Vilskettä

Päiväkävelyllä on ollut vilskettä, vaikka en ole pariin viikkoon kirjoittanut mitään. Tavallisesti päivässä käy noin 30-40 ihmistä Päiväkävelyllä. Lauantaina kävi 131 ihmistä ja tänään on käynyt yli 50 lukijaa.

Kiitos Sitemeterin näen, että blogiini on tultu googlettamalla. Lauantaina blogistani haettiin kuvaa Pekka Töpöhännästä, tänään hakusanana on ollut merkillinen www.tieto1.fi/kmarket. Veikkaan Pekka Töpöhäntä –innostuksen johtuvan Facebookista. Viikonlopulla yks jos toinenkin vaihtoi profiilikuvakseen lapsuuden sarjakuva- tai animaatiohahmon. Omilla Facebook-kavereillani ei Pekka Töpöhäntää näkynyt, mutta voin kuvitella sen päätyneen monen profiilikuvaksi. Onko se piraatti? pysynee pitkään blogini luetuimpana juttuna lauantain ryntäyksen vuoksi.

Sen sijaan en millään keksi syytä hakuun tieto1.fi/kmarket. Kun teen saman haun Googlessa, linkki Päiväkävelylle on neljännellä sivulla viimeisenä. Kuinka moni selaa hakutuloksia neljännelle sivulle asti? Minä, mutta en usko sen olevan kovin yleistä. Juttu onkin siinä, hakulauseke oli useimmiten sidottu blogiini siten, että se toi suoraan elokuuhun 2009. Eräs ilta Ruoholahdessa –jutussa kerroin Madonnan konsertista ja sen vaikutuksista asuinalueelleni. Ja kyllä, siinä mainitaan K-market. Miksi ihmeessä joku haluaa lukea K-marketista? Voisiko joku sillä haulla blogiini tullut kertoa, mistä on kyse?

Saa tänne toki tulla. Mutta olen utelias.

Kuvassa Gerard ter Borchin maalaus Curiosity noin vuodelta 1660.

Etsin ihmistä

Minä löydyn netistä googlettamalla. Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan meitä Päivejä on paljon, 36 115. Luvussa ovat myös kuolleet Päivit. Väestörekisterikeskus voisi parantaa palveluaan siten, että kertoisi lisäksi elävien Päivien määrän. Sama sukunimi on 1470 naisella. Muutamalla Päivillä on sama sukunimi kuin minulla.

Googlen hakutuloksessa olen ensimmäisen kymmenen joukossa. Jos minua ei tunne, on vaikeaa tietää, mikä hakutuloksen viite liittyy juuri minuun.

Kuukauden verran olen etsinyt googlettamalla ihmistä, josta tiedän nimen. Tiedän myös hänen ikänsä, asuinpaikkansa ja ammattinsa. Olen nähnyt hänestä valokuvan. Mikään näistä tiedoista ei ole auttanut. Juuri sitä ihmistä en ole löytänyt.

Uskoni Googleen on vahva, sillä olen alkanut epäillä, että etsimäni ihminen on antanut väärän nimen. Olemassa hän on, hyvin vahvasti. Englannissa.

Kaksi kysymystä nousee väkisin pintaan:

1) täytyykö jokaisen löytyä googlettamalla?
2) miksi joku antaisi väärät tiedot itsestään jatkuvasta yhteydenpidosta huolimatta?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ehdoton EI. Lisäkysymys on: missä vaiheessa elämää, minkä ikäisenä, mitä tekevänä ihminen todennäköisesti löytyy? Mikä on se asia, jonka vuoksi ihminen löytyy googlettamalla?

Nykyään monet ihmiset löytyvät netistä Facebookin takia. Ne ihmiset, jotka ovat sallineet käyttäjätilin yksityisyysasetuksissa profiilinsa löytymisen hakukoneissa, löytyvät helposti. Profiilin avulla pystyy useimmiten päättelemään, onko kyseessä etsitty ihminen.

Muut ihmiset saattavat löytyä työnsä ja/tai harrastustensa kautta. Myös erilaisten palkkioiden, stipendien ja julkisten tunnustusten saaminen auttaa löytymään netistä.

Todennäköisesti kovin nuoret eivät löydy googlettamalla. En myöskään usko, että kovin moni tavallisen työuran tehnyt eläkeläinen löytyy googlettamalla netistä. Tosin osallistuminen luokkakokouksiin auttaa.

Antamiensa tietojen mukaan etsimäni ihminen pitäisi löytyä.

Vastausta toiseen kysymykseen en tiedä. Kyse ei ole uudesta tuttavuudesta. Ei edes minun tuttavastani. Hyvin läheisen ihmisen tuttava hän on ja siksi haluaisin hänet löytää.

