Joulu on minulle perheen ja suvun juhla. Tänä vuonna tällainen yhteisöllinen joulu ei näytä toteutuvan. Suunnittelin sisareni kanssa hienon jouluaaton ja seuraavalla minuutilla jouduimme sen perumaan muiden ihmisten suunnitelmien vuoksi.
Ehkä vietän jouluaaton ja koko joulun kahdestaan tyttären kanssa omassa kodissa. Niin teimme muutama vuosi sitten. Kotimme oli kaunis, söimme herkullisesti ja yritimme kovasti olla joulumielellä. Silti joulun juhla keskenämme tuntui puutteelliselta. Kaipasin kovasti vanhempiani ja sisariani perheineen, koska vain yhdessä heidän kanssaan joulu tuntuu joululta ja juhlalta.
Joulun vietto vanhempien luona Alavudella maksaa matkakustannusten vuoksi niin paljon, että se ei ole mahdollinen toteuttaa. Siellä olisimme nelistään - vanhempani, tyttäreni ja minä – ja se on aika yksinäistä.
Taloudellinen tilanteeni on saanut minut pohtimaan, että en tänä vuonna antaisi lahjoja lainkaan. Puhuin tästä sisareni kanssa ja hän ehdotti lahjatonta joulua. Ja heti aloimme pohtia, keille ainakin pitää olla lahja. Lahjaton joulu kuulostaa yhtä lohduttomalta kuin yksinäinen joulu. Lahjoja on kiva saada. Huikeampaa on silti löytää juuri oikea lahja toiselle ihmiselle.
Aloin tarkastella kirja-, cd- ja dvd-hyllyjäni, jos vaikka niistä löytyisi jotain joululahjaksi sopivaa. Löysin yhden kirjan, joka saattaisi ilahduttaa erästä tiettyä lahjansaajaa. Kierrätyslahjoja varten minun täytynee tutkia myös kotini komerot ja kaapit.
Jouluaattoon on viisi päivää ja lahjottavia minulla on viitisentoista ihmistä. Tyttären joululahjan olen hankkinut jo kuukausi sitten – edes yksi asia on kunnossa. Viisi lahjaa per päivä on aika kova suoritus. Jos en siinä onnistu ja joku rakkaani jää lahjaa vaille, toivon itseni ja lahjattomaksi jääneen jouluviettäjän ymmärtävän, että joulu on rakkauden ja antamisen juhla. Anteeksiantamisen.