Juhlia ja valokuvia

Sukuni sai uuden ylioppilaan torstaina.
Juhlimme perjantaina.
Lauantaina olin töissä.

Ylioppilasjuhlissa tyttäreni ja minä otimme noin 700 valokuvaa. Kuvien läpikäyminen, poistaminen, muokkaaminen ja järjestäminen vie aikaa. Viimeksi kun suvullani oli isot juhlat kävin läpi kolmella kameralla otetut kuvat. Nyt kuvasimme vain kahdella kameralla, joten urakka on siinä mielessä helpompi ja helpottuu koko ajan. Käsiteltäviä kuvia on tällä hetkellä 313.

Kuvien käsittely on välillä uuvuttavaa, mutta enimmäkseen se tuottaa suurta iloa.

Ps. Seuraava joulukalenteri ilmestyy, kun on sen aika.

Pohjalainen huumorintaju

Huumoria on monenlaista. Hauskaa ja oikein ikävää. Sain viime viikolla tutustua ns. pohjalaiseen huumorintajuun. Se on jäänyt minulle vieraaksi, niin pohjalainen kuin olenkin. Kesti päiviä uskoa, että kaikki ilkeät huomautukset olivatkin huumoriksi tarkoitetut.

Kun tyttären isä ilmoittaa haluavansa allergialääkettä ylioppilasjuhlia vastaan, otan sen tosissani. Niin teki tyttärenikin. Saimme kuulla useita kommentteja siitä, kuinka kamala kokemus tyttären ylioppilasjuhlat hänelle ovat. Kun loukkaannuimme, otimme tosissamme, saimme kuulla: "Ettekö te nyt leikkiä ymmärrä?". Ei, en ymmärrä.

Tyttären isä piti puheen tyttärelleen juhlissa. Liikuttui, nieleskeli kyyneleitään. Haluan uskoa, että tämä oli se, miten hän oikeasti asian koki ja tunsi. Hienoksi ja ihanaksi asiaksi. Tytär on kasvanut isoksi ja aikuiseksi, saanut ylioppilaslakin ja sitä on syytä juhlia.

En tiennyt, että ilkeä ja loukkaava huumorintaju viittaa nimenomaan pohjalaiseen huumoriin, mutta asia on todistettu minulle useasti. Tosin olen ollut sen kohteena, vaikka humoristi olisi ollut äkkiväärä savolainen. Kovin tarkkarajainen käsite pohjalainen huumori ei siis ole. Mutta en varmaan ikinä opi ymmärtämään sitä huumoriksi. Minusta ilkeys ja pahasti sanominen ei ole hauskaa. Olen tosikko!

Ei mitään ryyppyjuhlia

Ylioppilasjuhlia suunnitellessamme tyttäreni oli toivonut runsasta alkoholitarjoilua. En ollut ajatellut sen aiheuttavan kenellekään pahaa mieltä. Silti illan aikana isäni sanoi haluavansa puhua minulle. Menimme parvekkeelle saadaksemme puhua rauhassa. Isä istahti vastapäätä, katsoi minua tyypilliseen tapaansa suoraan silmiin tuijottaen (ai että lapsena ja nuorena koin sen katseen vaikeaksi, vihasin sitä) ja sanoi: ”Kuule Päivi, pidä huoli, ettei näistä juhlista tule mitään ryyppyjuhlia. Sellaisesta ei seuraa mitään hyvää”. Minulla oli toisenlainen näkemys asiasta ja sanoin isälle: ”Minä ainakin aion juoda niin paljon kuin vain pystyn ja jaksan”.

Keskustelumme päättyi siihen. Kerroin sisarelleni keskustelustamme ja päätimme lähteä alueella oleviin kapakkoihin, vaikka juomia olisi riittänyt vielä runsaasti. Pakkasimme jokaiselle lähtijälle oluttölkit reppuuni ja lähdimme.

Tänään isäni vielä soitti tyttärelleni ja moitti juhlien runsasta alkoholitarjoilua. Tämä asia vaivaa minua. Minusta juhlat olivat hienot ja onnistuneet, hauskat ja ihanat – vaikka itkinkin kovasti. Mutta se on eri asia. Miksi isäni ei voinut hyväksyä juhlia sellaisenaan? Millä oikeudella hän paheksuu järjestämiäni juhlia? Miksi hän haluaa pilata hyvän fiiliksen, joka juhlista jäi minulle ja luullakseni muillekin juhliin osallistujille?

