Pitkästä aikaa moikka! Täällä koitetaan taas vaihteeksi tehdä paluuta bloginkin puolelle, kun neulottukin kerran on. Tällä kertaa lähinnä kuvapläjäystä, koska kuvat aika pitkälti puhuu puolestaan. Suosittelen Instagramin käyttäjiä seuraamaan blogin Instagram-tiliä paulajulk koska sinne nyt vaan on helppoa ja näppärää lisätä kuvia sitä mukaa kun jotain blogin aihepiiriin liittyvää kerrottavaa on, joten päivittyy huomattavasti tiheämmin kuin blogi. Mutta jos tässä neulomiset jatkuu jollain tahdilla nyt, niin eiköhän tännekin tule sitten tarinoitua taas.

Pieni myssy toivottavasti vastasyntyneen vauvan päähän tuli tehtyä jo heinäkuussa. Ohje löytyy linkin takaa Ravelrysta, lankani oli huomattavasti ohuempaa joten hieman säätämistä vaati, mutta ainakin Anna-nuken malliposeerauksen perusteella kenties tuo kokotavoite saavutettiin. Lankana oli jotain ystävän New Yorkista tuomaa violetin ja mustan sävyissä hieman pätkävärjättyä lankaa yhdistettynä johonkin yksiväriseen violettiin. Kuten huomaatte, en ole nyt jaksanut keskittyä neulomiseen niin tarkkaan että osaisin tarkkoja speksejä antaa, vaan kun neuloa on huvittanut ja siihen on kyennyt ja ehtinyt, niin olen keskittynyt olennaiseen eli neulomiseen itseensä.

Myssyn pariksi valmistuivat myös sukat, tutulla ja turvallisella junasukkien mallilla tietysti. Pikkuruiset nämäkin, näin sitä vain unohtaa jo kahdessa ja puolessa vuodessa että niin pieniä ne pienet päät ja varpaat ja koko ihmisenalut ovat alkujaan.

Eikä kahta ilman kolmatta, tulevalle pikkusiskolle on valmistunut tuossa kuukausi sitten myös piiiiikkuruinen liivimekko, Jaanan söpöllä Ellin mekon ohjeella. Tässäkin vähän säädetty, koska tuota kauan, kauan, kauan marinoitua Rowanin Cotton Woolia oli käytettävissäni vain rajoitettu määrä. Toivottavasti tämä kuitenkin tulee menemään alkuun, josko edes heti sairaalasta kotiutuessa olisi käyttökelpoinen. Alla pikkuruiset bodyt ja sukkikset joihin vertaaminen ainakin antaa toivoa että mekko mahtuisi ainakin hetken.

Ja toki myös veljeksiä on muistettu, vihdoin on E:kin saanut uudet sukat, niiden kaksi vuotta sitten tehtyjen apinasukkien tilalle, jotka jo viime talven olivat aivan väärää kokoa, onneksi villasukat kuitenkin menevät liian pieninäkin kun tuppaavat venymään ja kukas nyt siitä välittäisi vaikka kantapää seilaa jossain jalkapohjan alla. Näistä sukista tosin tuli vähän paksummat, ja kuulemma ohuemmatkin esimerkiksi kumppareihin saisi olla, joten sellaiset on vielä tehtävä. Mutta muutoin eskarilainen kyllä näistä kovasti tykkää.

Myös pikkuveli N sai ihan ekoja vauvasukkiaan lukuunottamatta kai ensimmäiset täysin omat äidin neulomat sukat, eli ei isoveljeltä perittyjä. Lumiukkokuviot itse hahmoteltu, kirjoneulekäsialassa pitkästä aikaa tehden runsaasti parantamisen varaa, mutta ihan kivat näistä silti tuli, suloiset jopa. Ja kun lapsi itse tykkää, niin mitäs pienistä epätasaisuuksista välittämään. Kunhan liian löysät langanjuoksut eivät vaan katkeaisi nurjalla puolella kun sukat kuitenkin saattavat pienissä käsissä kokea välillä koviakin.

Näin - paluu on jälleen kerran tehty ja tällä kertaa näyttää ihan lupaavalta että jatkoakin seuraa, kun tässä on jonkin verran vielä sellaista aikaa edessä että neulomiselle jää hetkiä ja keskenkin on tällaisia sopivia pienehköjä töitä joiden valmistumista lähitulevaisuudessa en niin suuresti epäile. Toivottavasti siellä edelleen joku sitkeä lukija on jäljellä seurailemassa!

Hannes

Lankana Hjertegarn Extrafine Merino 120

  Puikot 3.5mm

2.8.2016-9.3.2017

 

On aika mahtavaa, että esikoinen arvostaa tosi kovasti äidin neulomisia ja oli tosi onnellinen kun sain valmiiksi tämän villatakin hänelle. Halusi heti kokeilla sitä kun aamulla huomasi että olen sen saanut viimeistelyä illalla ja kovin ylpeänä pikkuveljellekin puheli että siinä on hänen villatakkinsa. 

