Verotuksesta

Kuluvan vuoden verokortissa veroprosenttini päätoimesta on yhtä prosenttia pienempi kuin viime vuonna. On toki mukavaa saada enemmän rahaa käteen. Mutta en oikein ymmärrä, miten verotuksen kevennykseen on varaa. Samaan aikaan, kun yhteiskunnan rahat eivät riitä vanhusten hoitoon ja koulujen, sivukirjastojen ja päiväkotien aukipitämiseen, kevennetään verotusta. Onko siinä jokin järki takana?

Yhteiskunnalla ei ole ollut pitkään aikaan varaa huolehtia vähäosaisistaan niin, että takaisi heille nöyryytysten sijaan toimeentulon, jolla voisi tuntea itsensä arvokkaaksi ihmiseksi. Silti perustuslaissa sanotaan: "Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon." Ihmisarvo on tärkeä lain tasolla, kunpa se näkyisi myös silloin, kun säästöistä päätetään.

Politiikka näkyy nimenomaan siinä, kuinka valmiita yhteiskunnan varoja ollaan jakamaan kullekin taholle ja mihin tarkoituksiin varoja jaetaan. Tämän vuoksi on tärkeää äänestää. Siten on mahdollisuus vaikuttaa hallitusohjelmaan, budjettikehyksiin ja yhteiskunnan hyvinvointiin.

Verotuskeskustelussa tuntuu olevan vallalla ajatus siitä, että palkansaajien verotus on liian korkea. Toinen yhtä keskeinen ajatus on, että yhä useammat haluaisivat itse päättää verorahojensa käytöstä. Ei verorahoja maahanmuuttajien tukemiseen, ei verorahoja lihavuustutkimukseen, ei verorahoja itseaiheutettujen sairauksien hoitoon jne.

Syntyy vaikutelma siitä, että nämä ihmiset haluavat Suomeen USA:n verotusmallin. En tarkkaan tiedä, millainen se on, mutta käsittääkseni palkkatulojen verotus on alhainen, koska yhteiskunta ei siellä vastaa pienimmistään. Huonoa omaatuntoaan – tai sosiaalisen paineen vuoksi – rikkaat julkkikset rahoittelevat varoja hyväntekeväisyyteen.

Kun Suomeen rakennettiin hyvinvointivaltiota, tavoitteena oli jakaa yhteistä hyvää, taata yhteiskunnan heikompien toimeentulo ja ihmisarvo. Katsottiin, että hyväntekeväisyys on liian hatara ja oikullinen keino siihen. Hyvinvointivaltion pohjaksi luotiin progressiivinen verotus ja verovaroin ylläpidettiin mm. koulut, sairaalat, yhteiskunnan infrastruktuuri, yliopisto ja kirjastot.

Tällaisen järjestelmän toimiminen perustuu siihen, että kansalaiset luottavat poliitikkoihin ja heidän kykyynsä jakaa rahat oikeudenmukaisesti. Toinen peruspilari on solidaarisuus, sen ymmärtäminen, että toinen ihminen on yhtä tärkeä kuin minä.

Kumpaakaan näistä ei enää ole. Oma napa on lähimpänä, niin kansalaisilla kuin poliitikoillakin. Maailma on muuttunut, yhteiskunnan tehtävä on muuttunut. Yhteiskunnan tehtäväksi on tullut huolehtia isommistaan, koska he vallitsevan ajattelun mukaan pitävät yhteiskuntaa pystyssä.

Kenelle? Itselleen.

Kylmänpelko ja ötökkäfobia

Talven pakkasissa monet moittivat suomalaisten esi-isiä matkasta pohjoiseen. Miksi ihmeessä he eivät kulkeneet etelään? Ei tarvitsisi palella pakkasissa, jos Suomi olisi vaikkapa Italian tai Kreikan paikkeilla.

Oma kantani asiaan vaihtelee sen mukaan, kumpaa kahdesta fobiastani painotan: ötökkäfobiaa vai kylmänpelkoa.

Inhoa ja pelkään ötököitä, etenkin hämähäkkejä. Suomen viileä ilmasto on pitänyt huolen, etteivät täällä vilistä isommat hämähäkit ja muitakin ötököitä on vähemmän kuin lämpimämmän ilmaston maissa. Ilmaston lämpeneminen toisi tänne mm. uusia hämähäkkilajeja ja se on yksi tärkeä syy toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Pelkään kylmää. Se saa minut pukeutumaan jo muutaman asteen pakkaseen kuin olisin lähdössä etelänavalle. Monet kerrokset vaatteita auttavat tarkenemaan ja siksi en yleensä ulkona palele, mutta näytän muodottoman paksulta muiden sipsutellessa tyylikkäinä. Pakkassäässä kauppojen kiertäminen on hikistä puuhaa ja kapakassakin olo saattaa käydä kuumaksi.

Kylmät sisätilat kauhistuttavat minua. En minä nuku viileässä paremmin, olen sitä joutunut kokeilemaan enemmän kuin olisin halunnut. Lapsuuteni koti oli puulämmitteinen talo, jossa talviaamuisin ainut lämmin huone oli keittiö. En tiedä, kuinka aikaisin äitini joutui nousemaan ylös tehdäkseen tulen hellaan ja saadakseen keittiön lämpimäksi.

Kylmänpelkoni liittyy myös fibromyalgiaan, jonka diagnoosin sain viitisen vuotta sitten. Veto ja kylmyys aiheuttavat minulle kiputiloja. Tämä ja ötökkäpelkoni pitävät ikkunani kiinni pitkään myös kesäisin.

Jos joutuisin muuttamaan Suomesta pois, muuttaisin toiseen viileään maahan, koska kylmän kanssa pärjään, mutta ötököiden kanssa en.