Intialainen kadunlakaisija

Hakkerietiikka kirjassa mieleenpainuvinta oli juttu intialaisista kadunlakaisijoista. Kadunlakaisijoita oli joka kadunkulmassa, mutta kadut eivät olleet siistejä ja puhtaita. Pekka Himanen kysyi kadunlakaisijalta, miksei työn tuloksia näy. Vastaus oli: ”tehtävänä on vain näytellä kadunlakaisijaa”. Työllä sinänsä ja sen tuloksilla ei ollut merkitystä. Vain sillä, että näyttää tekevän jotain, olevansa ahkera. Protestanttisen etiikan henki Intiassa selittynee Englannin siirtomaaherruudella.

Protestanttinen etiikka nosti työnteon keskeiseksi ihmisarvon mittariksi. Ahkeruus on hyveistä paras. Se rukoileminen ’ora et labore’ -kehotuksesta on unohdettu aikoja sitten. Työnteon ja ahkeruuden vaade jyllää edelleen työpaikoilla. Ihmiset kulkevat kiireisinä paperit kainalossa ja esittävät ahkeraa. Osa ei vain esitä vaan on työteliäs, suorastaan vaarassa hukkua töihinsä.

Aika on kuitenkin muuttunut. Työnteko ei voi olla arvo sinänsä pätkätöiden ja työttömyyden yhteiskunnissa. Lisäksi työn luonne on muuttunut pitkälti mm. automaation vuoksi. Tehdastyöläisten määrä suhteessa muihin työllisiin vähenee koko ajan. Maataloudessa työskentelevien osuus on laskenut jyrkästi. Nykyään työt tehdään toimistoissa ja konttoreissa, jopa palveluammatit.

Osallistuin kesällä Finnconissa Tulevaisuuden työ –tilaisuuteen. Lyhyen alustuksen jälkeen jakauduimme ryhmiin, joissa pohdimme, millaista työ on vuonna 2030. Ryhmämme oli hyvin pessimistinen. Kaikille ei riitä töitä. Ongelmaksi nousee kysymys siitä, mitä näillä kaikilla ihmisillä tehdään. Ratkaisuksi näimme kansalaispalkan. Tosin kansalaispalkasta puhuttaessa joku aina muistaa työt, jotka jonkun pitäisi tehdä. Teidenvarret pitäisi niittää jne. Kysynpä vaan, miksi niitä ei tehdä jo nyt? En usko, että näillä ’pitäisi’ töillä saataisiin kaikille työ. Ja eräs poliitikko muistuttaa aina, kuinka demoralisoivaa on, jos työtä tekemättä saa yhtä paljon kuin työtä tekemällä. Minusta demoralisoivampaa on työn ja ahkeruuden korostaminen, vaikka perusteet niihin ovat kadonneet jo aikoja sitten.

Osalla ei ole töitä ja osa näyttelee työntekoa. Nämä kumpikin osoittavat sen, että työn arvostus hiipuu. Se ei voi olla ihmisarvon mittari. En tiedä, mitä tulee tilalle, jos tulee. Vahvana trendinä on itsensä toteuttamisen arvostuksen nousu, on ollut jo pitkään. On tärkeää tehdä jotain itse, itselleen ja itsensä vuoksi. Minä, minä, minä. Yksilöllisyyden korostaminen, privatisoituminen, on looginen antiteesi yhteiskunnalliselle työn korostamiselle. Synteesiä odotellessa.

Rakastu väärin

Kuunnellessani Finnconissa esitystä paranormaaleista romansseista ihmettelin, miksi esityksen pitäjä ei analysoinut syitä paranormaalien romanssien suosioon. Suuresta suosiosta hän kertoi esimerkkinä, että Tukholman Science Fiction Bokhandelnista ei muuta scifiä juuri löydy. Mielenkiintoista oli myös keskittyminen kirjallisuuteen, kun nimenomaan elokuvat ja tv-sarjat ovat tehneet paranormaaleista romansseista tunnettuja ja suosittuja (Buffy, Twilight).


Kirjallisuudessa paranormaali romantiikka tarkoittaa romanttista kirjallisuutta, jossa on yliluonnollisia elementtejä. Muistaakseni 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun romanttisen kirjallisuuden ja taiteen yksi tärkeimmistä elementeistä oli yliluonnollisuus, jolloin sillä yleensä tarkoitettiin toteutuvia unia (painajaisunia), aaveita ja erilaisia myyttisiä hahmoja. Paranormaalissa romantiikassa yliluonnollisuus tarkoittaa eri lajien välisiä rakkaussuhteita, esim. ihmisen ja vampyyrin välillä.

Eri lajien väliset rakkaudet ovat väärin rakastumista. Huikea esimerkki tästä on Jorge Amadon ihastuttava Kirjava Kissa ja Tytti Pääskynen. Saalistaja rakastuu saaliiseen, saalis vihamieheensä. Onnellista loppua tarinalla ei ole. Onnellinen loppu puuttuu myös Pienen merenneidon tarinasta, jossa merenneito rakastuu ihmiseen.

