Ei niin päivittäinen joulukalenteri, osa 12

Vuoden pimein aika auringon vain käväistessä horisontin yläpuolella muutaman tunnin vaikuttaa minuun unisuutena, väsymisenä ja joskus mielen mustuutena. Selvitäkseni pimeydestä syön suklaata, tapaan ystäviäni ja rakkaitani, nukun ja luen hyviä kirjoja.

Yksi keino lienee ylitse muiden. Siitä kertoo Ray Bradbury kirjassaan Paha saapuu portin taa:

- Helvetti, kaikki tämä, Dark ja hänen kaltaisensa, he pitävät itkusta, Jumalani, hehän rakastavat kyyneliä. Mitä enemmän sinä ulvot sitä enemmän he saavat suolaa leualtasi. He imevät kuin kissat hengitystäsi, kun sinä vaikerrat, Jeesus Kristus. Nouse ylös! Nouse kirotuilta polviltasi! Hypi! Huuda ja hoilota! Kuuletko! Sinun täytyy karjua Will, laulaa. Tärkeintä on, että naurat, käsitätkö? Sinun on naurettava!

- Minä en voi!

- Sinun on pakko! Se on ainoa aseemme. Minä tiedän sen. Kirjastossa! Noita juoksi, Jumalani kuinka hän juoksi. Ammuin hänen kuoliaaksi hymyllä. Yhdellä ainoalla hymyllä, yön ihmiset eivät kestä sitä. Hymyssä on aurinko. He vihaavat aurinkoa. Me emme saa ottaa heitä vakavasti Will!


J. K. Rowling antaa Harry Pottereissa neljä keinoa, joista nauru on yksi.

Noin 10 kirjaa ja noin 10 kosmetiikkatuotetta

Sain Marja-Leenalta haasteen listata 10 tärkeää kirjaa ja 10 suosikkikosmetiikkatuotetta. En ole varma, kuinka sana ’tärkeä’ tässä yhteydessä tulkitaan. Kirja, johon palaa monta kertaa uudestaan? Kirja, josta on tullut osa ajattelua käsitteiden, mielikuvien tai tapahtumien kautta?

Lapsuuden ja varhaisnuoruuden tärkeimmät kirjat olivat

Kompassi, joka ruokki uteliaisuuttani ja tiedonjanoani Niinimaalla. Päiväkävelyllä olen kirjoittanut Kompassista otsikolla Tiedonjanoa ja mielikuvitusta.

Otavan iso tietosanakirjan kaikkia osia (1-10) luin hieman vanhempana. Keskustelun tuoksinassa olohuoneen kirjahyllystä kaivettiin usein osa jos toinenkin selvittämään, kuinka asia oikeasti on. Itsekseni luin usein elokuvista kertovaa artikkelia. Katselin kuvia elokuvista ja haaveilin vielä joskus näkeväni sellaiset elokuvat kuin Seitsemäs sinetti tai Paikka auringossa.

H.C. Andersenin Kootut sadut ja tarinat I-III. Luin kaikki kolme osaa lukuisat kerrat ja vieläkin muistan, että ensimmäisenä satuna oli ”Tulukset”. Tärkein Andersenin satu oli Pieni Merenneito, joka oli lapsuudenkodissani erillisenä kirjana Pieni merenneito ja muita H.C. Andersenin satuja vuodelta 1957. Siinä oli hyvin kaunis kuvitus kansikuvaa myöten. Valitettavasti kirja on kadonnut vuosia sitten (tai luettu loppuun) eikä minulla ole sitä. Pienestä merenneidosta olen kirjoittanut Päiväkävelyllä kaksi juttua: ”Pieni merenneito” ja ”Merenneito pysyköön merenneitona”.

Teininä, ennen yliopistoon menoa, luin kaiken mahdollisen, mitä käsiini sain. Alavuden kirjasto oli oikein hyvä pienen kaupungin kirjasto.

Tärkein tämän ajan kirja oli kuitenkin sinikantinen opas astrologiaan, jonka luin alkusyksystä 1972. Kirjan nimeä en muista, luultavasti se oli Astrologia. Siitä lähtien astrologia on ollut minulle yksi keino ymmärtää ihmistä, parisuhdetta ja maailmaa.

Vähintään yhtä tärkeä oli Aben Välijääkausi 4, joka tutustutti minut hämmästyttävään ja ihmeelliseen scifin maailmaan. Scifin maailmasta olen löytänyt monet minulle rakkaimmista kirjoista.

