Kyläilemäs kotokulmil

Alkuviikost mää oli sukuloimas ja muutonki käymäs kotokulmil.

Sisko pihas Paarnooris komiat lehtokialot toivotti tervetulleeks.

Siskoni ensimmäine lapselaps, Toivo-poika, ymmärtää jo rekisterikilvet ja automerkit - ni ja pakoputket.

Ehtoosti käytii ajelemas Yyteri sannoil.

Täsä ranta Viasvede ja Preiviiki suuntaa.

Ja täsä ranta Herraipäivie ja Mäntuluado suuntaa.

Tuttu ranta. Tääl mää uiskenteli lapsen ja polti selkäni, käsivarteni ja niskani joka suvi. Siit hualimati et Niveal rasvattii.

Seuraava päivä oli oikee varsinaine retki- ja kyläilypäivä. Ensti poikettii Mäkilä leipomo kaupas ja Taimimoisios ja sit käytii kattomas sisko toist lapselast Alisaa Noormarkus.

Seuraava kyläpaikka oli Noormarkus kans, ystävä tykön.

Pihas oli mukava ja hyvi varustettu polkupyärä.

Kodikas tupa. Tääl nautittii herkulliset trahteerit ja muisteltii ja juteltii.

Matka jatku Merikarvial toise sisko tyä. Komia talo kattel. Tämä o talo toine pääty, sisäl mennää talo toiselt sivult, ei näit trappuit pitki.

Olohuanees o sali tunnelmaa.

Pihakukat.

Päivä päätteeks ajettii Merikarvialt Ahlaiste ja Reposaare kaut takasi Paarnoorii.

Kuvas aurinkolasku Revaskeri sillalt.

Mukava reissu oli. Kiitos kaikil keskityksist ja vaivannävöst!

Kissoi (Nekku ja Rosvo) ja koirii (Effi, Tofu ja Puppe) oli mukava silitel ja hiuka sylitelläki. Nekku ja Rosvo assuu Paarnooris, Effii mää tutustui Noormarkus, ja Tofu ja Puppe koto o Merikarvial. 

Sukuloimas

Mu koko viikkoni meni sukuloimisee Poris ja Merikarvial.

Esti oli pari yäseet toise sisko Auli tykön Poris. Siält kävi kattomas parrii vanhust ja kiärteli Pori kaupunki pakolliset paikat. Ja kävi kaffeel Sarpi kahvilas tori syrjäs.

Siskoni Auli oli virkannu mahdottoma kauniit ja lämpimä färisii peittoi. Klappupeitto oli jo vanhempi, siksakkuviolline satteekaaripeitto oli just valmistunu, ja afrikakukkapeitto parhaillas tekkeil. Ehtoisi sisko virkkas afrikakukkii ja mää kudoi tillukkait. Ja välil pläräsi käsityälehtii ja -kirjoi. Opei tekemää uudemmoise kärkikavennukse ja kauniimma kantapääklapu. Siskoni o käsityäopettaja... Tämä sisko flikat jäi täl kerttaa näkemäti.

Sit meni viime maanantaiehtoosti toise sisko tyä Merikarvial. Anna lähti Aslak-kuntoutuksee ja mää oli luvannu ol häne kahde nuaremma poikas kans sen aja heil kotolaisen. Pojat oli mukavii ja reippait ja omatoimisii, ei heist mittää vaivaa edes ollu. Kaks vanhempaaki poikaa tuli yhten ehtoon kottii käymää ja oli hauska heitäki träffät.

Kyl meikäläine eläkeläistätöne taitaa ellää aika lai eri mailmois ko nämä nuaret poikaset ja miähet. Terveellist joskus edes vilaukselt nähd hee elämääs. Nämä o musiikkimiähii, kaikki soittaa ja o käyny tai käy konservatorios tai soittotunneil.

Kummallaki siskol o kaks kissaa ja Merikarvia siskol lisäks koira.

Pojat oli päivät koulus mut kissat ja koira mu seuranani. Kissat päivysti köökis tai nukku emännä sänkys. Välil seuras minnuu huaneest toisee. Nämä kollikissat alkaa ol jo korkees ijäs. Mää puheli Olli-kollil ja Valkol, et he o vanhoipoikii viiksekkäit. Hee ruakapaikka o kööki tyäpöydäl ettei koira syä hee ruakiis.

Puppe o ilone, ystävälline ja kiltti koira, naaraspualine.

Oli mukava reisu. Ihan ikävä jäi Merikarvial ja Porrii.

Ei silti, kyl kottiiki oli mukava tul. Oma kissa Ruska riahu koko eilise ehtoo, kaato keinustoolinki taas muutama kerra ja hyppeli peräkammari korkee kirjahylly pääl niättä krahaus vaa kävi. Ja yä makas mee sänkys. Ruska oli selvästi hyväl pääl ko emäntä tuli kottii. Ja miäski vaikutti tyytyväiselt.