Eikä se alkoholitarjoilu yletöntä ollut. Olimme varanneet kuohuviiniä tervetuliaismaljoiksi runsaasti. Sitä riitti useampi lasillinen vieraille. Booli valmistettiin vasta kahvin jälkeen. Olut oli tarkoitettu juotavaksi sitten kun muut loppuisivat. Ei se kuulosta paljolta.

Isä on inhonnut alkoholia koko elämänsä, samoin tupakkaa. Olemme kuulleet hänen saarnaavan meille viinan ja tupakan vaaroista koko lapsuutemme ja nuoruutemme - ja aikuisikämme. Eikö jo riittäisi?

Isälleni saattoi vastauksestani jäädä mielikuva, että käytän runsaasti alkoholia. Sille mielikuvalle en voi mitään, en aio sitä korjata. Pitäkööt mielikuvansa ja vanhan miehen käsityksensä.

Juhlan jälkeen

Ylioppilasjuhlat sujuivat oikein hyvin, sekä koululla että juhlapaikassa. Tyttäreni sai stipendin kuvataiteen harrastamisesta, mistä hän oli hyvin iloinen. Niin minäkin. Lukion päättötodistukseen oli livahtanut yhdeksän liikunnasta. Miten niin on päässyt käymään? Suvun kunniakkaat perinteet olisivat edellyttäneet seiskaa tai kutosta!

Ylioppilasjuhla on sukulaisten ja vanhempien ystävien juhla. Juhlasankari edustaa yleensä ainoana ikäryhmäänsä, koska omat ystävät viettävät omia juhliaan samaan aikaan. Tyttäreni viihtyi hyvin vieraidensa parissa, mutta häipyi kaupungille juhlimaan kohtalotoveriensa kanssa. Me muut jatkoimme juhlimista boolin parissa, läheisissä ravintoloissa ja myöhemmin mekin keskustauduimme.

Kotimatkalla ja kaaduin ja löin polveni ja käteni kipeästi. Sain sairaslomaa keskiviikkoon asti ja Burana 600:sta kipuun ja kehotuksen välttää liikkumista. Viime viikon ahertamisen, jännittämisen ja stressaamisen jälkeen pakollinen lepo tekee oikein hyvää.

Kiitos ihanista juhlista kaikille mukanajuhlijoille!

Juhlavalmisteluja

Tyttäreni on muutaman kerran laihduttanut Cokis Lightin avulla. Yhdessä desissä Cokis Lightia on vain 0,4 kaloria. Dieetissä juodaan tätä juomaa aina kun on nälkä, koska se huijaa vatsaa antamalla täysinäisen olon. Joskus hän yhdisti Cokis Light –dieetin sukalaa-dieettiin eli päivässä 100 grammaa suklaata ja muuten Cokis Lightia. Ei kovin terveellistä, mutta tehokasta.

Minä olen ollut Cokis Light –dieetillä sunnuntaista lähtien. Ostin silloin ylioppilasjuhliin itselleni vartaloa myötäilevän mekon, jota en itse saanut edes kiinni. Tuntui ahtaalta ja tiukalta. Dieetin aikana olen syönyt jonkin verran, mutta huomattavasti vähemmän kuin normaalisti.

Tänään mekko mahtui oikein hyvin päälleni ja sain itse vetoketjun kiinni. Odotan kovasti lauantaita, jotta saan taas syödä :-).

Tosin en jännitykseltäni varmaankaan saa syötyä juuri mitään, boolia taitaa kulua sitäkin enemmän.

Isäni kysyi tänään puhelimessa, onko kaikki jo kunnossa juhlia varten. Kyllä muuten, mutta meillä ei ole käytössä autoa eikä kameraa. Tyttäreni isän auto oli matkalla Helsinkiin syttynyt palamaan ja lopun matkaa hän tuli junalla. Autoa tarvitsemme tavaroiden kuskaamiseksi juhlapaikalle ja lauantaina liikkumiseen kotoa koululle ja sieltä juhlapaikalle. Tyttäreni kameran (Samsung) yhdysjohto on vioittunut. Kuvia sillä voi ottaa, mutta kuvia ei saa siirrettyä tietokoneelle.

