Tyttöjen eliminointi

Kiinassa on maakuntia, joissa syntyy 130 poikaa 100 tyttöä kohden.

Kun kohdussa kasvaakin tyttö, tehdään abortti. Täsmähedelmöityshoidossa voi varmistaa lapsen sukupuolen. Jos lapsen sukupuoli selviää vasta syntymässä, saattaa tyttölasten kuolleisuus olla yllättävän korkea. Näin kertoo viimeisin Kehitys-lehti sivuilla 22-23.

Lehden mukaan kyse ei ole pelkästään köyhyydestä, tietämättömyydestä tai koulutuksen puutteesta – täsmähedelmöityshoito on varakkaan ja koulutetun väestönosan keino oikean sukupuolen takaamiseksi.

Intialaisen sanonnan mukaan tytön kasvatus on kuin kastelisi naapurin puutarhaa. Kulttuureissa, joissa suku jatkuu ainoastaan miessukupuolessa, poikien syntyminen on välttämätöntä. Tytöt eivät hyödytä omaa sukua, siksi heitä ei haluta.

Luin aamulla loppuun Parvekejumalat. Lukekaa tekin Parvekejumalat. Sen jälkeen voimme keskustella mm. siitä, mihin naisasialiikettä tarvitaan. Tai naisen seksuaalisuuden vaarallisuudesta. Tai vapauden puutteesta tai liiasta vapaudesta. Tai uskonnosta.

Päiville lämpimästi

Kiireinen aika on ohi, ainakin mitä tulee kylpyhuoneen ja eteisen tyhjentämiseen ja muuttoon. Nyt voin nauttia lomastani!

Ensimmäiseksi luen Anja Snellmanin Parvekejumalat. Antti Majander kehui teosta Hesarissa. Sen innoittamana kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kuuntelemassa, kun Olga K. haastatteli kirjailijaa. Innostuin teoksesta lisää ja ostin sen. Sain siihen Anja Snellmanin omistuskirjoituksen ”10.6.2010 Päiville lämpimästi Anjan Snellman” ja ystävällisen, uteliaan katseen kirjailijalta.

Minua kiinnosti Parvekejumalat, koska se on kahden nuoren naisen tarina. Alla-Zahra haluaa eroon suomalaisuudesta ja kääntyy muslimiksi. Anis F. haluaa irrottautua somaliperinteen naisihanteesta. Lukemani noin 40 sivun perusteella Snellman valottaa suomalaisuutta Aniksen ja Alla-Zahran tarinoiden kautta. Osuvasti ja hauskasti.

Lukemisen lisäksi tutustun uuteen kotiini, kotitalooni ja sen ympäristöön. Olen asunut viereisessä kaupunginosassa, mutta näkökulma on nyt toinen. Ikkunoista avautuva näkymä on avara, paljon kattoja, kaupungin huiput ja tornit ja paljon taivasta. Työpaikan näkyminen parvekkeelta katsottaessa tuntuu oudolta. Ei työpaikka saisi tunkeutua kotiin.

Myös kesäkotini on keskustan tuntumassa, toisella puolella vain. Liikun kävellen ja tulen varmasti nauttimaan hieman pitemmästä työmatkasta jalkaisin. Uuden ympäristön yllyttämänä kierrän jalkaisin tämän alueen ja lähiseudut. Ihania, kauniita merenrantoja ja kiinnostavia kapakoita.

Tästä tulee kivaa!