toki kevyen kirjoittamisen koulu tekisi minulle hyvää, mutta kuten mainoksessa sanotaan ”et voi olla tosissasi”. En sellaiseen taida pystyä.

Varmaa on, että vastaisuudessa aion kirjoittaa kumpaakin blogia ja viitata toisessa blogissa oleviin juttuihin. Varmaa on ehkä sekin, että Päiväkävelyllä ja Käsilaukku alkavat ajan myötä muistuttaa toisiaan. Siinä vaiheessa voi sitten miettiä, mihin tarvitsen kaksi blogia, mutta se on sen ajan murhe.

Keveästi, ilmavasti, yhä korkeammalle. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 15.7.2013,

Käsilaukun sisältöön voi tutustua mm. oikeassa palkissa olevan "Muuta ajateltavaa" -blogiluettelon kautta. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

111011

En oikein tiedä, mitä blogillani tekisin. En siitä halua luopua, mutta en tiedä, mitä kirjoittaisin. Tänään päätin ottaa blogini päiväkirjakäyttöön. Lyhyet kommentit päivästä ja kuva.

Tänään kävelin töihin ja töistä pois. Kotimatkalla selvisin lähikauppaan asti ennen kuin alkoi sataa. Matkalla kaupasta kotiin satoi niin että kenkäni kastuivat.

René Magritten Golconda (1953).

Vilskettä

Päiväkävelyllä on ollut vilskettä, vaikka en ole pariin viikkoon kirjoittanut mitään. Tavallisesti päivässä käy noin 30-40 ihmistä Päiväkävelyllä. Lauantaina kävi 131 ihmistä ja tänään on käynyt yli 50 lukijaa.

Kiitos Sitemeterin näen, että blogiini on tultu googlettamalla. Lauantaina blogistani haettiin kuvaa Pekka Töpöhännästä, tänään hakusanana on ollut merkillinen www.tieto1.fi/kmarket. Veikkaan Pekka Töpöhäntä –innostuksen johtuvan Facebookista. Viikonlopulla yks jos toinenkin vaihtoi profiilikuvakseen lapsuuden sarjakuva- tai animaatiohahmon. Omilla Facebook-kavereillani ei Pekka Töpöhäntää näkynyt, mutta voin kuvitella sen päätyneen monen profiilikuvaksi. Onko se piraatti? pysynee pitkään blogini luetuimpana juttuna lauantain ryntäyksen vuoksi.

Sen sijaan en millään keksi syytä hakuun tieto1.fi/kmarket. Kun teen saman haun Googlessa, linkki Päiväkävelylle on neljännellä sivulla viimeisenä. Kuinka moni selaa hakutuloksia neljännelle sivulle asti? Minä, mutta en usko sen olevan kovin yleistä. Juttu onkin siinä, hakulauseke oli useimmiten sidottu blogiini siten, että se toi suoraan elokuuhun 2009. Eräs ilta Ruoholahdessa –jutussa kerroin Madonnan konsertista ja sen vaikutuksista asuinalueelleni. Ja kyllä, siinä mainitaan K-market. Miksi ihmeessä joku haluaa lukea K-marketista? Voisiko joku sillä haulla blogiini tullut kertoa, mistä on kyse?

Saa tänne toki tulla. Mutta olen utelias.

Kuvassa Gerard ter Borchin maalaus Curiosity noin vuodelta 1660.

Tammikuun alut

Tammikuu on uusien alkujen aikaa. Minullekin, vaikka syksy on se aika, jolloin tietoisesti aloitan uutta. Tammikuun alut tapahtuvat nopeasti, impulsiivisesti ja vaistomaisesti. Ehkä isot asiat saavat alkunsa juuri niin.

Tammikuussa 1987 olin työtön. Sisareni kertoi työpaikassaan olevan vapaa paikka. Soitin yhteyshenkilölle ja sovimme haastattelun ajankohdaksi seuraavan maanantain. Aloitin työt seuraavana keskiviikkona. Olen siinä työpaikassa edelleen. Välillä olen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Pari vuotta olin toisessa organisaatiossa äitiysloman ja hoitovapaan sijaisena. Todennäköisesti myös pysyn työpaikassani eläkeikään asti.

Työpaikan saaminen, helsinkiläiseksi muuttuminen ja kihlatun kanssa yhteisen elämän aloittaminen olivat isoja asioita tammikuussa 1987. Ehkä siksi mieleeni jäivät voimakkaasti pakkaset. Silloin oli vielä kylmempi kuin nyt. Helsingin lämpötila pyöri 30 pakkasasteen tienoilla ja muistan useana päivänä olleen yli 30 astetta. Se oli hirvittävää, mutta silloin pakkanen päättyi parin viikon jälkeen. Nykyinen pakkauskausi taitaa vaan jatkua …

Tasan vuosi sitten liitin Päiväkävelyllä-blogin Blogilistalle. Omien tekstien asettaminen vieraiden ihmisten luettavaksi ja kommentoitavaksi oli minulle iso askel. Itseni suojaksi rakentamieni muurien purkaminen oli alkanut. Nykyään se jatkuu mm. itseni esille kaivamisena eli laihtumisena. En ole enää vähään aikaan uskonut tarvitsevani ylimääräisten kilojen muodostamaa suojaa muita ihmisiä vastaan. Minulle laihtuminen tarkoittaa sitä, että uskallan päästää toisen ihmisen lähelle itseäni.

