Energialataus

Miltei joka päivä haaveilen töitten jälkeisestä kahvikupillisesta pullan kera. En kuitenkaan keitä kahvia kotiin tultuani enkä osta pullaa. Pulla närästää ja kahvista saan sellaisen energialatauksen, että uni ei tule silmään.

Tänään en kuitenkaan halunnut vastustaa kiusausta. Ostin dallaspullan ja keitin itselleni kahvit. Ja tässä sitä ollaan, pirteänä ottamaan maailma vastaan. Mitä lie tuokaan tullessaan.

Unettomuutta ja lisäkiloja

16 päivää ilman tupakkaa. Oltuani viikon myös ilman unta (en oikein sano kolmen tunnin yöunia nukkumiseksi) otin selvää, mitä tupakoinnin lopettaminen saa aikaiseksi.

Kuulemma 15 lisäkiloa on pieni hinta jostain niin terveellisestä teosta kuin tupakoinnin lopettaminen. Ja voihan sitten joskus laihduttaa ylimääräiset kilot pois. (Tupakointi nopeuttaa aineenvaihduntaa ja siksi mallit tupakoivat.) Hidastuneen aineenvaihdunnan lisäksi kiloja tuo jatkuva syömisentarve. Kuulemma kannattaa etukäteen pohtia, minkälaisin vihanneksin ja hedelmin tähän syömishimoon vastaa. Eläköön rationaalisuus ja loogisuus! Jos joskus tapaatte ne, kertokaa, että voisivat käväistä Päiväkävelyllä.

Tuon lihomisjutun tiesin ennestään. Unettomuudesta en ollut kuullut keneltäkään mitään. Ehkä siihen ei väsymykseltään ole kukaan pystynyt.

Väkisinkin tulee mieleen, mitä hyötyä tästä on. Lihominen ja samanaikainen unenmäärän dramaattinen väheneminen ei ole terveellistä eikä se tunnu hyvältä. Mieleeni nousee epäilys siitä, että tupakointi on valittu terveyden ykkösviholliseksi, koska lihominen on liian monimutkainen ilmiö ja alkoholin terveyshaitoista ei saa puhua.

Ohessa kuva kaikille niille, jotka pitävät tupakointia tyylikkäänä.

Pakko päästä nukkumaan

En saanut nukuttua viime yönä. Nukkumaan meni yhden jälkeen. Heräsin puoli neljältä. Mieleen nousi oikein hyviä ahdistuksen aiheita ja sydän tykytti sen mukaisesti. Suunnittelin kymmenkunta bloggausta. En laittanut niitä mihinkään muistiin, ehkä ensi yönä teen sen.

Luin Cameronin Tietä luovuuteen, mutta se herätti levottomuutta. Tuntui kuin heti paikalla olisi pitänyt lähteä ulos kävelemään tai alkaa kirjoittaa aamusivuja. Katsoin Ruotsin tv4:lta Lostin. Siellä ollaan Lostissa pari jaksoa jäljessä. Tämän sarjan ollessa kyseessä kertaus ei ole pahitteeksi. Telkkarin horteinen tuijottaminen rauhoitti mieltäni ja Lostin päätyttyä uskoin saavani vihdoinkin nukuttua. Pyörin sängyssä vielä pitkään, ahdistuspiikkejä kokien. Nukahdin ehkä joskus lähempänä kuutta.

Kello soi seitsemältä. Siirsin herätyksen tuntia myöhemmäksi.

Jatkuva väsymys imee minusta kaiken energian. En jaksa mitään, olen liian väsynyt. Töihin keskittyminen on lähes mahdotonta. Kotitöitä en jaksaisi millään tehdä. Yritän kovasti pysyä hereillä, olla skarppi. Tosiasiassa muistutan zombieta mustine silmänalusineni ja tuijottavine katseineni.

Viikonloppu ei riitä korjaamaan tilannetta. Tarvitsisin unilomaa. Jos vaikka tekisin Anna-Leena Härköset ja nukkuisin puoli vuotta. Paitsi etten ole varmaan koskaan nukkunut edes kahdeksaa tuntia yössä.

Tarvitsisin noin 7 tuntia yössä. Sitä en saa kuin ehkä viikonloppuisin. Menen nukkumaan myöhään ja joudun heräämään aivan liian aikaisin. Aamusivujen kirjoittamisen lopetin osittain siksi että en enää jaksanut nousta sitä varten puolta tuntia aikaisemmin. Töissä taistelen jatkuvasti miinussaldon ylärajaa vastaan. Loppukuu onkin yleensä aikamoista puserrusta, kun pitää saada miinukset alle viiden. En väsymykseltäni jaksa olla töissä. Pakko päästä nukkumaan.

Suunnittelen kaikenlaisia keinoja väsyttää itseni niin etten voi olla menemättä ajoissa nukkumaan. Suosikkini on liikunnan lisääminen hirmuisiin määriin. Että kävelen muutaman tunnin päivässä. Uin joka päivä ainakin 45 minuuttia. Totuus on, etten ole jaksanut mennä uimaan puoleentoista kuukauteen. Töihin kävelen ja takaisin kotiin. Mutta siitä ei tule yhteensä edes tuntia.

Voisin tietenkin yrittää pysyä hereillä töistä kotiin päästyä. Etten nukkuisi päiväunia. Mutta yleensä olen niin väsynyt, että nukahdan jopa tuoliin.

Tätä on jatkunut melkein vuoden tai kauemmin, en muista.