Neljäs kuppi, jonka ota framil lempikuppinani, o tämä lehmäaiheine. Tämä o iha tavalline teemamuki, mut siin kyljes o ilone ja tyytyväine lehmä. En ol mual näit sattunu näkemää, ko Koske maidotuattajai huusholleis. Miähe sisko o pitäny täsä mee suvilystipaikas lehmii viäl 2000-luvu alvus. Sammaa lehmäsarjaa o ainaki lautasii ja tua tooppiki.
Tämä kuva ei ol ihan tuare, se o otettu alkusuvel tulppaanei aikaa.
Lehmämukit o munki mut erikoisesti miähe suasios. Mistää kukkamukeist hän ei ainaka oma-alotteisesti kaffeetas jua.
Lehmäkupit meil o käytös joka päivä. Lehmie näkemine o tääl maaseudullaki harvinaist. Hevosii yleensä näkkyy laitumel joka kauppareisullaki.
Lapsuudest muista, et lehmii näki laitumel ussei, hevosii varmasti harvemmi ja ainaki vähemmä. Ole itteki ollu hakemas naapuri Aune-täti lehmää laitumelt. Aune kanto mua reppusellääs ko hajettii Normaa laitumelt kotonavettoo.
Jos matkustettii linjapiilil, yhtmittaa suvisi näky lehmii laitumel.
Nämä lehmät o kuvattu Koske naapuripitäjäs Marttilas. Lehmät tiä viäres oli nii harvinaine näky, et pyysi miäst pysättää piili. Ei näit joka päivä nävy, eikä joka viikkokaa. Paitti lehmämukeis.
Mää katteli lehmii ja oti kuvia, ja lehmät katto minnuu yht uteliaasti.
Oikee mukavaa huamist pyhäpäivää kaikil.