Mennyt vuosi alkoi hyvin, mutta huhtikuun paikkeilla alkoi takapakki. Ja siitä se jatkui koko vuoden muuttuen kuristavaksi toivottomuudeksi ja pimeydeksi. Blogin päivittäminen väheni huomattavasti, koska en jaksanut enkä pystynyt kirjoittamaan mitään. Aiheita, jutun ideoita ja alkuja pyöri mielessäni päivittäin, mutta miksi ihmeessä olisin niistä kirjoittanut? Tuntui, ettei kirjoittamisellani ole kuitenkaan mitään merkitystä. Edes itselleni.
Rakkaus voisi tulla elämääni. En enää tiedä, miltä tuntuu olla rakastettu, miltä tuntuu toisen huomio ja välittäminen. Toivon, että minulla on vielä kykyä rakastaa tai että se tarvittaessa palautuu nopeasti!
Onni on rauhaa. Tasapainoa itsen ja maailman kanssa. Itsestään ja läheisistään välittämistä.
Toivon, että en ottaisi asioita niin raskaasti tänä vuonna. Leikistä, ilosta ja keveydestä muistuttakoon kuva joulunajan lautasliinoistani.