Kasvihuoneesta myös vähän eksoottisempaa

Tässä kun vielä pohdiskelen, että onko Pikku E:n synttärikakusta omaksi postaukseksi asti vai riittääkö että laitan alkuperäiseen synttäripostaukseen vaan kasan linkkejä niin esitellääns välillä jotain ihan muuta, ettei blogi ihan pääse kuihtumaan.

Meillä oli jälleen tänä kesänä käytössä, kuten viime vuonnakin, kasvihuone hra Patalinnun vanhempien pihassa ja mukavasti sieltä on taas satoa tippunut. En tiedä olisiko tänä kesänä ollut parempi laittaa kasvit ihan vaan avomaalle valoisaan paikkaan kun kesä oli niin lämmin, sillä kyseinen kasvihuone on melkoisen varjoisa ja satokausi siten aina vähän viivästyy. No näin kuitenkin mentiin ja ihan hyvin tuloksin. Keväällä kasvihuoneeseen istutettiin 4-5 erilaisen tomaatin, keltaisen ja vihreän kesäkurpitsan, paprikan, chilin, hunajamelonin sekä maissin taimia. Lisäksi myös tilliä ja salkopapuja siemeninä.

Tomaattisato on ollut mieletön. Meillä on siellä keltaista pihvitomaattia, pensastomaattia, kirsikkatomaattia sekä miniluumutomaattia. On siellä viideskin taimi, mutta en millään muista mitä sen pitäisi olla. Pieniä punaisia (homeisia) tomaatteja se on alusta asti puskenut. Tomaatteja on saanut hakea ihan melkein kyllästymiseen asti, paitsi että ei niihin voi kyllästyä kun ne ovat niiiin hyviä. Ihan eri tavaraa kuin mitä kaupassa myydään. Pikku E:kin on niihin ihan intona ja tomaatinsyöntiä onkin joutunut hieman rajoittamaan että menisi välillä jotain muutakin. Yleensä ollaan pienelle annettu kirsikkatomaatteja kun ovat tuntuneet syöjän kokoon nähden melkoisen sopivalta. Typy kuitenkin tässä eräänä päivänä onnistui poimimaan pöydältä jättimäisen keltaisen pihvitomaatin kun vanhemmat oltiin kokkaamassa ja oli sitten innoissaan mussuttanut lähes koko tomaatin menemään (mitä nyt erittäin mehukkaan tomaatin jäämiä löytyy edelleen sohvatyynyistä ja maton hapsuista...).

Suunnilleen tällainen kulho sieltä joka kerta käydessä lähtee mukaan. Ja niitä vihreitä raakileita olisi vielä  ihan hurjasti. Oliko jollain jossain tiedossa joku kiva säilöntä- tai muu ohje vihreille kirsikkatomaateille?

Paprikan taimet kasvoivat isoiksi, mutta yhden ainutta paprikaa niistä ei tullut. Chilejä sentään jonkun verran, tosin nekään eivät taida millään ehtiä kypsäksi asti. Onneksi niille keksii käyttöä vihreänäkin.

Papuja on taas, kuten viimekin vuonna ihan hirveästi. Ja pakastin meillä on täynnä mustikoita, joten papuja ei saada sinnekään millään menemään. Voiko niistä tehdä jotain tölkkipapujuttua - keksiikö kukaan?

Vihreää kesäkurpitsaa saatiin viime vuonna ihan liikaa, nyt taimet näivettyivät saman tien kasaan. Keltainen kesäkurpitsa ei ihan näytä siltä miltä piti ;D

Katsoin varmaan taimilappua väärin... Onpahan komia halloween-kurpitsa tuloillaan!!

Maissista kuultiin vasta pitkään istutuksen jälkeen, että niitä pitäisi olla sekä tyttö-että poikataimia. Mistäs sen sitten siinä taimivaiheessa tunnistaa kysyn minä? No jokatapauksessa meillä kävi hyvä tuuri ja kahdesta taimesta tuli erilaiset "kukat" ja saatiin jopa satoa.

Kovin komeiksi ei näitä tähkiä voi kehua, mutta ei niitä voi haukkuakaan kun omia maisseja kerta saa :D Keitettynä voin kanssa - hyvää - mutta ei varmaan kasvihuoneen tilanvientinsä väärti toista kertaa.

