Sunnuntain iloksi A

Kotini jokaisessa huoneessa on kirjahylly(jä) paitsi kylpyhuoneessa. Hyllyt ovat täynnä romaaneja, sarjakuvia, lehtiä, oppikirjoja, tietokirjoja sekä cd- ja dvd-levyjä. Lukuisat kirjahyllyt kertovat enemmän kotini pienuudesta kuin suuresta määrästä kirjallisuutta, musiikkia tai elokuvia. Vakuuttelen itselleni muutaman kerran kuussa Anttilan TopTenissä ja Suomalaisessa kirjakaupassa, että en ole keräilijä enkä omistaja. Usein huonolla menestyksellä.

Päätin valokuvata kirjahyllyni kirjain kirjaimelta. Aloitin huoneeni romaanihyllystä, jossa yllättäen on miltei pelkästään romaaneja. Valokuvan avulla luetteloin kirjahyllyjeni sisällön helposti tarvitsematta turvautua excelin apuun. Kirjastoihmisenä rakastan luetteloita, listoja ja järjestystä, joista viimeksi mainittua usein vain periaatetasolla.

Sunnuntaina 270211 kirjahyllyni A

En usko siihen väitteeseen, että kirjahyllyn sisällön avulla voi päätellä, millainen ihminen on. Kuitenkin jo tästä näkyy, että suhtaudun aakkosjärjestykseen huolettomasti, lempikirjailijoideni tuotantoa kerään ja olen kiinnostunut scifistä.

Kirjan sisältö merkitsee minulle enemmän kuin se, onko kirja uusi tai onko se edes ostettu. Kirjastojen kierrätyskärryjä olen hyödyntänyt Akuninin ja Amadon kirjoissa. Kirpputoreja ja antikvariaatteja kirjojen ostopaikkoina olen suosinut pitkään.

Olen myös lapsestaan ylpeä äiti. Pienen kierresidoksella sidotun kirjan tekijä ja kuvittaja on tyttäreni. Hän teki tämän Hienot vaatteet -kirjan ala-asteella. Kirjasen takakannessa olevan esittelyn mukaan ”Tämä kirja kertoo Annesta ja Marista jotka saavat isoisältään hienot puvut. Ja pyrkivät hoviin ja pääsevät”. Tarina on hieno ja kuvitus upea.

Seuraavaksi, joskus, ilonaiheena on B.

Boris Akunin

Hitaasti, kirja vuodessa vauhdilla, olen tutustunut Boris Akuninin 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuviin dekkareihin. Hitautta voi selittää halulla pitkittää nautintoa tai vaikka sillä, että Erast Fandorinista kertovia dekkareita on suomennettu vain viisi ensimmäistä. Kaikkiaan niitä on ilmestynyt kolmetoista. Suomennetuista minulla on vielä lukematta Turkkilainen gambiitti, joka ilmestyi vuonna 2002. Ja eiköhän se kohta ilmesty jostain luettavakseni.

Viime yönä luin loppuun Akilleen kuoleman. Olin yrittänyt pitkittää eroa Erast Fandorinista lukemalla kirjaa vain iltaisin, ennen nukahtamista. Lopulta annoin periksi ja annoin kirjan viedä mennessään. Akilleen kuolema, kuten muutkin lukemani Akuninin teokset, oli yllättävä, hämmentävä ja humoristinen. Jännitin ja pelkäsin Fandorinin hengen puolesta. Kiinnyin palkkamurhaajaan ja jäin miettimään kokotti Wandan kohtaloa.

Erast Fandorin on venäläinen, mutta rikoksien selvittäminen vie hänet mm. Englantiin, Japaniin, laivamatkalle ja eri puolille laajaa Venäjää. Venäläisyyden kuvauksissa saavat osansa niin suuriruhtinaat, byrokratia, kansanjoukot kuin rikollisten asuttamat hökkelikylät. Kirjailijan Japani-tuntemusta edustavat kirjoissa japanilainen miespalvelija Masa, japanilaiset taistelutavat ja –aseet, ninjat ja japaninkieli.

Boris Akuninin teokset ovat matka menneisyyteen, toiseen aikaan ja maailmaan. Nautin syvästi niiden lukemisesta juuri sen takia, että ne poikkeavat tästä ajasta, omasta elämästäni ja kokemusmaailmastani. Nautin siitä, että joudun pinnistelemään niitä lukiessani, luodessani mielikuvia henkilöistä, tapahtumista ja paikoista. Nautin siitä, että kirjat jäävät pyörimään päässäni pitkään ja siitä, että yhtäkkiä mieleeni palautuu jokin lukemani yksityiskohta tai loistava käänne tarinassa. Hyviä kirjoja siis, suosittelen!

