Alkuvuodesta kirjoitin vanhoista neuleista, miettien muun muassa mitä niille neuleille tekisi, jotka ovat itselle kovin rakkaita mutta jotka eivät nykyään enää sovi tai esimerkiksi malliltaan tai väreiltään enää tunnukaan omilta. Ei raaskisi heittää poiskaan eikä ihan kelle vaan antaakaan.

Noh, nyt keksin! 12-vuotias veljentyttö kävi kylässä ja hänpä onkin jo venynyt mittaisekseni (kovasti verrattiin selkä selkää vasten että on se kyllä ainakin sentin lyhyempi mua vaikka kuulemma koulun viime mittauksessa mittanauha väitti 2-3 senttiä pidemmäksi kuin täti!) ja vaikka kovin hoikkaa mallia onkin niin keräsin silti valmiiksi läjän neuleita joita voisin hänelle tarjota. Ihan kaikkia vähän itselleni pienehköjä en raaskinut tarjota, mutta aika monta kuitenkin, myös sellaisia joista itse tykkään tosi paljon mutta joita en vaan ikinä pidä. Näin läheiselle ja ihanalle tytölle niitäkin saatoin hyvillä mielin tarjota. Nämä kaikki tyttö huoli ja ihan hyvin hänelle sopivatkin!

Nämä lyhythihaiset olivat kuin tehdyt 12-vuotiaalle, en ymmärrä miten nämä on voinut mahtua minulle vielä joskus ehkä 6-7 vuotta sitten?! Varsinkin kaksi ekaa ovat aivan ihania mutta kun ei kaikkea voi vaan säilöäkään ja miksi pitäisi kun näin hyvä käyttäjä löytyi. Ja onhan hänellä pikkusiskokin jolle voi joskus mennä taas eteenpäin.

Ponchokin kelpasi kun myin sen sellaisena kotilämmittelyvaatteena vaikkei ehkä tuon ikäisten muotia olisikaan. Tämäkään ei mennyt mulle oikein päälle, olenko levinnyt hartioistakin vai mitä ihmettä!

Nämä puuvillaiset myös tyttö otti hyvillä mielin vastaan. Varsinkin tuo viimeinen oli joskus aika lemppareita mutta ei nyt enää oikein tunnu väriltään omalta (luonnossa lähes neonpunainen...) ja enpä kyllä tuonne sisään olisi mahtunutkaan enää...

Ja lämpöisiä villatakkejakin, varsinkin vihreäraitaiseen ja tähän viimeiseen palmikkotakkiin tyttö kovasti ihastui. Ovathan ne olleet tädillekin tykättyjä mutta jääneet tosi vähälle käytölle joten hyvä näin! Olen kyllä tyytyväinen että sain näitä eteenpäin ja perkatessani neuleita järjestelin jäljelle jääneetkin paremmin kaappiin ja sovittelin niitäkin joita olen vähemmän käyttänyt, toiveissa että niidenkin käyttö lisääntyisi jatkossa. Katsotaan käykö niin vai joko esimerkiksi vuoden kuluttua pistän taas lisää kiertoon... Yksi keskeneräinen neulepuserokin on muuten edennyt tässä parina päivänä sen verran, että kovasti haaveilen että saisin sen puserrettua valmiiksi ennen uuden arjen alkua. Se se vasta olisi jotain!

Kävin läpi niin sanottuja jämälankojani ja järjestelin niitä vähän omiin lokeroihinsa. Tähän sain inspiraation kun listasin lankavarastoni tuonne sivupalkista löytyvän linkin taakse ja totesin että melko monen langan grammamäärä tuntuu olevan aika pienestä päästä, että mitä ihmettä niillä kaikilla nöttösillä oikein tekee.

Tässä kohtaa muuten pakko ohimennen mainita, että erittäin harvinainen viikonloppu jolloin miehenikin oli vapaalla, on mahdollistanut suorastaan vauhdikkaan alun uudelle blogille verrattuna vanhan blogin viimeaikaiseen hiljaiseloon. Ja ehdimme myös käydä elokuvissa, se myös on kovin harvinaista nykyään. Uusin Bond-elokuva oli paljon viihdyttävämpi kuin olisin osannut kuvitella, eikä vähiten siksi että siinä oli Ralph Fiennes mukana!

Mutta niihin jämälankoihin siis. Näistä ohuista villasekoitelangoista voisi syntyä vaikkapa ihan hauska lapsen paita tai mekko tai jonkinlaiset eripariset sukat tai vaikka useammatkin koosta riippuen. Oikeastaan jopa houkuttelisi tehdä uusi aloitus tai uusia aloituksia näillä!

Paksummistakin villaisista varmasti tulisi jotain kivaa sekasopparaitaa ainakin lapsen koossa. Isoimmat kerät seitsemää veljestä eivät taida mennä ihan jämälangoista varsinaisesti, mutta ovat kuitenkin jääneet projektista ja ovat vailla päämäärää, siksi päätyneet jämien sekaan.

Puuvillaisiakin löytyy melko suuri kasa jokseenkin saman paksuista lankaa, näistä voisin kuvitella jollekin tyttölapselle syntyvän melko ihana kesämekko vaikkapa. Tai miksei kesäinen pusero vaikka omalle pojalle. Olikos niissä jo aloitetuissa kuinka pakko pysytellä...?

Sitten on nämä kammojämät joille en keksi mitään käyttöä, eivät sovi muiden kanssa yksiin ja kutakin on niin pieni määrä että ei kai näistä mitään voi tehdä? Haluaako joku, laitanko roskiin, kysynkö päiväkodista haluaisivatko askarteluihin? On Teddyä, Tempoa, Mamboa, Bambua, Ainoa ja ehkä jotain muutakin. Yksi vajaa kerä (39g) nättiä Drops Bomull-linia, mikä ei taida riittää oikein mihinkään?