Paranormaalit romanssit ovat mielestäni eri kulttuureihin kuuluvien ihmisten rakkauden allegorioita. Globaalin muuttoliikkeen aikana yhä useampi rakastuu toisesta maasta, toisesta kulttuurista tulevaan ihmiseen. Eikä se ole helppoa. Kulttuurit voivat olla keskenään vihamielisiä ja kilpailevia, mutta rakkaus kaiken voittaa? Vihan keskellä syntyneen rakkauden kuuluisin esimerkki kirjallisuudessa on Romeo ja Julia. Romeo ja Julia kuolevat, mutta paranormaaleissa romansseissa rakkaus voittaa. Tai häviää mahdottomuuteensa.

Viime EU-vaaleissa eräs ehdokas kampanjoi vaalilauseella ”Äänestä väärin!”. RKP:lla puolestaan oli pari vuotta sitten kampanja ”Rakastu suomenruotsalaiseen!” Mielessäni nämä kaksi lausetta yhdistyvät lauseeksi Rakastu väärin. Toivomukseksi eri kulttuurien välisen kanssakäymisen lisääntymiseksi. Paranormaali romantiikka käsittelee kysymyksiä eri kulttuurien yhteensovittamisesta ja siksi se on niin suosittua.

Vampyyri - supersankari vai hirviö

En usko vampyyreihin enkä muihin hirviöihin. Vampyyrit ovat kuitenkin myyttisinä hahmoina hyvin kiehtovia. Ne ovat kuolemattomia, ne eivät vanhene ja elääkseen ne tarvitsevat ihmisen verta. Siksi vampyyrit ovat ihmisiä tappavia hirviöitä – ainakin olivat ennen. Finnconin paneelissa modernista vampyyrimyytistä ilmeni toisenlainen vampyyri.

Nykyajan vampyyri on supersankari, joka taistelee pahuutta vastaan. Toisia, pahoja vampyyrejä, vastaan, muita hirviöitä vastaan tai pahoja ihmisiä vastaan. Elääkseen tämä supersankari ei juo ihmisen verta vaan joko synteettistä verta (True Blood) tai eläimen verta (Angel). Ehdottomasti nykyvampyyri on hyvännäköinen. Mitä pelättävää tällaisessa vampyyrissä enää on? Tai mitä kiinnostavaa?

Veren imeminen kaulasta on hyvin eroottista. Vaara on seksikästä. Siksi nykyvampyyri Angel muuttuu välillä vaaralliseksi Angelukseksi. Pahuus on seksikästä, siksi Spike on aina ehdottomasti kiinnostavampi kuin Angel, Lestat kiinnostavampi kuin Louis.

Paneelin jälkeen ihmettelin, kuinka kauan nykyvampyyri pysyy hengissä, sen verran hengettömältä se vaikutti. Mutta kaikki ei ollutkaan vielä käsitelty. Huomenna sunnuntaina paneeli pohtii vampyyrien ja ihmisten välisiä rakkaussuhteita. Näiden ”paranormaalien romanssien” ansiosta nykyvampyyri elänee pitkään.

Finncon 2009

Rakastan science fictionia. Sen tapaa tarkastella asioita toisesta näkökulmasta. Halusta etsiä ratkaisuja ongelmiin. Sitä, että asiat eivät ole vain sitä, miltä ne näyttävät. Ensimmäinen lukemani scifi oli Kobo Abon Välijääkausi 4 joskus 12-vuotiaana. En ollut lukenut mitään vastaavaa aikaisemmin ja halusin saada samanlaista lisää. Luin Asimovit, Besterit, Strugatskit ym. ja olin innoissani. Jossain vaiheessa näin listan scifi-klassikoista, jotka luin listan järjestyksessä. Tosin yksi klassikko odottaa vielä hyllyssäni lukemista eli Thomas Mooren Utopia. En tiedä, miksi en ole saanut sitä luettua.

Nykyään luen vähän, aika ei tunnu riittävän lukemiseen. Portti-lehden avulla pysyin perillä scifi-kirjallisuudesta, mutta en sitäkään ole lukenut aikoihin. Ehkä opiskeluvuodet Tampereella ovat syynä siihen, että olen aina pitänyt Portista enemmän kuin Tähtivaeltajasta.