En kertonut isälleni, ettei meillä ole vielä täytekakusta mitään tietoa, ei ruusuja annettavaksi uudelle ylioppilaalle heti koululla eikä ylioppilasvalokuvausta ollut vielä tilattu. Nämähän on ihan pieniä juttuja, joista kyllä selviää. Niin uskoimme tyttären kanssa.

Kunpa Stockmann ei olisi aiheuttanut Stellan konkurssia. Olisimme tilanneet täytekakut Stellasta. Mutta koska Stellaa ei enää ole, kiertelimme Helsingin keskustan liikkeitä. Epätoivo valtasi meidät huomatessamme, että kaikki täytekakut oli jo myyty ja varauksia ei otettu vastaan. Hätäpäissämme, vastoin periaatteitamme, ostimme yhden Sans Rival –kakun. Sen, jonka takia Stella meni konkurssiin. Ostimme vielä yhden hätäkakun. Näytti siltä, että suunnittelemamme täytekakkutarjoilu ei toteudu.

Tyttäreni lähti lakkiaisharjoituksiin koululle ja minä palasin vielä Stockalle. Yllättäen siellä saattoikin varata kakkuja. Sain sen mitä halusimmekin.

Ruusuja emme saaneet. Niitä ei voi varata. Saimme neuvon ostaa huomenna ruusut valmiiksi. Jos vain ehdimme kukkakauppaan huomenna.

Auto-ongelma ratkesi tavaroiden kuskaamisen osalta. Sisareni tulee miehensä kanssa huomenaamulla ja viemme tavarat (mm. kuohuviinipullot ja boolimaljan) juhlahuoneistoon. Lauantaille autoa ei vielä ole käytössä, mutta tyttäreni isä sanoi hoitavansa asian.

Huomenna uurastamme koko päivän. Aivan varmasti on hyvät juhlat tulossa!

Suoraa toimintaa

Eilen sain taas kärsiä harkitsemattomuudesta. Siitä, että pitäisi ajatella ensin, sitten vasta toimia.

Aloitimme juhlahuoneiston siivoamisen eilen. Sain sisareltani ohjeet, että voisin aloittaa vessan siivouksella ja sitten aloittaa työhuoneen tyhjennyksen. Työhuoneelle en osannut tehdä mitään, joten aloitin vessan siivouksella. Kesti aikansa ennen kuin löysin sopivan rätin ja pesuaineeksi löysin vain Tolua. Niinpä ajattelin pestä pöntön myöhemmin. Mutta lattia ja muut olivat toki pestävissä saman tien. Niinpä lakaisin lattian, riisuin sukat ja pitkikset, koska vessan pesu on märkää puuhaa, ja aloin suihkuttaa vettä käsisuihkusta. Niin minä kotonakin pesen vessan/kylpyhuoneen. Jonkin aikaa suihkutettuani tajusin, että eihän vessassa ollut kaivoa lainkaan! Se onkin vain vessa, ei kylpyhuone.

Jatkoin suihkuttamista, kun kerran olin sen aloittanut. Lisäsin vain lattialle Tolua. Lattian kuivaaminen pienellä rätillä oli melkoisen epämiellyttävää. Märän rätin puristin kuivaksi vessanpyttyyn useamman kerran. Vessapaperin avulla sain pois kastuneet villakoirat. Sain lattian kuivaksi – ja puhtaaksi, mutta olisi siihen varmaan ollut fiksumpikin keino, jos olisin ajatellut ensin.

Lattianpesun jälkeen löysin vessanpesuaineet, Kloriittia, Wc-ankkaa ja lasinpesunestettä. Pesin käsienpesualtaan, vessanpöntön ja peilin. Eikä vessa kuulemma ole koskaan ollut niin puhdas.

Työhuonetta raivasimme niin tyhjäksi kuin mahdollista sisareni palattua töistä. Siivousta jatkamme perjantaina, jolloin hoidamme myös ruokaostokset.