Blogivarkaus

Kummalliseen asiaan törmäsin Sitemeterissä. Blogiini oli tultu googlettamalla Muutoksia-bloggauksen alku. Klikkasin linkkiä ja ensimmäinen tulos ei ollut blogini vaan miksu.pointblog.fi:n teksti Muutoksia, joka oli sanasta sanaan minun tekstini - eikä mitään viittausta blogiini. Kommentoin blogia ihmettelemällä, mistä on kyse. Vastausta en ole saanut.

Ovatko muut bloggaajat törmänneet tällaiseen varkauteen? Mistä muusta voi olla kyse kuin varkaudesta?

Hyvältä näyttää

Olen pitkään kaivannut blogiini kolmipalstaisuutta. Löysin Keisarin uusista vaatteista mieleiseni pohjan ja ohjeet kolmipalstaisuuteen.

Olen oikein tyytyväinen tulokseen. Tunnisteiden selaaminen on nyt helpompaa eivätkä linkkini ole enää piilossa. Lisäsin myös etusivulla olevien tekstien määrää. Blogin uusi ulkoasu vastaa enemmän nykyistä minua. Tämä on kaunis.

Nyt löytyy

Lisäsin blogiin tunnisteet. Niitä onkin valtavasti. Olisi ehkä pitänyt antaa tunnisteet vain tyyliin 'musiikki', 'elämä', 'työ'. Mutta halusin olla tarkempi ja tässä sitä ollaan.

Katotaan nyt, jaksanko pitää noin pitkää listaa. Varsinkin kun tässä blogimallissa tunnisteita ei saa siirrettyä sivun oikeaan laitaan. Ei näytä hyvältä.

Mutta kirjoitukseni löytynevät nyt kai paremmin.

Sivustakatsoja

Lisäsin blogilinkkeihin Sivustakatsojan. Pidän kovasti sen elokuva-arvioista. Sitä paitsi tavoite katsoa kaikki 1001 elokuvaa, jotka "pitää nähdä", on kunnioitettava.

Hah!

Olen kyllästynyt siihen tapaan, jolla viimeaikaiset bloggaukseni olen kirjoittanut. Tunnelmapala toisensa jälkeen. Hah. Kuka sellaista jaksaa lukea? Niiden kirjoittaminen on ollut helppoa, mutta täytyy tällä kirjoittamisella olla muukin motiivi.

Nyt sitten kehittelen sopivaa tarinaa, jonka seuraavaksi blogissani julkaisisin. Alku mulla jo on!

Toiseksi olen ajatellut perustaa toisen blogin, jossa kirjoittelisin ihan toisenlaisia juttuja. Tiukkaa asiatekstiä minua kiinnostavista asioista. Asiatekstin kiinnostavasti kirjoittaminen on minulle huomattavasti vaikeampaa, joten toista blogia saa ehkä odotella jonkin aikaa.

Kirjoittamisiin!

Omat mielipiteet

Jussi Halla-aho kanteli Julkisen sanan neuvostolle, koska A-talk ohjelmassa 30.10.2008 oli käytetty väärin sitaattia hänen blogistaan. Kantelussaan Halla-aho sanoi: "Lauseen siteeraaminen kantelijan mielipiteenä on valheellista uutisointia ja tarkoituksellista mustamaalaamista". Julkisen sanan neuvosto oli sitä mieltä, että sitaattia oli käytetty oikein eikä se antanut väärää kuvaa Halla-ahon blogista.

Olen nyt ihmetellyt tätä pari päivää. Minusta on omituista, että bloggaaja ilmoittaa, etteivät blogissaan ilmaistut mielipiteet ole hänen mielipiteitään. Luulin, että Halla-aho osaa kirjoittaa niin, että tekstistä selviää, kenen mielipiteestä on kysymys. Tämä kai on niitä asioita, jotka koulussa opetetaan jo ala-asteella. Tieteellisessä tekstissä on hyvin tärkeää osoittaa, kenen mielipiteistä, tutkimustuloksista on kyse. Filosofian tohtorin luulisi olevan oikein hyvä tässä.

Mutta ehkä blogin kirjoittaminen on niin vaikeaa, ettei siinä pysty erottamaan omia mielipiteitä muiden mielipiteistä.

Siltä varalta, että asia ihmetyttää, ilmoitan, että tässä blogissa esille tuomani mielipiteet ovat omiani, ellen ole toisin ilmoittanut. Mielipiteisiini olen saanut vaikutteita kaikesta kokemastani, näkemästäni, kuulemastani ja lukemastani. Siten mielipiteeni eivät täysin originaaleja ole, mutta eipä taida kenenkään muunkaan olla.