Kengurunpoikanen

Vihdoinkin tiedän sisäisen eläimeni! Asia ei tosin ole minua vaivannut, mutta en voinut vastustaa WWF:n testiä.

Sisäinen eläimeni – mitä se sitten tarkoittaakin – on kenguru:

"A party animal who loves the nightlife, you love being part of a mob. You have a big heart and gregarious personality to go with it. You are protective of your offspring and like keeping them close to you. You prefer warm weather but usually don’t wander far from home."

Ehkä testin tarkkuudessa olisi vielä säätämistä.” Party animal” ei ehkä ole se käsite, joka minusta ensimmäiseksi tulee mieleen. Yöelämää rakastan, mutta minulle se tarkoittaa rauhaa, yksinoloa, keskittymistä tekemiini asioihin. Mielelläni toki olen laumanjäsen, mutta erakkotaipumukseni mahdollistaa sen, että viihdyn myös yksin. Toki sydämeni on suuri, pidän lämpimästä enkä yleensä ole kaukana kotoa.

Testitulos ei kerro minkä ikäinen sisäinen kenguruni on. Tämän pimeyden, sateen ja tuulen aikana olisin mieluummin kengurunpoikanen äitinsä pussissa. Sieltä välillä kurkkaisin, joko voisi nousta ja lähteä maailmaan. Muuten vain nukkuisin ja söisin.

Oikeastaan harmittaa, ettei testi antanut tuloksesi kissaa, tiikeriä tai lohikäärmettä. 

Peloton Kurpitsa

Eilen tein Gummeruksen testin. Sen mukaan olen poliisi. Ideakeittiön testin mukaan olen peloton mutta en Pelle kuitenkaan. Eivät kysyneet hämähäkeistä mitään ...

Halloween hahmosi: peloton kurpitsa

Halloween-kurpitsahahmoni:

Olen peloton
Soitathan minulle, jos talosi on tulessa.

Tee sinäkin
Ideakeittiön halloween-testi

 
Oletko ehkä palomies tai sissisotilas? Testimme mukaan et pelkää mitään ja siksi kurpitsaasi kaiverrettakoon mikkihiirinaama. Se kuvastaa parhaiten ”antaa tulla” -asennetta, jolla olet valmis kohtaamaan elämän koettelemukset.

Kuulut siihen harvaan ihmisten joukkoon, joille lasi ei ole joko puolityhjä tai puolitäysi, vaan se on vain lasi ja entäs sitten.

Ihmiset saattavat pitää sinua pahimmillaan yllytyshulluna rämäpäänä, mutta ystäville olet se kylmäpäinen luottohenkilö, johon turvaudutaan pahimman hädän hetkellä.

Lohturuuasta puhuminen voi olla sinun kohdallasi turhaa, koska et sellaista testin mukaan tarvitse. Tässä siis ravintoa ennen tulevia suorituksia:
•Kirsikkainen-juustotorttu
•Poro-sieniruukut

Yllytyshullu olen ollut aina. Rämäpää en ehkä kuitenkaan. Voi olla, että monessa asiassa olen realisti, joka ottaa asiat vastaan sitten kun ne tulevat. Ja monessa asiassa rakentelen linnoja taivaalle tai kehittelen kauhukuvia.

Ehkä kuitenkin alan testin innoittamana pitää itseäni pelottomana. Tulta päin!

Auktorisoituja adjektiiveja

Aloin tehdä erästä persoonallisuustestin itseanalyysia. Alku sujui ok, tarvitsi vain arvioida, kumpaa annetusta adjektiiviparista enemmän rehellisesti arvioiden olen. Sen jälkeen olisi pitänyt vielä luetella annetuista adjektiiveista ne 10-20 adjektiivia, jotka parhaiten kuvaavat minua.

Aloin ihmetellä, tässäkö ovat ne adjektiivit, jolla ihmistä kuvataan.

A-adjektiivit
Ahkera (uuttera) , alakuloinen, alistuva , antelias, arka, arka (asioita jännittävä), asiakeskeinen

E-adjektiivit
Ei erityislahjakkuutta, empaattinen, energinen, epäileväinen, epälooginen, epäluotettava, epäonnistumisia pelkäävä, epätäsmällinen, epävarma, epävarma (varovainen), erikoinen, eristäytyvä

H-adjektiivit
Haihattelevainen, harkitseva, hauska, heikko, helposti kiihtyvä, helposti masentuva, hermostunut, hiljainen, huolellinen (tarkka), huolimaton (hutiloiva), huolimaton (suurpiirteinen), huomioiva, hyväksyvä, häilyvä

I-adjektiivit
Idealistinen, ihmiskeskeinen, iloinen, impulsiivinen, itsenäinen, itseohjautuva, itseriittoinen, itsevarma

J-adjektiivit
Järjestelmällinen, järkevä, jääräpäinen

K-adjektiivit
Kapea-alainen, kapinoiva, kestävä, kireä, kova, kriittinen, kylmäkiskoinen, kypsymätön, kypsä, kärsimätön, kärsivällinen, käytännöllinen, käytännöllisesti lahjakas, käytännönläheinen

------------

Saitte jo varmaan adjektiiveista mielikuvan. Näin mielessäni nämä adjektiivit auktoreina kaikessa kirjoittamisessa ja ihmiskuvauksissa.