Huomenna alkaa tämän vuoden Finncon Kaapelitehtaalla - naapurissani - ja on aika päivittää scifitietämykseni. Viime vuoden Finncon tuntui lähes työltä, koska matkustin Tampereelle kahtena päivänä ja yritin osallistua niin moneen tilaisuuteen kuin mahdollista. Nyt säästyn matkustamisen vaivalta. Todennäköisesti ahmin niin paljon kuin mahdollista. Mielenkiintoisimmat esitykset, joihin todennäköisesti osallistun, ovat:

Perjantaina
15:00-16:00 Fanfiction? Vakava harrastus vai puhdasta hauskanpitoa?
Tähän kutsuin fanficciä kirjoittavan siskontyttäreni seurakseni.
16:00-18:00 Tulevaisuuden työ? Miten siihen vaikuttaa ilmastonmuutos? Arvomyllerrys? Kenties rahamarkkinoiden rajut muutokset tai vaikkapa kaikenlaiset pandemiat? Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkija Johanna Ollila alustaa, kuinka tieteellisesti rakennetaan tulevaisuuden skenaarioita ja vetää workshopin aiheesta tulevaisuuden työ.
18:00-19:00 Spekulatiivinen seksuaalisuus. Sekä science fiction että fantasia ovat tutkailleet sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta monin eri keinoin. Millaista on erilainen seksuaalisuus, niin fantasiamaailmassa kuin tässä meidän omassamme?

Lauantaina
11:00-12:00 The New Breed - modern vampire mythos. Ever since Anne Rice introduced vampire Lestat to the unsuspecting audience, the children of the night have transformed from blood-thirsty Balkan nobility into something a bit more… sexier and about as blood-thirsty.
13:00-14:00 Miyavi Street Team Finlandin miitti, kaikki jäsenet ja Miyavi fanit tervetulleita! Tutustutaan uusiin ihmisiin, jutellaan Miyaviin liittyvistä asioista yms. En taida olla kohderyhmää, mutta pidän Miyavin musiikista. Voi olla, että nolostelen ikääni teinien joukossa ja vain käväisen katsomassa.
14:00-15:00 Transhumanistinen puheenvuoro. Clarke ennusti satelliitit, Star Trek kännykät. Nyt tieteiskirjallisuuteen on alkanut ilmestyä tekoälyjä, mielen siirtämistä tietokoneelle ja ihmisen varjoonsa jättäviä superälykkyyksiä. Toistaako historia itseään, kertooko tieteiskirjallisuus biologisen ihmisen lopun olevan lähellä? Katsaus uploadien ja tekoälyjen teknillisiin mahdollisuuksiin sekä yhteiskunnallisiin seurauksiin, jos ne toteutuisivat.
15:30-17:00 Tuhoa Turha Tuote. Vähän toisenlainen huutokauppa. Huuda tuote ja pelasta se, tai maksa siitä ilosta että se pannaan tuhannen päreiksi.
20:00-23:00 Ilmiömäiset iltabileet. Kaapelitehtaan Hima&Sali ja Puristamo klo 20-02. Ohjelmassa mm. scifi-deitti, filkkejä, naamiaiskisojen pukujen esittely, pöytälätkäturnaus Finncon-KAMPEN ja muuta fandom-ohjelmaa. Liput 4e

Sunnuntaina
11:00-12:00 Paranormaalit romanssit. Paranormaaliksi romanssiksi kutsuttu alagenre jyrää maailmalla, ja nyt sitä harrastetaan jo Suomessakin. Mitä se on, mistä sitä löytää, onko sitä muutakin kuin viihdehuttua? Siitä ja kaikesta muusta mitä ihmissusivampyyriromantiikkaan liittyy, kertoo kriittinen fani.
13:00-15:00 Kaikki maailman scifisarjat. Lyhyt katsaus koko maailman kaikkiin scifi-tv-sarjoihin.
Varmana osallistun. Mutta menee päällekkäin Buffy-miitin kanssa, joka 14.00-15.00. Olisi kiva käydä tapaamassa muita Buffy-faneja. Tosin en ole pitkään aikaan käynyt Buffy-foorumilla, yhteen aikaan lähes asuin siellä.
15.00-16.00 päällekkäin kolme kiinnostavaa tilaisuutta.
1) Tutkija kohtaa tutkimuskohteensa. Fanitutkijat kertovat tutkimuksestaan ja havainnoistaan.
2) Battlestar Galactica ja sukupuolen dekonstruktio.
3) Book Then, Book Now, Book in the Future. Book is a book, except when it’s not. The future of book is the question: will there still be books as we know them now? Is the electronic version The Way or is there a third alternative?
16:00-17:00 Doctor Who. Travel with the Timelord through time and space. Your guide will be Kristoffer Lawson.
17:00-18:00 Kerronnan eri muodot. Tarinankerronta on aina ollut osa ihmiskunnan kollektiivista tajuntaa. Suullinen kerrontaperinne toimi moitteettomasti tuhansia vuosia ennen kuin keksimme ryhtyä kirjaamaan tarinoita luettavaan muotoon. Myöhemmin lisäsimme tarinaan kuvan, liikkeen ja äänen. Nykyään kerromme tarinoita monipuolisemmin kuin koskaan. Onko kaikki hyvin? Ovatko kaikki mukana?

Tulee pitkiä päiviä. Ihanaa!