Girl before a mirror

Tein Facebook-testin. Tuloksena oli, että olen Picasson maalaus Girl before a mirror.

En käynyt Ateneumin Picasso-näyttelyssä, en muka ehtinyt. Olisi ehkä pitänyt, vaikka juuri tätä maalausta siellä ei olisi ollutkaan. Picasson työt tulevat minua vastaan vähän väliä. Joka kerta ne koskettavat minussa jotain ja hämmentävät minua.

Niin kuin tämä Girl before a mirror. En osaa tulkita maalausta. Se herättää vain kysymyksiä, ei vastauksia.

Miksi tyttö, vaikka kuvassa on selvästi nainen? Naisella on neljät kasvot kuin jumalan edessä olevilla serafeilla, jos muistan oikein raamattuni. Kahdet niistä heijastuvat peilistä. Kuvastavatko kasvot naiseuden eri puolia? Miksi kasvot on jaettu kahtia?

Peilin väitetään kertovan totuuden, mutta juuri sitä peili ei tee. Peilistä näkee sen, minkä haluaakin nähdä. Miksi maalauksen nainen näkee itsensä peilistä surullisena ja ahdistuneena? Pelkääkö nainen jotain?

Naisen vatsa on korostetun pyöreä, kuin hän olisi raskaana. Siksikö häntä pelottaa tulevaisuus, senkö hän haluaa peilistä nähdä?

Facebookin testin tekijä tulkitsivat maalauksen puolestani. Maalauksen tytön tavoin yritän yhdistää eri puolia itsessäni, viitattiin jopa jakautuneeseen persoonallisuuteen. Se ei minua kuulemma haittaa, koska minulla on korkea tietoisuuden taso ja rakastan itseäni sellaisena kuin olen: iloinen ja optimistinen oman tien kulkija.

Kuvanlukutaitoni ei ehkä ole aivan terässä, mutta silti tulkinta vaikuttaa hatusta vedetyltä. Eihän kukaan Facebook-testeihin usko? En minäkään.

Picasso maalasi Girl before a mirrorin vuonna 1932. Sitä voi käydä ihailemassa MoMa:ssa.

Kaikkihan me ollaan siellä

Tänään huomasin, että 12-vuotias sisarenpoikani on laatinut itselleen Facebook-profiilin. En lähettänyt hänelle kaverikutsua. Sen sijaan näin, että hänellä oli kaverinaan lähes vuoden nuorempi serkkunsa.

Facebookin säännöissä sanotaan, etteivät alle 13-vuotiaat saa käyttää sitä. Niinpä sisarenpoikani oli lisännyt ikäänsä kuudella vuodella. Jotta rekisteröiminen olisi täysin varmaa, hän oli myös vaihtanut syntymäpäivänsä tammikuulta heinäkuulle.

Miksi Facebookissa on tällainen ikärajoitus, jonka kaikki FB:hen haluavat nuoremmat kiertävät ilmoittamalla ikänsä väärin? Pitäisikö lapsille olla oma Facebook? Eikä Habbo Hotel tai IRC-Galleria riitä?

Mielelläni poistaisin Facebookista ikärajoituksen. En pidä siitä, että lapsille opetetaan näin kiertäen, että säännöt ovat vain rikkomista varten. Ihmettelen sitä, että ainakin joillekin alle 13-vuotiaille Facebook-profiili vaikuttaa olevan statuksen paikka. Onhan se hienoa olla siellä, missä aikuisetkin. Sanotaan, että kaikki ovat netissä, mutta sen voisi tarkentaa: kaikki ovat Facebookissa. Lapset, isät, äidit, exät, mummut ja vaarit.

Ei sentään – vielä.

Oltuani pari viikkoa taas Facebookissa pidän sitä hyvänä välineenä yhteydenpitoon ihmisten välillä. Aikuisten tavoin myös lapset haluavat pitää yhteyttä kavereihin. Vaikka siihen on lukuisia välineitä, kuten kännykkä ja mese, niitä ei kuitenkaan ole liikaa. Mitäpä muuta ihmiset haluaisivat kuin olla yhteydessä toisiinsa?

Mitä hittoa, antaa mennä!

Olen palannut Facebookiin. Itse asiassa se tapahtui vahingossa, tarkoittamatta. Olin suuren tunnekuohun vallassa ja silloin se tapahtui. En kirjautunutkaan työprofiiliini vaan siihen henkkilökohtaiseen profiiliin, jonka suljin marraskuussa. Huomattuani asian totesin mielessäni Mitä hittoa, antaa mennä!

