Damnded if I do

and damnded if I don’t
want you.

True Bloodin uskomattoman upea tunnusmelodia Bad Things sekoitti pääni ja sydämeni ja sai minut ostamaan sen mp3:na, kun en mitenkään muuten sitä käsiini saanut. Siitä on aikaa, mutta edelleen Bad Thingsin alkeassa soida joko puhelimeni soittoäänenä tai ipodissani ajattelen: ”Tämä on varmasti maailman paras biisi” ja tulen älyttömän hyvälle tuulelle, suorastaan onnelliseksi.

Jos yksi Jace Everettin biisi on näin hyvä, millaista on hänen muu musiikkinsa? Lainasin kirjastosta hänen uusimman levynsä Red Revelations uteliaisuuttani enkä sen jälkeen ole paljon muuta kuunnellut. Jace Everettin matala, miehekäs, seksikäs ja herkkä ääni saa minut värisemään ja huokailemaan. En osaa hänen musiikkiansa määritellä, mutta monessa yhteydessä hänen musiikkinsa väitetään olevan countrya. Minun korviini se kuulostaa rockilta, mutta samapa tuo. Hyvältä se kuulostaa kuitenkin.

Erinomaista levyä kuunnellessani hymyni levenee entisestään etenkin aloitusbiisin Possessionin ansiosta. Muita saman reaktion aiheuttavia ovat Burn for You, More to Life (C’mon C’mon), The Good Life ja hieman hitaampi kappale Damned if I do. Humoristisessa Little Black Dress –kappaleessa yritetään päästä eroon tuosta pikkumustasta. Lopetusbiisinä, bonuksena, levyllä on Bad Things.

Red Revelations –levyn kappaleisiin voi tutustua hänen kotisivullaan, mutta tässä teille maistiaisiksi Damned if I do, joka myös on soinut True Bloodissa. Jaksoa en saanut selville, mutta todennäköisesti kolmoskaudella.