Mahdotonta?

Lakkiaisten valmistelu on viime aikoina ollut minulle sopivan juhlavaatteen etsimistä. Tyttäreni ja minä olemme kiertäneet miltei kaikki liikkeet Helsingissä. Enkä ole vieläkään löytänyt etsimääni vaatetta. Sellaista, joka sekä näyttää että tuntuu hyvältä. Usein on käynyt niin että henkarissa hyvännäköinen vaate ei tunnu hyvältä päällä: kiristää vääristä paikoista tai on liian pitkä.

Minulle mieleisen vaatteen löytyminen on kestänyt kauan, koska minun makutuomarillani on erilainen maku vaatteiden suhteen. Hän on valinnut useimmat kokeilemani vaatteet minun toimiessa sovitusautomaattina. Kaikenlaisia olen sovittanut, mutta useimmat ovat olleet tiukasti vartaloa myötäileviä mekkoja. Protestoidessani tällaisia vaatteita vastaan tyttäreni toteaa kuivasti: ”Se on ylioppilasjuhla, ei sun kuulu olla rento”.

Huomenna lähden yksin etsimään itselleni juhlamekkoa. Jos en löydä mieleistäni vaatetta, laitan vanhan mekon päälle. Se on tosin musta, eikä musta ole ylioppilasjuhlan väri.

Tyttäreni mielestä etsin jotain mahdotonta. Niin kai teen aina.

Lakkiaiset tulossa

Ylioppilaskirjoitusten tulokset tulivat tänään. Hyvin olivat SYKin opettajat arvioineet, kokeiden pisteet olivat pysyneet samoina ylioppilastutkintolautakunnan käsittelyssä. Tuloksissa ei siis ollut mitään yllättävää. Hyvin meni, mutta menköön.

Kirjoitusten päättyessä tyttäreltäni puuttui vielä kolme kurssia. Huhtikuun loppuun asti jännitin, saako tyttäreni valkolakkia lainkaan. Siihen mennessä tuli suorittaa lukion läpäisemiseksi vaadittavat 75 kurssia. Hän sai ne tehtyä. Minusta näytti, että mahdollisimman vähällä vaivalla.

Toukokuun viimeisenä lauantaina vietämme lakkiaisia. Tyttäreni haluaa kutsua kaikki. Hyvä periaate, mutta ei meidän omaan kotiin mahdu. Onneksi sisareni lainaa kotiaan juhlahuoneistoksi. Eikä sinne juhliin kaikkia kutsuta. Sukulaisia, perhettä, hyviä ystäviä – tärkeitä ihmisiä tyttäreni ja minun elämässäni.

Juhlien valmistelu on jo aloitettu.

Huomenna Tukholmaan!

Lähden huomenna tyttäreni kanssa Tukholmaan ja palaamme keskiviikkona - laivalla. Olisimme lentäneet, jos olisin saanut Blue1:n mainostamat 51 €:n liput. Laivamatkustus ei ole mieluisinta ajankäyttöä mitä tiedän, mutta odotan silti innolla matkaamme. Edellinen Tukholman reissumme oli oikein onnistunut, samoin kesäinen Tallinnan-reissumme. Sitä paitsi tyttäreni on täysi-ikäinen.

Päätimme yhteisestä matkasta syksyllä. Tunsimme tarvitsevamme ja ennen kaikkea ansaitsevamme matkan pois tästä paikasta (ja jos mahdollista, tästä ajasta). Onneksi tilanne ei ole raskas kuten oli syksyllä. Tyttäreni on nykyään tasapainoinen. Hän ei tarvitse enää lääkettä ahdistukseen ja unikin tulee ilman lääkettä. Ylioppilaskirjoitukset ovat takana ja tulevaisuus on edessä.

Tukholmassa aiomme shoppailla. Tyttärelle ylioppilasmekko ja minulle kaikkea kivaa. Netistä olemme tsekanneet Tukholman ostospaikkoja ja niitä onkin paljon. Jos kuitenkaan ylioppilasmekkoa ei löydy, niin ei maailma siihen kaadu. Onhan tässä vielä runsas kuukausi aikaa.

Meille tulee tosi upea matka!