Nyt olen sitten ihmetellyt, mitä kavereilleni kuuluu. Serkkuni näyttää toipuneen halvauksestaan ja muutenkin valtakunnassa näytti kaikki olevan hyvin. Näyttää, mistä sen tietää, mitä ihmisille oikeastaan kuuluu. Facebookista se ei välttämättä selviä.
Nyt aion olla Facebookissa pidättyväisempi. Jos vaikka yksi päivitys päivässä riittäisi, näin alkajaisiksi:))

Olen kyllästynyt virtuaalisuuteen

Lopetin käyttäjätilini Facebookissa. Olen kyllästynyt virtuaalisuuteen ja virtuaaliminääni. Todennäköisesti en myöskään päivitä blogiani usein.

Kirjoitan toista blogiani, joka on salasanan takana. Enkä jaa siihen kutsuja.

Testejä

Tein Facebook-testin, jonka mukaan minusta olisi pitänyt tulla lääkäri. Aina silloin tällöin testien tulokset menevät näin pieleen. Silloinkin ne huvittavat. Olen kirjoittanut Facebook-testeistä aikaisemmin, koska minua ihmetyttää into tehdä niitä, omani ja muiden. Mitä se kertoo ihmisestä, että hän testin mukaan on Kauko Röyhkän lauluista Paska kaupunki? Ei yhtään mitään.

Ehkä enemmän kertoo se testi, johon neurologi kirjoitti minulle eilen lähetteen. Pään magneettikuvauksella ei hänen sanojensa mukaan ole kiirettä, mutta se kuitenkin kannattaa ottaa – varmuuden vuoksi. Päänsärkyni syynä hän piti ”30 vuoden kokemuksella” migreeniä. Neurologi oli niin mukava, että unohdin käsilaukkuni hänen vastaanottohuoneeseensa. En ehtinyt lähteä ilman sitä, sillä hän toi sen minulle odottaessani kassalle pääsyä. Olin siitä niin iloinen, että olin vähällä halata häntä. Mutta eihän sellainen sovi.

Kerran viikossa osallistun Painonvartijoissa painotestiin. Siinä toivottu tulos on palkkio viikon työstä painon vartioinnissa ja terveellisistä elämäntavoista. Niitä Painonvartijoissa korostetaan niin paljon, että on oikeastaan ihme, että jokaiselta ei vaadita pissanäytettä vaa’alla käynnin lisäksi. Onneksi niin ei tehdä, koska ajatuskin tuntuu loukkaavalta.

Päivittäin osallistun toisenlaisiin testeihin, niihin samoihin kuin muutkin. Useimmiten teen sen tiedostamatta: olenko kohtaamieni ihmisten mielestä viehättävä, hauska, kaunis, älykäs, seksikäs, ihana. Näissä testeissä ei ole kysymys itsetuntemuksen tai -luottamuksen vähyydestä, vaan ihmisen luontaisesta käyttäytymisestä.

Kyllä tarvitsee

Erään Facebookin luonnetestin mukaan olen sataprosenttisesti impulsiivinen. Sellainen on kai mahdotonta, mutta olen impulsiivinen. Kuvittelen, että kaiken on tapahduttava heti. Ja jos jonnekin ollaan menossa, niin mennään sitten eikä meinata.

Olin tänään tyttäreni kanssa kaupungilla. Etsimme minulle mekkoa lakkiaisiin. Ei löytynyt, mutta löysin ihanan sinisen jakun, joka maksoi melkein 400 euroa. Tai löysin ja jätin liikkeeseen: liian kallis.

Minulla oli kova vauhti päällä. Hauskutin tytärtäni sanaleikeillä ja suututin häntä kävelemällä kovaa vauhtia. Moneen kertaan hän huusi minun perääni: Äiti, ei tarvitse juosta!". En minä juossut. Olin vain niin innoissani menossa jo seuraavaan kohteeseen ja silloin vauhti kiihtyy.

Kaikki impulsiivisuus on monesti hukassa. Mutta pidän enemmän impulsiivisesta Päivistä kuin siitä Päivistä, jonka epävarmuus ehkäisee kaiken toiminnan.

Vastaan siis tyttärelleni: "Kyllä tarvitsee".

Kyllä Facebook tietää

Useimmille meistä minä itse on mielenkiintoisin keskustelunaihe. Omien tekemisten ja ajatusten kertominen muille tuntuu hyvältä – varsinkin jos vielä saa hyvää palautetta. Tällainen on itsen näkyväksi tekemistä ja tarpeellista itsetunnolle.

Itsetuntemus on paljon vaikeampaa. Osaksi itsestä puhumisen tavoitteena on kuulla, mitä toiset minusta ajattelevat, miten he minua arvioivat. Ehkä siten opin tuntemaan itseäni lisää tai saan itseni rakennusaineksia.

