Muutoksia

Olen ensimmäistä päivää töissä loman jälkeen. Mieleni on valpas ja aktiivinen, oikeastaan odotan hyvää työvuotta alkavaksi. Töitä, jopa mielekkäitä töitä, pitäisi olla riittävästi. Toivon, että parin hirvittävän työvuoden jälkeen pystyisin keskittymään töihini kunnolla.

Kuitenkin jossain on hahmoton ajatus siitä, että työpaikkani on minulle väärä. Jos en olisi nykyisessä työssäni, tekisin varmaan samaa kuin lomalla. Kirjoittaisin, haistelisin tuulta, etsisin kirjoja ja musiikkia sekä lukisin ja kuuntelisin niitä. Perustaisin tanssikoulun naisille, jotka haluavat liikkua, mutta eivät kehtaa mennä kuntosalille. Vetäisin Keskeneräisten asioiden iltoja. Opettelisin soittamaan, kerrostalossa soitin olisi syntikka. Huilun soiton voisin opetella uudestaan, jos kerrostalossa saisi harrastaa musisointia.

Kirjoittaminen tuntuu oikein hyvältä. Harrastus se ei ole. Se on välttämättömyys. Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä olevan parhaiten minulle sopiva tapa ilmaista itseäni. Bloggaaminen on oiva keino siihen, samoin aamusivut. Kummassakin on ideana saada teksti valmiiksi. Ilman sitä jäisin pohtimaan ovatko valitsemani sanat ja sanajärjestys parhaat kuvaamaan haluamaani asiaa, eikä valmista tulisi. Tunnen, että pitäisi kirjoittaa paljon enemmän, mutta aika ei tunnu riittävän.

Kotielämäni mullistuu tänään kolmeksi viikoksi. Tyttären poikakaveri Englannista tulee meille. Nuori pari on riidellyt railakkaasti ja ehdin jo toivoa, ettei vierailu toteutuisi. Kaksioni käy ahtaaksi meille kolmelle ja koettelee kärsivällisyyttä. Myös tytärtäni jännittää vierailun sujuminen. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Unelmat ja arki ovat elämässäni kaukana toisistaan. Kaipaan elämääni muutosta, mullistusta, joka toisi mukanaan, no, ainakin rakkautta ja elämän, joka tuntuisi enemmän omalta.

Aamusivut

Aamusivut ovat Julia Cameronin kehittämä keino oman luovuuden löytämiseksi. Jokainen aamu tulee kirjoittaa kolme sivua tekstiä. Ei enempää eikä vähempää. Pääasia on kirjoittaminen, mitä tahansa. Voi kirjoittaa, ettei mitään tule mieleen tai että voi paska. Mutta ei sellaista jaksa kolmea sivua kirjoittaa, minä ainakin. Ajatuksia alkaa tipahdella ja huomaamattaan on käsitellyt asiaa, jonka oli unohtanut tai jota ei ole uskaltanut tai pystynyt tai ehtinyt käsittelemään. Oli sitten kyse keittiön verhoista tai lapsuuden traumoista.

Aloitin aamusivujen kirjoittamisen 18.1.2009 hyvän ystäväni innoittamana. Voi olla, että aamusivut ovat auttaneet omaan luovuuteeni tutustumisessa. Enemmän aamusivujen kirjoittaminen on vaikuttanut itsetuntemukseeni ja itseni hyväksymiseen. Sen tajuamiseen, että olen hyvä tyyppi. Päivän aloittaminen aamusivujen kirjoittamisella on puhdistanut mieleni uuteen päivään, antanut voimaa. Mutta toisinaan olen kirjoittaessani kohdannut asioita, jotka ovat itkettäneet, surettaneet ja jääneet mietityttämään pitkäksi aikaa. Hyvällä tavalla.

Olen niitä ihmisiä, jotka jatkavat päivää yöllä. Aamusivujen kirjoittamisen takia ylösnouseminen runsan puoli tuntia aikaisemmin muuttui mahdottomaksi. Oli pakko saada nukkua edes viisi-kuusi tuntia yössä. Lopetin aamusivujen kirjoittamisen 25.4.

Tänään aloitin aamusivujen kirjoittamisen uudestaan, koska huomasin tarvitsevani sitä. En ehtinyt käsitellä asioita kiireisen arjen keskellä, vaikka joka päivä tapahtuu jotain merkittävää. Jotkut asiat jäivät lamaannuttaviksi möykyiksi sisääni. Onnistuin purkamaan osan niistä vime lauantaina juomalla paljon ja itkemällä vesiputouksen lailla. Huomasin kuitenkin, ettei sellainen asioiden käsittely riitä.

Aamusivut ovat minulle parantavaa terapiaa.