Näitä ei siis kuvanottohetkellä ole kukaan vielä maistellut...

Hunajamelonissakin taisi käydä joku lukivirhe joko mulla tai kasvattajalla. Kovastihan tää enemmän verkkomelonia muistuttaisi (mittasuhteena 1-vuotiaan isohko käsi, jotta näette mikä mega-meloni me saatiinkaan kasvatettua =))

Halkaistunakin meloni tuntuu enemmän cantaloupelta, vaikka eihän tuossa ulkopinnassa mitään verkkomaista kuviota näy niinkuin kaupan meloneissa. Ehkä tää on joku hybridi..?

Pari päivää pöydällä lisäkypsyttelyn jälkeen melonin tuoksu oli kerrassaan huumaava. Ja into vaan lisääntyi kun ulkonäkö halkaistua paljastui ja meloni oli tosi mehukkaan oloinen. Siksi maku olikin ehkä vähän pettymys. Ei se noita kaupassa myytäviä kummempi ollut, ei mitään sellaista kuin mitä esim Thaimaassa on tullut popsittua. Mutta se että meloninkasvatus ylipäätään onnistui on minusta hurjan hieno juttu! Itse en siihen keväällä uskonut hetkeäkään vaikka toiveet korkealla olikin ;)

Kesän viljelysten yhteenveto

Meillä oli kesällä kasvihuone lainassa hra Patalinnun vanhemmilta. Kasvihuone siis pysyi koko ajan heidän pihassaan, mutta saimme sinne keväällä laittaa kasvamaan mitä mieli teki. Hra Patalinnun äiti vielä kasteli ja kitki, joten melkoisen helpolla pääsimme. Kunhan yritimme ehtiä korjaamaan satoa, jota tietyissä lajeissa tuli hyvinkin runsaasti.

Kylvimme kasvihuoneeseen yrteistä basilikaa, thaibasilikaa, tilliä, salviaa ja lehtipersiljaa. Jostain syystä basilikat eivät tykänneet kasvihuoneesta lainkaan, ja sieltä nousikin vain yksi taimi, johon tuli sitten lopulta aivan hurjan kokoiset lehdet. Harmitti, että thaibasilikaa ei itänyt yhtään, kun sitä on kaupoissakin niin harvoin tarjolla. Mikä lie sitten niiden kasvua haitannut, kun parvekkeella ainakin tavan basilika on aina kasvanut hyvin? Tilli sen sijaan rönsysi samantien ja siitä jäikin lopulta yli puolet käyttämättä, kun pakastettu tai kuivattu tilli ei meillä kuitenkaan kuluisi. Tykätään vaan tuoreesta. Salvia viihtyi hyvin, ja niillekin kehittyi myös sellaiset lehdet, että ei ole ennen meidän keittiössä näkynyt. Kuha- tai vasikkasaltimboccaan ei olisi tarvinnut kuin yhden lehden filettä peittämään. Lehtipersilja oli myös hyvin kiitollinen kasvatettava ja tykkäsi kovasti kasvupaikastaan. Tässä todistusaineistoa (vasemmassa alanurkassa näkyy myös hieman salviaa, mutta ei vielä lopullisessa koossaan):


Lehtipersiljasta ja (valitettavasti) kaupan basilikasta tehtiin tietenkin pestoa vanhalla tutulla ohjeella.


Kesäkurpitsat tulikin jo aiemmin esiteltyä. Pari kesäkurpitsaohjetta on edelleen tosin rästissä, mutta niiden aika ei ole vielä(kään). Yritimme kasvattaa myös vesimelonia, ja siitä oli odotukset tosi korkealla, mutta koska niitä ei ehditty esikasvattaa, ja istutusaikaan oli vielä melko kylmää, viidestä siemenestä iti kaksi ja nekin kuolivat kun olivat nousseet viiden sentin mittaan. Pitää kyllä ehdottomasti kokeilla vielä joskus uudelleen hieman paremmilla alkuvalmisteluilla. Olisihan se hurjan hienoa syödä ja tarjoilla omaa vesimelonia! Salkopavut suorastaan villiintyivät ja niistä nautiskeltiin useaan otteeseen mm. pekonilla maustettuna. Vielä niitä näyttää olevan yksi pussi pakkasessakin sopivaa herkutteluhetkeä odottelemassa.


