Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisöllisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisöllisyys. Näytä kaikki tekstit

19. joulukuuta 2010

Joulu on tulossa, eikä meillä ole kuusta

Joulu on tulossa, eikä meillä ole kuusta!”, huokaistaan muumien joulusta kertovassa tv-sarjan jaksossa. Muumeista poiketen minulla on kuusi (muovinen). Muuten olen muumien tavoin pihalla tästä joulusta.

Joulu on minulle perheen ja suvun juhla. Tänä vuonna tällainen yhteisöllinen joulu ei näytä toteutuvan. Suunnittelin sisareni kanssa hienon jouluaaton ja seuraavalla minuutilla jouduimme sen perumaan muiden ihmisten suunnitelmien vuoksi.

Ehkä vietän jouluaaton ja koko joulun kahdestaan tyttären kanssa omassa kodissa. Niin teimme muutama vuosi sitten. Kotimme oli kaunis, söimme herkullisesti ja yritimme kovasti olla joulumielellä. Silti joulun juhla keskenämme tuntui puutteelliselta. Kaipasin kovasti vanhempiani ja sisariani perheineen, koska vain yhdessä heidän kanssaan joulu tuntuu joululta ja juhlalta.

Joulun vietto vanhempien luona Alavudella maksaa matkakustannusten vuoksi niin paljon, että se ei ole mahdollinen toteuttaa. Siellä olisimme nelistään - vanhempani, tyttäreni ja minä – ja se on aika yksinäistä.

Taloudellinen tilanteeni on saanut minut pohtimaan, että en tänä vuonna antaisi lahjoja lainkaan. Puhuin tästä sisareni kanssa ja hän ehdotti lahjatonta joulua. Ja heti aloimme pohtia, keille ainakin pitää olla lahja. Lahjaton joulu kuulostaa yhtä lohduttomalta kuin yksinäinen joulu. Lahjoja on kiva saada. Huikeampaa on silti löytää juuri oikea lahja toiselle ihmiselle.

Aloin tarkastella kirja-, cd- ja dvd-hyllyjäni, jos vaikka niistä löytyisi jotain joululahjaksi sopivaa. Löysin yhden kirjan, joka saattaisi ilahduttaa erästä tiettyä lahjansaajaa. Kierrätyslahjoja varten minun täytynee tutkia myös kotini komerot ja kaapit.

Jouluaattoon on viisi päivää ja lahjottavia minulla on viitisentoista ihmistä. Tyttären joululahjan olen hankkinut jo kuukausi sitten – edes yksi asia on kunnossa. Viisi lahjaa per päivä on aika kova suoritus. Jos en siinä onnistu ja joku rakkaani jää lahjaa vaille, toivon itseni ja lahjattomaksi jääneen jouluviettäjän ymmärtävän, että joulu on rakkauden ja antamisen juhla. Anteeksiantamisen.

30. elokuuta 2009

Kun yhteisö hajoaa

Kesän 2008 alussa päätin lukea jokaisen Agatha Christien teoksen. Olin katsonut Teemalta Agatha Christien koodin, jossa pohdittiin mm. mikä tekee Christien teoksista niin koukuttavia. Ohjelman arvostava suhtautuminen Christien teoksiin hämmensi minua, koska olin tottunut kuulemaan väheksyviä ja pilkallisia kommentteja niistä. Olin lukenut Christiet alle 13-vuotiaana, enkä enää tarkkaan muistanut, mistä niissä oli kysymys. Murhista - toki - mutta mistä muusta. Päätin ottaa asiasta selvää.

Nyt olen lukenut runsaat 30 teosta, joka Christien runsaassa tuotannossa tarkoittaa sitä, etten ole lukenut vielä puoliakaan hänen teoksistaan. Lukemistani kirjoista löysin taitavan, humoristisen ja ironisen kirjailijan, jonka keskeisin teema on englantilaisen yhteisön hajoaminen. Hajoamista hän kuvaa vieraantumisena toisista ihmisistä, jolloin keskeisessä roolissa ovat perhesuhteet.

Perhe on harvoin ns. ydinperhe. Sen sijaan uusioperhe on hänen kirjoissaan tyypillinen. Perheen isä ei olekaan lasten isä, vaan edellinen aviomies on sitä tai äiti tuo mukanaan avioliittoon omat aikaisemmat lapsensa. Kaikki lapset eivät ole omia, sillä perheyhteisön hajoamista Christie käsittelee myös adoptiolasten kautta. Syyttömyyden taakka –teoksessa kaikki lapset olivat adoptoituja: kukaan perheen jäsen ei ollut sukua toisilleen.

