Keltainen huhtikuu

Aikakone lauloi keltaisesta toukokuusta, joka viivytteli tuloaan.

Keltaista väriä ei tarvinnut odottaa toukokuuhun asti, sillä heti huhtikuun alussa keltaiset narsissit valtasivat kukkistutukset

2.4.2015

ja pääsiäisen myötä kodit.

5.4.2015

Kanavan varressa narissit piristivät harmaina päivinä.

25.4.2015

Huhtikuun kuvakin oli keltainen.

1.4.2015

Mutta keltaista aurinkoa ei huhtikuussa juuri näkynyt. Harmaan sävyt vaihtelivat alkavasta myrskystä

4.4.2015

sumun kauneuteen.

26.4.2015

Onneksi jokainen päivä oli edellistä pitempi ja aurinkoisia päivä oli muutama.

9.4.2015

Mustarastaan liverrys ihastutti iltojen sinisiä hetkiä.

17.4.2015

Maaliskuun nopea kevääntulo oli saanut minut odottamaan hurjaa vauhtia kehittyvää kevättä ja lähestyvää kesää. Sitä huhtikuu sitten olikin, odottelua, Luin jostain, että huolimatta keskimääräistä lämpimämmästä huhtikuusta kovat tuulet jarruttivat kevään edistymistä,

Ja lempiväri on

Muutama vuosi sitten neuloin itselleni piiitkän kaulahuivin. Käytin sitä pari talvea ja sitten unohdin huivin kaapin perukoille.

Viime vuonna hukkasin jälleen kerran hanskani. Ilman hanskoja ei tarkene talvella ja ostin uudet lämpimät Thinsulaten hanskat.

Pari viikkoa sitten totesin, että ilman hattua pääni palelee pakkasilla. Jossain kaapissa minulla kyllä oli valkoinen baskeri, mutta en jaksanut kaivaa sitä esiin. Sitä paitsi, valkoinen väri on minulle outo ja vieras. Ostin uuden baskerin käydessäni Citymarketissa.

Violetin värin valinta oli itsestään selvää, automaattista. Kun vain näen jotain violetinväristä, tunnen oloni kotoisaksi. Olihan huoneeni yksi seinä tumman violetti joskus 70-luvulla.

Kesän väri

Lähdin tänään löytöretkelle. Kävelin tuttua reittiä, ensin Hietalahden torille ja sieltä Hietalahden laiturin, Telakkakadun ja Merikadun kautta Ursinin kalliolle. Meren kimmeltäessä sinisenä olin vakuuttunut siitä, että kesän väri on sininen. Tunnen suurta rauhaa ollessani veden äärellä, silloin en kaipaa minnekään. Hitaasti nautiskellen lämmöstä ja auringosta kävelin merenrantaa pitkin Kauppatorille.

Siellä leikin turistia. Katsoin kaikki hopeiset korvakorut ja kyselin hintoja. Kavahdin turkiskojuja ja niiden paljoutta. Kyselin mansikoiden ja herneiden hintoja, maistelin ja ostin. Silloin olin vakuuttunut, että kesän värejä ovat herneenpalon vihreä ja mansikan punainen.

Myöhemmin kaupassa ruokaostoksilla huomasin ostaneeni vihreää salaattia, tilliä ja kurkkua. Ihastellessani Ruoholahden vihreyttä tajusin vihreän olevan kesän väri.

Levittäessäni after sun –voidetta punaisena kirvelevälle iholleni sen päätin. Kesän väri on punainen.

Kevät tulee!

Koko talven olin sisällä, liikkumatta mihinkään. Töissä kävin ja hoidin ruokaostokset, muuten välttelin ulosmenoa parhaani mukaan. Syynä moiseen käytökseen olivat pakkanen, lumi ja jää eli en uskonut tarkenevani ja toisaalta pelkäsin kaatuvani.

Tarve liikkua kasvoi samaa vauhtia kuin talvi jatkui. Tuntui, ettei kevät ala ikinä. Olen ihan varma, että monena vuonna pääsiäisen aikoihin, huhtikuun alussa, on ollut +10 astetta. Samaan ei taideta päästä tänä vuonna. Onneksi päivälämpötila on jo plussan puolella. Vesisateet ovat pitäneet huolen siitä, että ainakin asuinalueellani kaduilla ei ole enää paljoa lunta.

Kävelykausi on alkanut! Eilen kävelin ensimmäisen kerran tänä vuonna töistä kotiin. Tänään kävelin sekä töihin että sieltä takaisin. Yhteen suuntaan kävelyä on noin 20-25 minuuttia, sinä aikana ehtii oikein hyvin nauttia ulkona olemisesta, huomioida kevättä ja katsella, miltä kaupunki näyttää talven jäljiltä.

Ei kovin kauniilta. Kaikkialla on likaa, roskia, koirankakkaa ja likaisia lumikasoja. Mutta ei se mitään. Kevät tulee silti!

Kevät ajaa ihmiset liikkeelle. En muista nähneeni yhtä paljon kävelijöitä kuin kauniina kesäpäivinä. Talven musta väri on vaihtunut pinkkiin, fuksiaan, turkoosiin ja vihreään vaatetuksessa. Ihanaa kun värit tulevat takaisin!

Koko aurakentän iloisin persoona

Tein syksyllä testin aurani väreistä. Sen mukaan aurani pääväri on keltainen ja olen koko aurakentän iloisin persoona. Juuri nyt ei siltä tunnu, useista syistä.

Haluan muistaa, mitä hyvää minussa voi olla, vaikkapa sitten vain testissä. Aivan kaikkia ominaisuuksia en voi väittää omaavani, mutta joistakin ainakin aavistuksen.

Keltainen

Keltainen on koko aurakentän iloisin persoona, Hän on energinen, valoisa ja leikkisä persoona, jonka valoisuus, lämpö ja optimismi hurmaavat toisetkin ihmiset. Keltaisen ihmisen elämän täyttymys on tuottaa iloa toisille, nauttia elämästä ja auttaa koko planeettaa voimaan paremmin.

Keltainen voi olla hyvinkin ujo ja herkkä, mutta myös juhlien keskipiste. Hänellä on loistava huumorintaju, ja hän iloitsee saadessaan toisetkin nauramaan. Keltainen uskoo, että elämä on olemassa siksi, että siitä nautittaisiin. Hän rakastaa vapautta ja tarttuu hetkeen. Hymy huulillaan hän muistuttaa toisille, ettei elämää sen enempää kuin itseäänkään pidä ottaa liian vakavasti.

Työ ei keltaiselle ihmiselle ole muuta kuin ikävä velvollisuus, josta hän mieluusti kokonaan luopuisi - ellei ole sattunut saamaan itselleen työtä, joka on hauskaa ja kevyttä, ja jossa hän pääsee vapaasti totoeuttamaan itseään.

Luonto ja eläimet ovat keltaiselle hyvin tärkeitä, ja jos hän johonkin suhtautuu vakavasti, se on luonnon suojelu. Eläimet, erityisesti koirat tuntevat luontaista vetoa keltaista ihmistä kohtaan.