Istutimme kasvihuoneeseen myös parikymmentä chilin tainta, jotka tällä kertaa rva Patalinnun äiti oli esikasvattanut. Ihme viljelijöitä mekin ollaan, kun ei itse tehdä mitään... ;) Chilejä meillä on ollut jo monena vuonna kasvamassa parvekkeella, ja aina niistä on muutaman palon verran satoa saatu. Nyt näytti aluksi siltä, että taimet eivät lähde kasvamaan ollenkaan, ja muutama taimi piti kerran vaihtaakin kun kuihtuivat kokonaan. Ilmeisesti ne tuli laitettua kasvihuoneseen liian aikaisin, kun ilma ja maa olivat vielä turhan viileitä. Sitten kun heinäkuun helteet saapuivat, chilit innostuivat ja taimet kasvoivat mittaa melkein metrin verran. Kukinto onnistui hienosti ja palkoja alkoi syntymään. Kasvukausi ei vaan ihan riittänyt, vaan jouduimme nyt pari viikkoa sitten keräämään sadon vihreänä kun pelotti että kaikki pilaantuu yöpakkasten seurauksena.


Tulisiksi näitä chilejä ei voi kutsua, mutta kun niistä keitettiin chilihilloa Prinsessakeittiön ohjeella, lopputuotos on mukavan lämmittävä. Hillo on kyllä hyvää ja melko jännittävääkin makean ja hieman tulisen makuyhdistelmänsä ansiosta. Maistuu mainiosti mm. juustojen kera! Me jätimme mukaan myös siemenet, kun chilit tosiaan olivat niin mietoja. Tulisemmista yksilöistä, siemenet kannattaa riipiä pois – hanskoja käyttäen, ettei käsiä ala turhaan liikaa kuumottamaan. Tai silmään sattumaan, jos niillä samaisilla käsillä sattuu sinne sohaisemaan... Muutama palko meillä punastui pöydällä keittoaikaa odotellessaan, joten saimme hauskan moniväristä hilloa.

Chilihillo
200g chilejä
2dl hillosokeria
2dl vettä
Poista chileistä siemenet jos ovat tulisia. Siivuta palot ohuiksi renkaiksi. Laita chilirenkaat, sokeri ja vesi kattilaan ja keitä n. 10-15min. Purkita hyvin pestyyn (keitettyyn) lasipurkkiin.

Kasvihuoneen satoa keitoksi

Tässäpä helppo ja erittäin maukas kesäkurpitsakeiton ohje. Meillä tätä on tehty nyt muutaman kerran, kun lainakasvihuoneessamme kasvattamat kesäkurpitsat villiintyivät, ja innostuivat tekemään ISOJA kurpitsoita oikein urakalla. Kesäkurpitsoista on puuhattu paljon muutakin, mutta keitto nyt tässä ensimmäiseksi, koska se sopii niin hyvin samalla kertaa postatun poro-leipäjuustofocaccian kumppaniksi. Tätä parivaljakkoa suosittelemme lämmöllä! Mutta jos leivän teko ei innosta tai siihen ei ole aikaa, maistuu keitto kyllä mainiosti yksikseenkin ja on nopea valmistaa.


Kesäkurpitsakeitto
500g kesäkurpitsaa lohkoina
4 isohkoa perunaa lohkoina
1 sipuli lohkoina
(2 valkosipulinkynttä)
8-10dl vettä
2 luomu kasvisliemikuutiota
(1-2dl ruokakermaa)
reilusti mustapippuria myllystä
muutama oksa tuoretta timjamia
Laita kesäkurpitsat, perunat ja sipulit kattilaan. Lisää vesi ja liemikuutiot ja kiehauta. Keitä kasviksia n.20 minuutia tai kunnes ne ovat hyvin pehmenneet. Sitten kaksi vaihtoehtoa:
1) Mausta pippurilla ja timjamilla ja soseuta keitto sauvasekoittimella.
2) Kaada noin puolet vedestä pois toiseen astiaan. Mausta keitto pippurilla ja timjamilla ja soseuta se sauvasekoittimella. Lisää ruokakermaa maun mukaan ja kiehauta nopeasti.
Meille keitto maistui hyvin sekä kermalla että ilman. Ilman kermaa siitä tulee ehkä hieman joku terveyskeitto mieleen, mutta hyvää silti :)