Toinen tapa kuvata vieraantumista on koota yhteen toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Tästä tunnetuin esimerkki on Eikä yksikään pelastunut, vanhalta nimeltään Kymmenen pientä neekeripoikaa. Sama teema on myös kirjoissa Esirippu, Varjossa auringon alla, Kohtalokas viikonloppu ja Kuolema Niilillä ja useissa muissa. Eikä yksikään pelastunut –kirjaa lukuun ottamatta kirjoissa paljastuu ihmisten välille yhteyksiä, joten täysin tuntemattomia he eivät toisilleen ole.

Kolmas vieraantumisen tulkki on muuttuva kyläyhteisö. Ihmisiä on muuttanut pois ja uusia on tullut tilalle. Ketä nämä uudet ihmiset ovat, mistä he ovat tulleet? Tuttu ja turvallinen kylä muuttuu vieraaksi mm. teoksessa Tuijottava katse, jossa uusi asuinalue houkuttaa alueelle uusia asukkaita. Kuolema ilmoittaa lehdessä –teos oli se, joka sai minut pohtimaan vierauden ja vieraantumisen toistuvuutta Christien teoksissa.

Yhteisön hajoamisen kristallisoituma on kuitenkin Hercule Poirot. Hän on ulkomaalainen, belgialainen, jonka ihmiset aina kuvittelevat ranskalaiseksi. Hän on ulkopuolinen, vieras. Siksi häneen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Hän näkee asiat ulkopuolisen silmin eikä jää tuttuuden ja vierauden loukkuun ihmettelemään, kehen voi luottaa.

Luen parhaillaan tämän kesän viimeistä Christietä Kolmas tyttö. Olen hyvin lähellä yliannostusta mitä Christien kirjoihin tulee. Pysyn päätöksessäni lukea ne kaikki, mutta jatkan tutkimusretkeäni ensi kesänä.

Tervetuloa kaikki muut ihanat kirjat!

21. kesäkuuta 2009

Suurin myyntivaltti

Juhannus on ohi. Ei ole minun suosikkijuhlani, olen jouluihminen ja synttäri-ihminen. Rakastan synttäreitä, omia ja muiden. Syntymäpäivä eroaa virallisista juhlapäivistä ehdottomasti edukseen, koska siinä juhlitaan yhden ihmisen ainutlaatuisuutta. Juuri minua tai sinua.

Kehruu-Jennystä alkoi massateollisuus, massakulttuuri ja massayhteiskunta. Aluksi se oli varmaan ihanaa. Kaikkea ei tarvinnut tehdä itse, vaan vaatteet ja ruoan saattoi ostaa kaupasta. En tiedä missä vaiheessa, kuinka nopeasti teollisen tuotannon alettua, alkoi raivoisa yksilöllisyyden korostaminen. Halu erottua muista on ikiaikainen ominaisuus ihmisessä, sillä se liittyy kosiorituaaleihin, parinmuodostukseen ja kumppanin valintaan. Yhteiskunnallinen ilmiö siitä tuli vasta teollistumisen vaikutuksesta.

Yksilöllisyydestä tuli massatuotannon suurin myyntivaltti.

Ennen teollistumista ja massatuotantoa yksilöllisyyttä korosti Martti Luther, joka vaati teeseissään, että jumalasuhde on yksilöllinen, ei yhteisöllinen. Tarve kuulua johonkin on kuitenkin yhtä keskeinen ominaisuus kuin erottua muista. Yksilöllisyyden avulla myydään yhteisöllisyyttä. Kun ostat tämän tuotteen, kuulut meihin. Tällä tuotteella erotut niistä ja olet osa meitä. Kovin on onttoa yhteisöllisyyttä.

Aldous Huxleyn kirjassa Uljas uusi maailma on yksilöllisyys hävitetty. Hedelmöittyneen munasolun jakautumista jatketaan moneen kertaan niin, että siitä saadaan 12 000 kloonia tai enemmän. Näin saatiin yhteiskunnan tarpeisiin työntekijät. Perhesuhteet katkaistiin, isä ja äiti olivat rumia sanoja. Uljaan uuden maailman dystopia/aikalaiskritiikki on kauhea. Mitä ihmisestä jää jäljelle yksilöllisyyden kadottua? Huxleyn mukaan ei mitään, ontto ja tyhjä kuori, joka tarvitsee somaa ja muita viihdykkeitä. Voisi kuvitella, että seksi on yksilöllisyyden viimeinen linnake. Uljaassa uudessa maailmassa sekin on yhteisöllistetty. Kiinteää parisuhdetta ei saa muodostaa. Jokainen kuului jokaiselle. Eroottiset leikit ovat tärkeimpiä lasten leikeistä. Minulle jäi kirjasta epäselväksi, miksi Uljaassa uudessa maailmassa harrastetaan seksiä paljon. Mutta minä uskonkin seksiin, jossa tunteet ovat mukana.

Tasapainottelu yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä jatkuu. Nykyään vaakakupissa painaa yksilöllisyys enemmän kuin yhteisöllisyys. Kuinka kauan?