Muista kirjoittaessasi, että ihminen voi olla iloinen, mutta ei pirteä, jota adjektiiveissa ei ole. Missään tapauksessa ihminen ei ole surullinen, tulinen, manipuloiva, juonitteleva, onnellinen tai ihana.

En jatkanut persoonallisuustestiä. Ihminen on niin monipuolinen kokonaisuus, että 20 annettua adjektiivia ei riitä sitä kuvaamaan.

Girl before a mirror

Tein Facebook-testin. Tuloksena oli, että olen Picasson maalaus Girl before a mirror.

En käynyt Ateneumin Picasso-näyttelyssä, en muka ehtinyt. Olisi ehkä pitänyt, vaikka juuri tätä maalausta siellä ei olisi ollutkaan. Picasson työt tulevat minua vastaan vähän väliä. Joka kerta ne koskettavat minussa jotain ja hämmentävät minua.

Niin kuin tämä Girl before a mirror. En osaa tulkita maalausta. Se herättää vain kysymyksiä, ei vastauksia.

Miksi tyttö, vaikka kuvassa on selvästi nainen? Naisella on neljät kasvot kuin jumalan edessä olevilla serafeilla, jos muistan oikein raamattuni. Kahdet niistä heijastuvat peilistä. Kuvastavatko kasvot naiseuden eri puolia? Miksi kasvot on jaettu kahtia?

Peilin väitetään kertovan totuuden, mutta juuri sitä peili ei tee. Peilistä näkee sen, minkä haluaakin nähdä. Miksi maalauksen nainen näkee itsensä peilistä surullisena ja ahdistuneena? Pelkääkö nainen jotain?

Naisen vatsa on korostetun pyöreä, kuin hän olisi raskaana. Siksikö häntä pelottaa tulevaisuus, senkö hän haluaa peilistä nähdä?

Facebookin testin tekijä tulkitsivat maalauksen puolestani. Maalauksen tytön tavoin yritän yhdistää eri puolia itsessäni, viitattiin jopa jakautuneeseen persoonallisuuteen. Se ei minua kuulemma haittaa, koska minulla on korkea tietoisuuden taso ja rakastan itseäni sellaisena kuin olen: iloinen ja optimistinen oman tien kulkija.

Kuvanlukutaitoni ei ehkä ole aivan terässä, mutta silti tulkinta vaikuttaa hatusta vedetyltä. Eihän kukaan Facebook-testeihin usko? En minäkään.

Picasso maalasi Girl before a mirrorin vuonna 1932. Sitä voi käydä ihailemassa MoMa:ssa.

Koko aurakentän iloisin persoona

Tein syksyllä testin aurani väreistä. Sen mukaan aurani pääväri on keltainen ja olen koko aurakentän iloisin persoona. Juuri nyt ei siltä tunnu, useista syistä.

Haluan muistaa, mitä hyvää minussa voi olla, vaikkapa sitten vain testissä. Aivan kaikkia ominaisuuksia en voi väittää omaavani, mutta joistakin ainakin aavistuksen.

Keltainen

Keltainen on koko aurakentän iloisin persoona, Hän on energinen, valoisa ja leikkisä persoona, jonka valoisuus, lämpö ja optimismi hurmaavat toisetkin ihmiset. Keltaisen ihmisen elämän täyttymys on tuottaa iloa toisille, nauttia elämästä ja auttaa koko planeettaa voimaan paremmin.

Keltainen voi olla hyvinkin ujo ja herkkä, mutta myös juhlien keskipiste. Hänellä on loistava huumorintaju, ja hän iloitsee saadessaan toisetkin nauramaan. Keltainen uskoo, että elämä on olemassa siksi, että siitä nautittaisiin. Hän rakastaa vapautta ja tarttuu hetkeen. Hymy huulillaan hän muistuttaa toisille, ettei elämää sen enempää kuin itseäänkään pidä ottaa liian vakavasti.

Työ ei keltaiselle ihmiselle ole muuta kuin ikävä velvollisuus, josta hän mieluusti kokonaan luopuisi - ellei ole sattunut saamaan itselleen työtä, joka on hauskaa ja kevyttä, ja jossa hän pääsee vapaasti totoeuttamaan itseään.

Luonto ja eläimet ovat keltaiselle hyvin tärkeitä, ja jos hän johonkin suhtautuu vakavasti, se on luonnon suojelu. Eläimet, erityisesti koirat tuntevat luontaista vetoa keltaista ihmistä kohtaan.

Testejä

Tein Facebook-testin, jonka mukaan minusta olisi pitänyt tulla lääkäri. Aina silloin tällöin testien tulokset menevät näin pieleen. Silloinkin ne huvittavat. Olen kirjoittanut Facebook-testeistä aikaisemmin, koska minua ihmetyttää into tehdä niitä, omani ja muiden. Mitä se kertoo ihmisestä, että hän testin mukaan on Kauko Röyhkän lauluista Paska kaupunki? Ei yhtään mitään.