Halu tietää itsestä (ja tulevasta) sai aikoinaan minut opiskelemaan astrologiaa. Enkä ole ainut, jolle astrologia on ollut yksi keino itsetuntemukseen, mutta myös toisen ihmisen tuntemiseen. Hyvä syntymäkartan tulkinta kertoo ihmiselle paljon ja auttaa ymmärtämään itseään ja toista. Astrologia on suurelta osalta menneisyyttä elämässäni, jollain tavalla se nolottaa.

Enemmän nolottavat nämä nykyiset itsetuntemuksen välineet eli Facebookin testit. Jokaisen tekemäni testin jälkeen päätän, että tämä saa olla viimeinen. Mutta sitten joku tuttu on tehnyt kiinnostavan testin (tai ainakin tulos on kiinnostava) ja haluan tietää, miten minun käy testissä.

Tähän mennessä olen saanut itsestäni selville mm. seuraavat asiat
- toteemieläimeni on puuma ja se kuvastaa minussa olevaa voimaa
- maalauksista olen Da Vincin Mona Lisa – yhtä mysteerinen
- Tylypahkassa kuuluisin Korpinkynsien huoneeseen, koska olen älyllinen
- kreikkalaisista jumalista olen Athene järkeni ja älykkyyteni vuoksi
- aurani on oranssi, koska olen luova seikkailija
- kiinnostun kusipäisistä miehistä
- kymmenen vuoden päästä olen Karibialla löhöilemässä
- unelma-ammattini on työtön
- Buffy vampyyrintappaja –hahmoista olen Spike
- joudun kuoltuani taivaaseen ja legendahahmoni on Jeesus
- luonnetyypiltäni olen melankolikko
- jne.
Tällaisiin testeihin minä ja muut Facebookin käyttäjät käytämme aikaamme. Jotkut tulokset tuntuvat yllättävän osuvilta. Useimmat taas eivät. Toiset tulokset ovat hauskoja ja toiset nolottavat. Huviksi nämä testit on tarkoitettu, mutta niiden tuloksia kerrotaan kavereille aivan kuin ne olisivat antaneet täsmällisen ja osuvan luonnehdinnan testin tekijän persoonallisuudesta.

Itsensä tunteminen on vaikeaa ja usein kuvitellaan, että jossain taustalla (alitajunnassa?) piilee jotain salaperäistä, tuntematonta. Ehkä juuri tämän salaperäisen selville saamiseksi teemme Facebookin testejä. Vähemmän noloja keinoja varmasti on. Minulle aamusivujen kirjoittaminen on ollut erinomainen keino.

Uskon, että ihminen on keskeneräinen koko elämänsä ajan. Itsensä tuntemaan oppimiseen tarvitaan koko elämä eikä siitä tehtävästä selvitä ilman toisia ihmisiä.

Taas Facebookissa

Pentti Otto Koskinen on taas Facebookissa. Hienoa!

Terveisiä Facebookista

Hyvä Pentti Otto Koskinen,

emme enää halua sinun olevan Facebookin jäsen. Erotamme sinut, koska kirjoituksesi ja valokuvasi loukkaavat uskontoa ja ovat liian poliittisia.

Ei, Pentti Otto Koskinen ei saanut tuollaista viestiä. Eikä mitään muutakaan viestiä. Mutta Facebookin käyttäjä hän ei enää ole.

Pentti Otto Koskinen on performanssitaiteilija. Facebookissa hänellä oli valokuvia mm. performanssistaan Mika Aalto-Setälä imettää haavoistaan. Ehkä se loukkasi uskontoa.

Pentti Otto Koskinen perusti Facebookiin ryhmän "Mainostoimisto pyytää anteeksi". Lisäksi hän teki asiaan liittyen videon. Se oli kai liian poliittista.

Tätähän Facebook on. Viharyhmiä saa olla eikä niitä saada poistettua. Rajoja koettelevaa taidetta Facebook ei kuitenkaan suvaitse. Eikä kannanottoa politiikkaan silloin, kun se ei ole konsensuksen mukainen.

Facebookin käyttäjäehdoissa sanotaan näin:
Ymmärrät ja hyväksyt, että Yritys voi tarkistaa Sivuston ja harkintansa mukaan poistaa (ilmoittamatta) Sivuston Sisällön tai Käyttäjän Sisällön mistä tahansa syystä tai ilman syytä, mukaan lukien Käyttäjän Sisältö, joka Yrityksen harkinnan mukaan on tämän Sopimuksen tai Facebookin menettelyohje -sivun ohjeiden vastaista tai jota voidaan pitää loukkaavana, laittomana, muiden oikeuksia loukkaavana, muita vahingoittavana tai muiden turvallisuutta uhkaavana.

Menettelyohjeita lukemallakaan en ymmärrä, miksi Pentti Otto Koskinen suljettiin pois Facebookista.