Yliopistossa opiskelin mm. kotimaista kirjallisuutta, mutta sitä kautta sen ajan tärkeimmät kirjat eivät tulleet. Tärkein opiskeluajan kirja, Doris Lessingin Shikasta, tuli luettua ystävieni useiden kehotusten jälkeen. Kirjan luettuani ajattelin maapallon historiasta, arkkitehtuurista ja ihmisistä uudella tavalla uusin käsittein. Saman teki myös Lessingin Avioliitot vyöhykkeiden välillä.

Kotimaisen kirjallisuuden peruskurssin luennoitsijalla oli tapana lukea otteita Homeroksen Odysseiasta Pentti Saarikosken käännöksenä. Otteet tekivät valtavan vaikutuksen, ostin kirjan ja luin sen. Rakastuin Odysseian kieleen, sanoihin ja eeppiseen kerrontaan.

Työelämässä olen ehtinyt olla miltei 25 vuotta. Luen vähemmän kuin nuorena, mutta silti olen valvonut monet yöt kirjaa lukien.

Tämän ajan tärkein kirja on novelli, joka ilmestyi ensimmäisen kerran Portti-lehdessä nro 4/1999. Pasi Ilmari Jääskeläisen novelli Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa on tarina ajasta ja rakkaudesta. Oikeassa suhteessa kaikkea, mitä kirjallisuudelta tuolloin odotin. Minusta tuli Jääskeläis-fani ja hyllystäni löytyvät kaikki julkaistut teokset, myös novellikokoelma Missä junat kääntyvät, joka myöhemmin julkaistiin editoituna nimellä Taivaalta pudonnut eläintarha.

Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita on mestarillinen novellikokoelma, jonka tarinoihin viittaan keskustelussa vähän väliä.

Lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, on Agatha Christien koko tuotanto. Innostuin Christiestä uudelleen katsomani Agatha Christien koodi –dokumentin ansioista. Agatha Christiestä olen kirjoittanut Päiväkävelyllä muutaman kerran.

Ja jos suodaan vielä yksi, niin se on J.K. Rowlingin Harry Potter –kirjat.

Haasteen toinen osa eli 10 kosmetiikkatuotetta tuotti vähän ongelmia, sillä en meikkaa lainkaan.

SP hydrate shampoo + hoitoaine tekee hiuksistani kammattavat pesun jälkeen.

Kasvot puhdistan Vichyn kostetuttavalla kasvovedellä ja kerran viikossa Cliniquen kuorinta-aineella. Kosteusvoiteena minulla on Cliniquen kosteuttava päivävoide.

Suihkun jälkeen kosteutan vartaloni ihon Nivean after sun lotionilla, sillä se kosteuttaa ja pehmentää ihon sekä imeytyy hyvin. Kainaloihini suihkutan Chanelin Coco Mademoiselle deodoranttia. Lempituoksujani ovat Elizabeth Ardenin Green Tea ja CK One.

Huuleni pysyvät kunnossa Bepanthen voiteen ansiosta. Jalkoihini laitan Schollin kosteuttavaa jalkavoidetta ja käsiini sitä käsivoidetta, jota just sattuu olemaan.

Kosmetiikkatuotteeni kosteuttavat kovasti, mutta hei, olen 51-vuotias.

Haaste pitää laittaa eteenpäin. Haastan erityisesti Peter Pan -syndrooman Soubretten, mutta myös muut blogini lukijat voivat tarttua haasteeseen.

Kirjamessuilla

Lauantaina Helsingin kirjamessuilla kävi samoin kuin usein ennenkin: kiersin antikvariaattien osastot tarkkaan ja moneen kertaan. Siellä kuljetin sormiani kirjojen selkiä pitkin, nautin kirjojen tunnusta ihollani ja kyselin kirjatukina toimineiden kivihirviöiden hintoja. Melkoinen urakehitys gargoileilla: Pariisin vartijoista matkamuistoiksi ja kirjatuiksi.

Olen varmaan hyvin vanhanaikainen tai sitten vain hemmetin yksinäinen, mutta ruoka- ja viinipuolella vain käväisin. Maistelin suklaata ja juustoja, viinit jätin muiden juotaviksi. Yksin ei ole kiva juoda. Seuralaiseni, 17-vuotiaan sisarentyttäreni, olin kadottanut jo aikoja sitten eikä hänestä alaikäisenä viiniseuraksi olisi ollutkaan.