Tämä malli on mukavan perus, mutta kuitenkin tuo yläosan raitainen kaarroke ja myös taskut tuovat siihen jotain jujua. Voisi sanoa tylsäksi neuloa mutta nuo kohdat vähän vähensivät tylsyyttä, ja toki tässä elämäntilanteessa tällaista simppeliä neulomusta osaa myös arvostaa. Helppo jättää kesken lojumaan ja jatkaa kun taas ehtii.

Nappien valinta tuotti tällä kertaa suuria vaikeuksia, millään ei meinannut löytyä sellaisia joissa väri passaisi lankojen väriin ja koko olisi juuri sopiva. Nämä olivat kyllä värinsä puolesta varsin hyvät, koon kanssa aika näyttää ovatko juuri sen verran pienet että alkaa olla vaikuksia pysyä kiinni kun käytössä napinlävet venyvät.

Lanka oli kyllä tosi ihanaa neulottavaa, pehmeää ja soljui hyvin Addin puikoilla. Olen tuosta tehnyt aiemmin pikkuveljen vaunupeiton, ja se ainakin on ahkerasta käytöstä huolimatta pysynyt oikein hyvässä kunnossa, joten toivottavasti lanka kestää myös takissa siistinä ja säilyttää myös tuon pehmoisuutensa.

En nyt enää oikein edes muista millä ohjeen koolla tuota takkia tein, varmaankin jotenkin soveltaen. Kasvunvaraa siihen tuli todella paljon ja ei tuota tälle talvea voi edes käyttää kun on niin suuri. Että sinänsä hyvä että valmiiksi saaminen kesti näinkin pitkään, niin ei tunnu niin pahalta laittaa odottamaan ensi syksyä että pääsee käyttöön. Jospa siihen mennessä poika kasvaisi sen verran että takki ei enää vaikuttaisi lähinnä mekolta tai tunikalta.

Ihana tosiaan kun E niin kovasti tästä kuitenkin piti (vaikka siitä iso tulikin) ja oikein mielellään poseerasi äidin kamerallekin. Harmi että tänään ei ollut alkuiltapäivästä niin aurinkoista kuin viime päivinä muutoin on ollut, niin kuvat ovat melko harmaita ja ankeita. Ilo uudesta puserosta taitaa välittyä kuvista silti katsojallekin.

Ystävänpäiväsukat

Lankana Novita Nalle

  Puikot 2.5mm

20.1.-10.2.2017

Pysyinpä aikataulussa Ystävänpäiväsukkien kanssa ja niin ne ovat nyt valmiit!

Kuten kuvista näkee, en tosiaan noudattanut ohjeen mukaisia värejä ja muutenkin piti vähän enemmän värien kanssa säätää, kun halusin montaa väriä sukkiin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, joku vähän paremmin erottuva pohjaväri ois voinut olla kiva, kun kuviot jäävät osin vähän piiloon, mutta yleisilmeeseen olen kuitenkin näiden värivalintojeni kanssa oikein tyytyväinen.

Mulla on aika tiukka käsiala, ja kirjoneule helposti entisestäänkin tiukempi, niin Nallea 2,5 mm puikoilla neuloessa sain tehdä sukat ohjeen isoimman koon mukaan vaikka oma jalkani on vain noin kokoa 37-38 ja kun koko kropalla on mittaa alle 160 senttiä, niin ei tuo säärenkään pituus kovin päätähuimaava ole. Lopputulos kuitenkin siis juuri sopiva polvisukiksi, ihan tuohon polven alapuolelle ylettyvät ja jalkateräänkin mahtui kaikki ohjeen kuviot just hyvin. 

Lopuksi vielä kastelin sukat oikein kunnolla ja sukkablokkien avulla asettelin kuivumaan pyyhkeiden väliin, ja lopputuloksena siis oikein sileät ja itselle juuri sopivat sukat.

Näin usean vuoden tauon jälkeen kirjoneuletta neuloessa piti muistutella mieleen kaikki lankojen pitämisestä ja toki myös lankadominanssista lähtien, mutta kun vauhtiin pääsi niin tosi mukavasti nämä etenivät ja oli tosi mukavaa tehdä näitä ja toki valmis työ ilahduttaa kovasti. Kirjoneuletta varmasti houkuttelee nyt tehdä taas lisääkin, on se mukavaa seurata sitä kuvioiden muodostumista. Seuraavaksi kuitenkin olisi kyllä syytä saattaa se esikoisen villatakki valmiiksi, joten pitänee sitä sileää oikeaa yksiväristä neuletta nyt jaksaa vähän aikaa tehdä niin voi sitten katsella uudet kuviot puikoille!

PS. Myös blogin Facebook-sivusta saa tykätä ja sieltä voi myös seurailla blogipäivityksiä: https://www.facebook.com/paulanneuleet