Ehkä enemmän kertoo se testi, johon neurologi kirjoitti minulle eilen lähetteen. Pään magneettikuvauksella ei hänen sanojensa mukaan ole kiirettä, mutta se kuitenkin kannattaa ottaa – varmuuden vuoksi. Päänsärkyni syynä hän piti ”30 vuoden kokemuksella” migreeniä. Neurologi oli niin mukava, että unohdin käsilaukkuni hänen vastaanottohuoneeseensa. En ehtinyt lähteä ilman sitä, sillä hän toi sen minulle odottaessani kassalle pääsyä. Olin siitä niin iloinen, että olin vähällä halata häntä. Mutta eihän sellainen sovi.

Kerran viikossa osallistun Painonvartijoissa painotestiin. Siinä toivottu tulos on palkkio viikon työstä painon vartioinnissa ja terveellisistä elämäntavoista. Niitä Painonvartijoissa korostetaan niin paljon, että on oikeastaan ihme, että jokaiselta ei vaadita pissanäytettä vaa’alla käynnin lisäksi. Onneksi niin ei tehdä, koska ajatuskin tuntuu loukkaavalta.

Päivittäin osallistun toisenlaisiin testeihin, niihin samoihin kuin muutkin. Useimmiten teen sen tiedostamatta: olenko kohtaamieni ihmisten mielestä viehättävä, hauska, kaunis, älykäs, seksikäs, ihana. Näissä testeissä ei ole kysymys itsetuntemuksen tai -luottamuksen vähyydestä, vaan ihmisen luontaisesta käyttäytymisestä.

Kyllä Facebook tietää

Useimmille meistä minä itse on mielenkiintoisin keskustelunaihe. Omien tekemisten ja ajatusten kertominen muille tuntuu hyvältä – varsinkin jos vielä saa hyvää palautetta. Tällainen on itsen näkyväksi tekemistä ja tarpeellista itsetunnolle.

Itsetuntemus on paljon vaikeampaa. Osaksi itsestä puhumisen tavoitteena on kuulla, mitä toiset minusta ajattelevat, miten he minua arvioivat. Ehkä siten opin tuntemaan itseäni lisää tai saan itseni rakennusaineksia.

Halu tietää itsestä (ja tulevasta) sai aikoinaan minut opiskelemaan astrologiaa. Enkä ole ainut, jolle astrologia on ollut yksi keino itsetuntemukseen, mutta myös toisen ihmisen tuntemiseen. Hyvä syntymäkartan tulkinta kertoo ihmiselle paljon ja auttaa ymmärtämään itseään ja toista. Astrologia on suurelta osalta menneisyyttä elämässäni, jollain tavalla se nolottaa.

Enemmän nolottavat nämä nykyiset itsetuntemuksen välineet eli Facebookin testit. Jokaisen tekemäni testin jälkeen päätän, että tämä saa olla viimeinen. Mutta sitten joku tuttu on tehnyt kiinnostavan testin (tai ainakin tulos on kiinnostava) ja haluan tietää, miten minun käy testissä.

Tähän mennessä olen saanut itsestäni selville mm. seuraavat asiat
- toteemieläimeni on puuma ja se kuvastaa minussa olevaa voimaa
- maalauksista olen Da Vincin Mona Lisa – yhtä mysteerinen
- Tylypahkassa kuuluisin Korpinkynsien huoneeseen, koska olen älyllinen
- kreikkalaisista jumalista olen Athene järkeni ja älykkyyteni vuoksi
- aurani on oranssi, koska olen luova seikkailija
- kiinnostun kusipäisistä miehistä
- kymmenen vuoden päästä olen Karibialla löhöilemässä
- unelma-ammattini on työtön
- Buffy vampyyrintappaja –hahmoista olen Spike
- joudun kuoltuani taivaaseen ja legendahahmoni on Jeesus
- luonnetyypiltäni olen melankolikko
- jne.
Tällaisiin testeihin minä ja muut Facebookin käyttäjät käytämme aikaamme. Jotkut tulokset tuntuvat yllättävän osuvilta. Useimmat taas eivät. Toiset tulokset ovat hauskoja ja toiset nolottavat. Huviksi nämä testit on tarkoitettu, mutta niiden tuloksia kerrotaan kavereille aivan kuin ne olisivat antaneet täsmällisen ja osuvan luonnehdinnan testin tekijän persoonallisuudesta.

Itsensä tunteminen on vaikeaa ja usein kuvitellaan, että jossain taustalla (alitajunnassa?) piilee jotain salaperäistä, tuntematonta. Ehkä juuri tämän salaperäisen selville saamiseksi teemme Facebookin testejä. Vähemmän noloja keinoja varmasti on. Minulle aamusivujen kirjoittaminen on ollut erinomainen keino.

Uskon, että ihminen on keskeneräinen koko elämänsä ajan. Itsensä tuntemaan oppimiseen tarvitaan koko elämä eikä siitä tehtävästä selvitä ilman toisia ihmisiä.