Hyvä päivä itselle

Tänään on ollut hyvä sunnuntai. Ehkä sen takia, että eilen oli paskalauantai. Olin sairas, voin pahoin ja päätä särki. Vielä tänä aamuna vatsassa kiersi jonkin aikaa. Ja sitten olin terve.

Olin yksin koko päivän, tyttäreni oli valokuvaamassa ystävänsä kanssa. Nautin yksinolosta. Tiskasin parin päivän tiskit, pesin pyykkiä ja kuuntelin musiikkia. Tein uudenvuodenaattona tälle vuodelle oman cd:n. Kappaleet ovat sen verran erilaisia, että kokonaisuus on nautittava ja ahaa-elämyksiä antava. Jokaisella kappaleella on oma merkityksensä siitä, mitä tältä vuodelta odotan tai en odota.

Heitin isoiksi käyneitä vaatteita pois. Loppuun asti kuluneita ja osa jopa rikkinäisiä vaatteita, mutta puhtaita. Puhtaus ei auta, Lähetystorin (Fidan) keräyslaatikkoon ei risaisia vaatteita saa laittaa.

Vaatteita läpikäydessäni sovittelin aikoinaan pieniksi jääneitä vaatteita. Jotkut niistä sopivat oikein hyvin, jotkut olivat isoja ja muutama vaate saa odottaa kaapissa laihtumistani. Kummallista on, että pieniksi jääneet vaatteet ovat hyväkuntoisia, lähes uuden veroisia ja hyvännäköisiä. Niitä sovittaessani pidin kovasti itsestäni.

Viikon lapset

”Se joka syntyy maanantaina, on kaunis aina.
Katsohan, katsohan tiistailasta, niin sulokasta!
Keskiviikon lapsella on surua vasta!
Torstain lapsella siivet kantaa.
Perjantailapsi rakastaa ja antaa,
Lauantailapsi saa puuhata aina,
vaan se joka syntyy sunnuntaina, on hyvä ja kaunis ja huoleton aina.”

Loru Viikon lapsista löytyy Hanhiemon iloisesta lippaasta, jonka runot on vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas.

Tämä loru pyöri eilen päässäni. Minulla on tästä toinenkin suomennos, mutta tämä on se tunnetumpi. Hassu juttu oli, että myös tyttäreni oli pohtinut tätä eilen. Hän on torstain lapsi, joka inhosi lapsena omaa osaansa lorun mukaan, koska torstain lapsi esitetään poikana. Vanha englantilainen lastenloru oli kuitenkin oikeassa: tyttäreni on suunnitellut Suomesta poismuuttoa jo pari vuotta. Ensin hän aikoi Norjaan ja nyt on tähtäimessä Englanti. Suomeen ei kuulemma voi jäädä.

Minä olen syntynyt lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi, keskiyöllä. Olen usein ajatellut, että ristiriitainen persoonallisuuteni selittyisi tällä syntymähetkellä. Olen rajatapaus. Olen vahva, voimakas, sosiaalinen ja rohkea – hyvä, kaunis ja huoleton kuin sunnuntailapsi. Olen ujo, sisäänpäin kääntynyt, pelokas puuhaaja kuin lauantailapsi. Puuhaajakin voi toki olla sosiaalinen, mutta näen sen pikemmin yksin tapahtuvana työskentelynä, näkymättömänä naisille tyypillisenä työnä. Sitähän lauantaisiivoukset ja muut kodintyöt ovat.

Ja silti, olen sunnuntailapsena varma siitä, että maailma on olemassa minua varten.

Kuun päivä

Tänään on maanantai ja siksi kuvana on kuun astrologinen symboli. Useissa kielissä maanantai on nimenomaan kuun päivä (måndag, Monday, lundi, Dies lunae). Pitkään ihmettelin tätä päivien nimien sitomista taivaankappaleisiin, mutta vasta nyt päätin ottaa siitä selvää.

Babylonialais-assyrialaisissa kalenterissa jokainen kuukausi alkoi aina uudesta kuusta ja jokainen kuu syntyi aina maanantaina. Muutkin kuun vaiheet osuivat kalenterin mukaan aina maanantaille. Mielenkiintoista on, että tällaisen kalenterin käyttöönotosta on tuhansia vuosia ja aina vaan maanantai on kuun päivä.

Maanantai on myös viikon ensimmäinen päivä ja ensimmäinen työpäivä. Jotenkin kuvaavaa on, että juuri kuun päivä liittyy rutiineihin ja normaalin päiväjärjestykseen palaamiseen. Astrologiassahan kuu liitetään mm. tuttuihin ja rutinoituihin asioihin, arkeen.

Ajattelin, että maanantain ja kuun suhteen pohtiminen olisi lisännyt puhtia. Ei auttanut, en tunnu mitenkään saavan otetta asioihin. Se tuskin lienee kuun tai maanantain vika.