Nämä kirjat on suomennettu Boris Akuninin Erast Fandorinin tutkimuksia –sarjasta:
Asaselin salaliitto. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2001.
Turkkilainen gambiitti. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2002.
Leviatanin purjehdus. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2002.
Akilleen kuolema. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2003.
Patasotilas. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2003.

Kirjamessuilla

Lauantaina Helsingin kirjamessuilla kävi samoin kuin usein ennenkin: kiersin antikvariaattien osastot tarkkaan ja moneen kertaan. Siellä kuljetin sormiani kirjojen selkiä pitkin, nautin kirjojen tunnusta ihollani ja kyselin kirjatukina toimineiden kivihirviöiden hintoja. Melkoinen urakehitys gargoileilla: Pariisin vartijoista matkamuistoiksi ja kirjatuiksi.

Olen varmaan hyvin vanhanaikainen tai sitten vain hemmetin yksinäinen, mutta ruoka- ja viinipuolella vain käväisin. Maistelin suklaata ja juustoja, viinit jätin muiden juotaviksi. Yksin ei ole kiva juoda. Seuralaiseni, 17-vuotiaan sisarentyttäreni, olin kadottanut jo aikoja sitten eikä hänestä alaikäisenä viiniseuraksi olisi ollutkaan.

Uuden kirjallisuuden osastot, suuret kustantajat, kirjakerhot ja mediat, oikeastaan vain vilkaisin läpi ohi mennessäni. Osallistuin Suomalaisen kirjakaupan Agatha Christie –kisaan, mutta en muista mitä siinä saattoi voittaa.

Messujen tärkein tapahtuma oli heti aamulla, kun Kirjakahvilassa haastateltavan tuolille istahti Pasi Ilmari Jääskeläinen. Ennen haastattelua kävin hakemassa omistuskirjoituksen Harjukaupungin salakäytäviin. ”Oletko sinä se Päivi?” –kysymykseen vastasin vain, että olen. Virtuaalisesti olemme tunteneet jo muutaman vuoden ja tämä oli eka kerta kun tapasimme oikeasti. Ehkä hän on oleskellut salakäytävissä ja minä kirjaston uumenissa ja ehkä juuri siksi tuntui oikein mukavalta nähdä ja tavata toinen kolmiulotteisesti.

Suorastaan harmittelin, etten ollut ottanut mukaani koko hänen tuotantoaan saadakseni niihinkin omistuskirjoituksen. Luonnollisesti olisin aloittanut Portti-lehdestä 4/1999, jossa julkaistiin ”Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa” ensimmäisen kerran. Novellin voi lukea myöhemmin julkaistusta novellikokoelmasta ”Missä junat kääntyvät” ja sen editoidusta painoksesta ”Taivaalta pudonnut eläintarha”. Suosittelen!

Kirjoja ostin vain antikvariaattipuolelta.

• Boris Akunin: Akilleen kuolema
• Agatha Christie: Syyttävä sormi ; Kaikki päättyy kuolemaan ; Kuolleen miehen huvimaja
• J.K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Akuninin teosten venäläisiin rikosmysteereihin tutustumista suosittelen. Päähenkilö Erast Petrovits Fandorin on hurmaava ja täydellisyydessään lähes Hercule Poirotin veroinen. Viimeisimmän Harry Potterin suomennoksesta päätin aikoinaan, että ostan sen vasta sitten kun sen kohtuullisella hinnalla saan. Mielestäni 8 euroa ei ollut siitä liikaa. Ostamani Agatha Christiet olivat kohtuuhintaisia, mutta näin niitä myynnissä myös noin 30 euron hintaisina.

Korkeista hinnoista ällistyneenä tarkastin muutaman omassa kirjahyllyssäni olevan kirjan hinnan – ja ihmettelin. 35 euroa Besterin Määränpäänä tähdistä, samoin 35 euroa Le Guinin Osattomien planeetasta. Joko käytettyjen kirjojen hinta on ylipäätään noussut vietävästi tai sitten – en tiedä. Kovin harvinaisista kirjoista ei voinut olla kyse, sillä samat kirjat olivat myös muiden antikvariaattien tarjonnassa. Muistaakseni ihmettelin myös vuosi sitten kirjamessujen yhteydessä antikvariaattikirjojen hintoja. Tosin silloin oli kyse huomattavasti alemmista hinnoista.