Elämää ilman tietokonetta

Olen ollut yli kaksi viikkoa ilman omaa tietokonetta.
Kannettavani lopetti yhteistyön, ei käynnistynyt, ei saanut virtaa, muuttui mykäksi. Vein sen huoltoon ja toivoin parasta. Kahden viikon päästä huollosta soitettiin: emolevy rikki, uuden voi hankkia ja laittaa tilalle, mutta se maksaa satoja euroja. Sanoin ostavani ennemmin uuden. Kun murehdin rikkinäisen koneen myötä menetetyistä valokuvista, musiikista ja kirjoituksista, huollossa luvattiin tallentaa tiedostot ulkoiselle kovalevylle.

Kävin hakemassa läppärini ja tiedostoni. Maksoin 90 euroa palvelusta, jota en tuntenut saaneeni. Eikös heidän pitänyt korjata koneeni? Petyin vielä lisää huomatessani, ettei ulkoinen kovalevy ole yhteensopiva Windows 7:n kanssa, vaikka se juuri on nyt myynnissä olevien kannettavien käyttöjärjestelmä. Tyttären läppärissä on Vista, ehkä saan sitä kautta tiedostoni käyttöön.

Harmittaa.

Tiedän paljon ihmisiä, jotka käyttävät tietokonetta vain töissä. Kuulemma siitä saa ihan tarpeekseen, ei sellaista enää kotona jaksa. Minä olen aina rakastanut tietokoneella työskentelyä, ensimmäisestä Macin linuunpöntöstä lähtien 1980-luvun lopulla. Kotiin tultuani koneen avaaminen on ensimmäisiä tekoja ja sen sammuttaminen päivän viimeisiä.

Läppärinmuotoinen aukko elämässäni on tuntunut tylsyytenä ja tekemisen puutteena. Olen kaivannut sitä tekemisen tunnetta, jonka sain juttujen kirjoittamisesta tai vaikka pasianssin pelaamisesta. Olen elänyt epätietoisuudessa, koska en voinut saman tien tarkistaa asioita netistä. Olisin välittömästi halunnut tietää lisää kettukususta, australialaisesta kissan ja rotan risteytykseltä näyttävästä eläimestä. Olisin halunnut tsekata, onko Ariadnea Inceptionissa näytellyt todella sama ihminen, joka näyttelee Junoa (on se sama Ellen Page). Tai maksaa laskuni, tsekata pankkitilini tapahtumat tai ladata Ipodin.

Työkonetta voin käyttää työaikana, mutta ei silloin ehdi blogia kirjoitella eikä omia asioitaan hoitaa. Tämän jutun kirjoitin työkoneella. Halusin kertoa Päiväkävelyllä kävijöille, mistä tauko päivityksissä johtuu.

Jos löydän hyvän, kohtuuhintaisen läppärin viikonlopulla, ostan sen.

Kuvassa läppärini, joka ryökäle meni rikki.

0 % käytettävissä

Tänään on ollut niitä päiviä, jolloin rutiinit ovat poissa. Usein sellainen on tervetullutta vaihtelua. En silti sanoisi kivaksi vaihteluksi läppärin sammumista, koska se ei ilmoituksensa mukaan saa riittävästi virtaa. On se toki verkkovirrassa, joten jossakin on vikaa. Muut sähkölaitteet, jopa samassa pistorasiassa olevat, toimivat moitteettomasti.

Vika lienee läppärissäni. Kesällä siitä putsattiin pölyt pois 80 euron hintaan. Akku lienee niin sanotusti paskana. Se ei ole viikkoihin latautunut ja nyt sitten ilmoittaa, että 0 % käytettävissä ja kehottaa vaihtamaan akun. Mullahan niitä täällä kotona on vain odottamassa tällaista ilmoitusta.

Vai olisiko sittenkin parempi ostaa uusi läppäri?

10 minuuttia

Tietokoneeni tekee minut hulluksi. Enkä dramatisoi yhtään :)

Runsaan kahden vuoden ikäisen läppärini käynnistyminen kestää useita minuutteja. Sen jälkeen täytyy houkutella vääntynyttä nettitikkua toimimaan. Jos hyvin käy, nettiyhteys aukeaa ja toimii.

Innokkaana aloitan kirjoittamisen, musiikin lataamisen koneelle tai mitä kulloinkin. Ja sitten läppärini sammuu. Olen ehtinyt käyttää konettani noin 10 minuuttia.

Toiveikas ja optimistinen kun olen, käynnistä hetken kuluttua koneeni uudestaan. Mitäpä sitä lomalainen muuta tekisi?

Kesäkotini vakituiselle asujalle, rakkaalle sisarelleni, totesin, että täällä asuessani minun ei tarvitse käydä kirjastossa. Tarkoitin hänen kirjahyllynsä erinomaisen laajaa ja laadukasta kirjakokoelmaa fiktiota ja faktaa.

Tänään katsoin kirjahyllyä tarkemmin ja tajusin, ettei minun tarvitse käydä Kirjasto 10:ssäkään, sillä cd-kokoelmasta löytyy useita levyjä, joita olen viime aikoina kaipaillut: Prince, Sade ja Pelle Miljoona muutaman mainitakseni.

Tässä maistiaisia kirjahyllyn levykokoelmasta, iki-ihana Sade ja Is it a Crime!