Hommakampa
Mul alkaa tyäpäivät ol vähis. Laski just er varsinaisii tyäpäivii o ennää parikymment tai sitä luakkaa. Voiko ol tottakaa. Tyäpäivii siirtää ettiippäi se, et viiko pääst mää ole menos 9-10 päivä matkal Israelii ja Jordaniaa.
Ei tunnu oikee luannikkaalt ruvet pitämää aamukampaa. Täytys pittää hommakampaa. No, huameaamusti pitäs iso piikki kampast tippumaa, jos mää saa yhde homma lähetettyy ettiippäi kirjapainoo. Täl hetkel ei ol edes haikee olo, päivasto alustavasti huajentunu.
Mul alkaa tyäpäivät ol vähis. Laski just er varsinaisii tyäpäivii o ennää parikymment tai sitä luakkaa. Voiko ol tottakaa. Tyäpäivii siirtää ettiippäi se, et viiko pääst mää ole menos 9-10 päivä matkal Israelii ja Jordaniaa.
| Kuva o otettu Koskelt pari viikkoo takasi. Sillo oli satanu ensilumi. |
Ei tunnu oikee luannikkaalt ruvet pitämää aamukampaa. Täytys pittää hommakampaa. No, huameaamusti pitäs iso piikki kampast tippumaa, jos mää saa yhde homma lähetettyy ettiippäi kirjapainoo. Täl hetkel ei ol edes haikee olo, päivasto alustavasti huajentunu.
Varsinaine eläke alkaa vast 1.4.2013 mut lomat alkaa jo joulu aikaa.
Hiirijahti, osa II
Viime viikovaihde oltii taas Koskel ja Ruska hiirijahti sai toise näytökse. Ensimmäine näytös oli pari viikkoo takasi. Heti ko perjantaiehtoosti päästii peril ni Ruskal alko kiiru. Täyty oikee juaksujalkaa ravat huaneest toisee ja nurkast toisee. Arvattii, et Ruska vainuu tai haistaa tai kuulee hiirii.
Lauvvantain meit oli kolme ihmist todistamas et Ruska nappas hiire tuva nurkast. Hiiri vinkasi ja Ruska kanto sitä suusas ja päästi irti, taas juaksi peräs ja jahtas, taas otti hampaisiis ja päästi irti. Pani tassu hiire hännä pääl ja katteli, ko hiiri yritti karkuu. Me kolme kehuttii kauheesti: "Hyvä, Ruska, hyvä!" Mee viaraski kannusti Ruskaa ja todisti meil, et tämä irti päästämine ja hiire kiusaamine kuuluu asiaa, sillai kissat tekkee. (Jos joku ihmine kiusais toisii niinko kissa kiusaa saalistas, ni sitä ihmist varmasti pidettäs ihan luannehäiriöisen...)
Mut sit käviki nolosti. Ko Ruska taas päästi hiirulaise ja jaakas sitä, ni hiiri luikahti kööki kaapi sokkelii. Ei auttanu.
Me lähdettii ulos eikä oltu näkemäs, kullai hiirijahti jatku.
Myähemmi ko tultii sisäl syämää, Ruska makas käpälät oikosenas kööki yläkaapie pääl katorajas. Köökis o puuhella ja lämmi ilma nousee sin katorajjaa. Yläkaapie pääline o Ruska pölyne uunipanko. Nii korkeel ettei sin uletu edes pyhkimää pölyi. Siäl o vissii mukava paistatel. Me arvuuteltii, et oliko Ruska saanu hiire vai eiko ollu.
Äänet meni tasa 1 ja 1. Miäs äänesti sen pualest, et kyl hiiri oli päässy lopullisesti karkuu eikä Ruska sitä ollu saanu. Mää äänesti sen pualest, et Ruska oli pyydystäny hiire ja syäny se. Hiire raatoo ei missää näkyny.
Mu perusteluni oli se, et Ruska oli raukee ja tytyväine. Ihan sen näkköine et oli hiiripaisti mahas ja tyä tullu tehtyy. Ruska itte ei lainka kommentoinu. Arvuutteluks jäi. Ääni äänt vastaa.
Hiirijahti, osa II
Viime viikovaihde oltii taas Koskel ja Ruska hiirijahti sai toise näytökse. Ensimmäine näytös oli pari viikkoo takasi. Heti ko perjantaiehtoosti päästii peril ni Ruskal alko kiiru. Täyty oikee juaksujalkaa ravat huaneest toisee ja nurkast toisee. Arvattii, et Ruska vainuu tai haistaa tai kuulee hiirii.
Lauvvantain meit oli kolme ihmist todistamas et Ruska nappas hiire tuva nurkast. Hiiri vinkasi ja Ruska kanto sitä suusas ja päästi irti, taas juaksi peräs ja jahtas, taas otti hampaisiis ja päästi irti. Pani tassu hiire hännä pääl ja katteli, ko hiiri yritti karkuu. Me kolme kehuttii kauheesti: "Hyvä, Ruska, hyvä!" Mee viaraski kannusti Ruskaa ja todisti meil, et tämä irti päästämine ja hiire kiusaamine kuuluu asiaa, sillai kissat tekkee. (Jos joku ihmine kiusais toisii niinko kissa kiusaa saalistas, ni sitä ihmist varmasti pidettäs ihan luannehäiriöisen...)
Mut sit käviki nolosti. Ko Ruska taas päästi hiirulaise ja jaakas sitä, ni hiiri luikahti kööki kaapi sokkelii. Ei auttanu.
Me lähdettii ulos eikä oltu näkemäs, kullai hiirijahti jatku.
Myähemmi ko tultii sisäl syämää, Ruska makas käpälät oikosenas kööki yläkaapie pääl katorajas. Köökis o puuhella ja lämmi ilma nousee sin katorajjaa. Yläkaapie pääline o Ruska pölyne uunipanko. Nii korkeel ettei sin uletu edes pyhkimää pölyi. Siäl o vissii mukava paistatel. Me arvuuteltii, et oliko Ruska saanu hiire vai eiko ollu.
Äänet meni tasa 1 ja 1. Miäs äänesti sen pualest, et kyl hiiri oli päässy lopullisesti karkuu eikä Ruska sitä ollu saanu. Mää äänesti sen pualest, et Ruska oli pyydystäny hiire ja syäny se. Hiire raatoo ei missää näkyny.
Mu perusteluni oli se, et Ruska oli raukee ja tytyväine. Ihan sen näkköine et oli hiiripaisti mahas ja tyä tullu tehtyy. Ruska itte ei lainka kommentoinu. Arvuutteluks jäi. Ääni äänt vastaa.