Uuden kirjallisuuden osastot, suuret kustantajat, kirjakerhot ja mediat, oikeastaan vain vilkaisin läpi ohi mennessäni. Osallistuin Suomalaisen kirjakaupan Agatha Christie –kisaan, mutta en muista mitä siinä saattoi voittaa.

Messujen tärkein tapahtuma oli heti aamulla, kun Kirjakahvilassa haastateltavan tuolille istahti Pasi Ilmari Jääskeläinen. Ennen haastattelua kävin hakemassa omistuskirjoituksen Harjukaupungin salakäytäviin. ”Oletko sinä se Päivi?” –kysymykseen vastasin vain, että olen. Virtuaalisesti olemme tunteneet jo muutaman vuoden ja tämä oli eka kerta kun tapasimme oikeasti. Ehkä hän on oleskellut salakäytävissä ja minä kirjaston uumenissa ja ehkä juuri siksi tuntui oikein mukavalta nähdä ja tavata toinen kolmiulotteisesti.

Suorastaan harmittelin, etten ollut ottanut mukaani koko hänen tuotantoaan saadakseni niihinkin omistuskirjoituksen. Luonnollisesti olisin aloittanut Portti-lehdestä 4/1999, jossa julkaistiin ”Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa” ensimmäisen kerran. Novellin voi lukea myöhemmin julkaistusta novellikokoelmasta ”Missä junat kääntyvät” ja sen editoidusta painoksesta ”Taivaalta pudonnut eläintarha”. Suosittelen!

Kirjoja ostin vain antikvariaattipuolelta.

• Boris Akunin: Akilleen kuolema
• Agatha Christie: Syyttävä sormi ; Kaikki päättyy kuolemaan ; Kuolleen miehen huvimaja
• J.K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Akuninin teosten venäläisiin rikosmysteereihin tutustumista suosittelen. Päähenkilö Erast Petrovits Fandorin on hurmaava ja täydellisyydessään lähes Hercule Poirotin veroinen. Viimeisimmän Harry Potterin suomennoksesta päätin aikoinaan, että ostan sen vasta sitten kun sen kohtuullisella hinnalla saan. Mielestäni 8 euroa ei ollut siitä liikaa. Ostamani Agatha Christiet olivat kohtuuhintaisia, mutta näin niitä myynnissä myös noin 30 euron hintaisina.

Korkeista hinnoista ällistyneenä tarkastin muutaman omassa kirjahyllyssäni olevan kirjan hinnan – ja ihmettelin. 35 euroa Besterin Määränpäänä tähdistä, samoin 35 euroa Le Guinin Osattomien planeetasta. Joko käytettyjen kirjojen hinta on ylipäätään noussut vietävästi tai sitten – en tiedä. Kovin harvinaisista kirjoista ei voinut olla kyse, sillä samat kirjat olivat myös muiden antikvariaattien tarjonnassa. Muistaakseni ihmettelin myös vuosi sitten kirjamessujen yhteydessä antikvariaattikirjojen hintoja. Tosin silloin oli kyse huomattavasti alemmista hinnoista.

Neljä keinoa elämään

J.K. Rowlingin Harry Pottereissa annetaan neljä keinoa elämässä selviämiseen. Sovellan, tai ainakin yritän soveltaa, niitä omassa elämässäni.

Niistä kolme esitellään kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki.

Suklaa

Suklaan syönti auttaa toipumasta ahdistavista, epämiellyttävistä ja pelottavista tilanteista. Tämän toki kaikki tietävät, mutta se toimii!

Nauru

Mörön saa karkotettua tekemällä se naurettavaksi. ”Naurretavus!” Professori Lupinin oppitunnilla tämä tepsii myös hämähäkkipelkoon. Siihen en ole tätä vielä soveltanut. Rowlingin mukaan pelko karkotetaan liittämällä pelottavaan asiaan niin naurettava asia, ettei pelottavaa asiaa voi enää ottaa tosissaan.

Harry Pottereissa nauru ja naurettavuus liitetään vain pelon torjumiseen. Omassa elämässäni pyrin näkemään asioiden naurettavuuden ja hyväksymään oman naurettavuuteni. Vain naurun avulla voi olla vapaa yleisistä mielipiteistä, pakottavista koodeista ja tajuta oman ainutlaatuisuutensa.

