Summertime

Voi olla, että lapsena pidin juhannuksesta. Poltimme kokkoa, paistoimme makkaraa, yleensä järven toisella puolella. Kohtakalliolle matkasimme soutuveneellä. Yllättävän rentoja kuvia on kertynyt näistä lapsuudenjuhannuksista valokuvakansioihin.

Teininä vietin juhannusta Aulavalla. Voisin vannoa, että siellä esiintyi joka juhannus ajan kovin kotimainen bändi Hurriganes. Tsekkasin kerran asian Hurriganesin keikkakalenterista, eikä muistikuvani sen mukaan pitänyt paikkansa. Aion silti pitää muistoni.

Vanhempien ja kodin vetovoima on ollut juhannuksen aikaan suuri. Äitini syntymäpäivän osuminen juhannuksen aikoihin on vaikuttanut tähän suuresti. Opiskeluaikana vietin vain yhden juhannuksen kaupungissa. Joimme niin paljon ja hauskaa oli.

Tämän juhannuksen olen viettänyt Helsingissä. Ei ollut ensimmäinen kerta eikä siksi jääne. Pidän siitä, että kaupungissa minun ei ole pakko viettää juhannusta. Pidän autiommasta kaupungista, joka näyttää puhtaammalta ja raikkaammalta kuin tavallisesti.

Juhannuksen ainut ja oikea biisi on Janis Joplinin esittämä Summertime. Sitä kuuntelimme jo 70-luvulla juhannuksena ja jotenkin se liittyy erityisesti äitiin.

Eräs matka

Helmikuussa 1989 lähdimme junalla Kuopioon viiden ihmisen porukalla. Sisareni oli aloittanut siellä opintonsa syksyllä ja tämä oli eka kerta kun matkasimme katsomaan hänen kuopiolaista elämäänsä. Yöjunassa oli tunnelmaa ja Kuopiossa meitä odottivat kolmen aikaan yöllä lumikinokset, pakkanen ja sisareni. Majoittauduimme sisaren pieneen opiskelukämppään, nukkumispaikat löytyivät eteisen lattialta.


Tuliaisiksi veimme Kolmannen Naisen juuri ilmestyneen levyn Hikiset siivut. Itsestään selvä valinta, täytyihän sisarelle viedä keskelle Savoa jotain tuttua, alavutelaista. Kuuntelimme levyä kämpillä viettämämme ajat. Jos se ois helppoo ja Äiti pojastaan pappia toivoi tuntuivat vetoavan muihin kuulijoihin. Minä olisin jaksanut kuunnella yhä uudestaan kappaletta Sylistäsi heräsin.

Kappaleen sanat avasivat minulle uuden näkökulman. Ihanko totta joku voi parisuhteessa kehottaa toista pitämään unelmista kiinni, vaikka sitten parisuhteen hinnalla? Kuunnellessani katselin kihlattuani ja tajusin, ettei hän koskaan ajattelisi niin.

Kolmannen Naisen vaiheita olin seurannut ensimmäisestä R.A.S.A.:n Aulavan keikasta lähtien kesällä 1980. Iloitsin muiden tavoin bändin menestyksestä rockin SM-kisoissa vuonna 1984. Kolmas Nainen Tavastialla toukokuussa 1986 tahditti ensitreffejäni tulevan aviomieheni kanssa ja ensimmäistä yhteistä Provinnsirockkia samaisena kesänä. Mutta vasta Hikiset siivut –levy teki Kolmannesta Naisesta minulle tärkeimmän kotimaisen bändin.

Elämääni tahdittivat monet Kolmannen Naisen kappaleet. Kun olin aviomieheni pahoinpitelemänä odottamassa lääkärille pääsyä, alkoi radiossa soida En oo kuullut mitään. Niinpä. Olin huutanut apua, eikä kukaan tullut soittamaan ovikelloa ja kysymään mikä on hätänä. Olivat toki kuulleet.

Uutisen Kolmannen Naisen hajoamisesta kuulin radiosta ollessani vanhempieni luona Alavudella. Uutisen jälkeen alkoi Tästä asti aikaa soida, josta tyttäreni korviin tarttui kertosäe mielin määrin kahvia ja tupakkaa. Isäni paheksui kovin nelivuotiasta tytärtäni, jonka laulamana sanat kuulostivat sopimattomilta.

Nyt Kolmannelta Naiselta on ilmestynyt uusi levy Sydänääniä. Ostin sen heti tunteakseni biisit Tavastian keikalla lokakuun lopulla. En tiedä vielä, mitä ajatella uudesta levystä. Kolmas Nainen kuulostaa siinä erilaiselta ja silti niin samalta. Kolmas Nainen on nimenomaan live-bändi. Siksi luotan uuden levyn loksahtavan paikoilleen vasta keikalla. Kiitos sisarelleni, joka osti minulle lipun Tavastialle!