Yllätysäänestäjiä

Onneksi presidentinvaali on ohi. Aloin väsyä vaaleihin jo viime viikolla, vaikka panokseni oli ollut vain aktiivinen keskustelujen seuranta, lehtijuttujen lukeminen sekä tietenkin Facebookin välittämät jutut ja keskustelut ystävieni kanssa. Äänestin toki myös, kahta eri ehdokasta.  Ehdokkaani matka presidentiksi päättyi ensimmäisellä kierroksella, mutta minun oli helppo valita se ehdokas, joka toisella kierroksella sai ääneni.

Ymmärrän silti niitä, jotka eivät äänestäneet. En minäkään ehkä olisi äänestänyt, jos toisen kierroksen ehsokkaat olisivat olleet toiset.. Vaikka monet päättivät olla äänestämättä, presidentinvaalin toinen kierros sai aikaan myös toisenlaista käyttäytymistä.

Tunnen muutaman ihmisen, jotka eivät ole äänestäneet missään vaaleissa moniin vuosiin. Mutta nyt oli mentävä äänestämään – Haavistoa. Jotta kaikki äänet eivät menisi Niinistölle. Tai koska puheet liittyen Haaviston homouteen olivat niin ällöttäviä. Tai koska Haavisto oli nuorempi ja komeampi. Tai koska Haavisto oli parempi. Tällaisia motiiveja poimin keskusteluista näiden yllätysäänestäjien kanssa.

Erityisen ylpeä olen vanhemmistani yllätysäänestäjinä. Äänestäminen toisin kuin lähes kaikki muut vaalipiirin äänioikeutetut on rohkea teko.

Hetken lepo ennen seuraavia vaaleja.

Äänestämään

Eduskunnan puhemiesäänestyksen jälkeisissä keskusteluissa (mm. HS.fi:n) moni on ilmoittanut menettäneensä luottamuksen kansanedustajiin ja eduskuntaan.

Minusta tällainen kannanotto tarkoittaa sitä, että on menettänyt luottamuksen itseensä äänestäjänä. Jokainen kansanedustaja on vaaleilla valittu eduskuntaan ja keväällä 2011 pääsemme taas äänestämään eduskuntavaaleissa. Jos on saanut ns. oman ehdokkaan eduskuntaan eikä hänen toimintansa siellä tyydytä, voi seuraavissa vaaleissa äänestää eri ehdokasta. Kansanedustajien toimia eduskunnassa voi seurata eduskunnan sivujen kautta. Ei tarvitse äänestää sikaa säkissä.

Olen lukuisissa eduskuntavaaleissa äänestänyt ehdokasta, joka ei ole saanut riittävästi ääniä tullakseen valituksi. Itse asiassa taitaa olla niin, että nyt minulla on ensimmäistä kertaa ns. oma edustaja eduskunnassa. Oikein hyvä edustaja, mutta aion silti vaihtaa ääneni toiselle. Haluan eduskuntaan uusia ihmisiä, uutta ajattelua ja toimintaa.

Itselle sopivan ehdokkaan etsimisen voi aloittaa määrittelemällä, mitä asioita haluaa tai ei halua muutettavan, tuotavan uusina tai edistettävän eduskunnassa. Minä aloitin määrittelyn toissapäivänä tekemällä äänestyssitoumuksen. Sitoumuksessa lupasin ensi eduskuntavaaleissa 2011 äänestää kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää uusien ydinreaktorien rakentamista vastaan, tai uutta kansanedustajaehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa.

Äänestämättä jättäminen ei ole keino muuttaa asioita haluamaansa suuntaan tai osoittaa tyytymättömyyttään. Nukkuvien ääniä ei huomioida nykyisessä poliittisessa järjestelmässä.

Paha eduskunta

”Enää en äänestä. Näkeehän sen, minkälaisia roistoja ne poliitikot ovat. En halua antaa tukeani niin korruptoituneelle systeemille, joka vain ylläpitää roistoja”.

Olen kuullut tuollaisia kommentteja useitakin viime aikoina. Ihmettelen logiikkaa, jonka mukaan äänestämättä jättäminen korjaa tilanteen paremmaksi. Ihmettelen myös sitä lyhytmuistisuutta. Kukahan ne konnamaiset poliitikot on sinne eduskuntaan äänestänyt? Sinä ja minä, kaikki me, jotka kävimme äänestämässä. Mutta myös kaikki ne, jotka eivät äänestäneet. Jättämällä äänestämisen muille he hiljaisesti hyväksyvät sen, että eduskuntaan valitaan kansanedustajia, jotka eivät heidän asioitaan todennäköisesti aja. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen eduskunta meillä olisi, jos äänestysprosentti olisi korkeampi.

”Onneksi eduskunnassa on yksi hyvä tyyppi, joka pitää meidän, kansan, puolta eduskuntaa vastaan”. ”On se hyvä, että Niinistö laittaa eduskunnan kuriin”. Näinkin olen kuullut sanottavan.

Miten näin epädemokraattiset ajatukset syntyvät? Ei ole puhemiehen tehtävä puolustaa kansaa eduskuntaa vastaan. Eduskunta edustaa kansaa, elämme edustuksellisessa demokratiassa. Jos eduskunnan koostumus ei miellytä, siihen voi vaikuttaa seuraavissa vaaleissa. Ei ole mikään pakko äänestää aina niitä samoja poliitikkoja eduskuntaan.

Ajatus pahasta eduskunnasta ilmentää demokratian alennustilaa. Onko demokratialle olemassa vaihtoehtoja? Haluaisivatko ihmiset luopua äänioikeudestaan? Muutetaanko järjestelmä niin, että kansanedustajat valittaisiin arvalla? Jokainen kansanedustaja olisi vain yhden kauden edustajana? Toimisiko tällainen järjestelmä? Lisäisikö se demokratiaa? Olisiko meillä silloin hyvä eduskunta?