Suojelius

Kun elämäniloa ei näy missään, kun ahdistaa, masentaa eikä toivoa ole ja vain koetut tai mahdolliset tulevat kauhukuvat pyörivät mielessä, on syytä kutsua suojelius. Suojelius pitää tietoisesti rakentaa ja sen muodostavat onni, toivo ja elämänilo, jotka tiivistyvät yhdessä oikein onnellisessa muistossa.

Hädän hetkellä on vaikeaa muistaa mitään hyvää ja jos muistaa, se tuntuu epämääräiseltä, epätodelliselta ja kaukaiselta. Siksi suojeliuksen kutsumista pitää harjoitella eli ajatella onnellisia asioita, kokemuksia, muistoja ja tulevaisuudenkuvia elämässään.

Blogini lukijat ovat varmaan huomanneet, että minulla harjoitukset suojeliuksen kutsumiseksi ovat jääneet vähiin. Mutta kyllä minä vielä opin.

Aikalisä

Joskus on hyvä ottaa aikalisä asioiden käsittelyssä. Harry Pottereissa tämä tehdään ajatuseulan avulla. Ajatuseulaan voi tallentaa kokemuksensa, muistonsa ja ajatuksensa ja ottaa ne siitä esille silloin kun itselle parhaiten sopii.

Ajatuseulan, tai mitä nimitystä siitä sitten käyttääkin, käyttö on periaatteessa helppoa. Ei tarvitse kuin päättää, että tätä asiaa ajattelen huomenna, ensi viikolla – tai vasta sitten, kun se on ajankohtainen.

Kyllä näillä pitäisi omassa elämässään pärjätä. Minunkin.

Mieluummin kirjat

Aikoinaan päätin, että en katso ainuttakaan Harry Potter –elokuvaa. Olin varma, etteivät ne pysty saavuttamaan kirjojen tasoa. Kun näin valokuvat Harry Potterin, Hermionen ja Ronin näyttelijöistä, olin entistä vakuuttuneempi. Kukaan heistä ei vastannut kirjojen perusteella syntynyttä mielikuvaani heistä. He kaikki olivat liian siistejä! Dumbledorea on kai mahdoton siirtää valkokankaalle niin, että hän edes aavistuksenomaisesti muistuttaisi kirjojen Dumbledorea.

Azkabanin vanki oli ensimmäinen kirja, jonka ilmestymistä odotin. Luin sen ääneen tyttärelleni, kuten olin lukenut aikaisemmat osat. Kun Goblet of Fire ilmestyi, ostin sen ja siitä tuli ensimmäinen englanninkielinen Harry Potterini. Sen käänsin suoraan tyttärelleni. Ei mikään helppo homma, sillä Rowlingin kieli on perienglantilaista ja koukeroista. Myös Rowlingin keksimät sanat tuottivat vaikeuksia.

Ostin aikaisemmin ilmestyneet Potterit englanninkielisinä pokkareina. Systemaattisena ihmisenä vertailin suomennoksia alkukieleen. Näin syntyi Harry Potter sanakirja, jonka tyttäreni ja minä yhteistyön tuloksena julkaisimme netissä. Enää sitä ei ole, koska en kuudennen Potterin jälkeen jaksanut päivittää sitä. Sääli, koska sanakirja oli hieno ja suurella hartaudella ja rakkaudella tehty. Ja ensimmäinen Harry Potter suomi-englanti-suomi sanakirja verkossa. Jaana Kaparin käännöksiä ei voinut olla ihailematta! Nautin enemmän Kaparin käännösten lukemisesta kuin Rowlingin englanninkielestä.

Siitä on aikaa, kun luin viimeksi kaikki seitsemän Harry Potteria. Juuri nyt en koe sitä edes tarpeellisena. Harry Potter –elokuvat olen nähnyt Puoliveristä prinssiä lukuun ottamatta. En niitä katsoessani kilju riemusta. Liian monet kohtaukset on muutettu vastaamaan paremmin myöhemmin tulevia Harry Potter –pelejä ja liian paljon oli jätetty pois. Näyttelijävalinnoista minua viehättää ainoastaan Severus Kalkarosta näyttelevä Alan Rickman.

Jos en olisi lukenut Harry Potter -kirjoja, olisivat elokuvat ehkä viihdyttäviä. Suosikkielokuviani ne eivät kuitenkaan olisi. Ei, vaikka niitä kuinka näytettäisiin telkkarista uudestaan ja uudestaan.