Näytetään tekstit, joissa on tunniste popsicle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste popsicle. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. joulukuuta 2012

No onkos tullut kesä

Talvipäivä seisahtuu. Tilanne vaatii ei-jouluisaa, epätalvekasta musiikkia. Aurinko uuteen nousuun!



No onkos tullut kesä (10 kpl, 42 min)

The Dentists – Strawberries Are Growing in My Garden (and It's Wintertime) (1985)
Brittipoppoo yrittää hämätä nimellään, ilmiselviä hippipuutarhureja.

The Apples in Stereo – Seems So (1997)
Stereo-omput soittavat naurettavan tarttuvaa poppia.

Pavement – Elevate Me Later (1994)
Pavement on Pavement, ja nouseva kitarakuvio on niin kutkuttava, että tästä on vaikeaa päästä enää korkeammalle.

Evan Dando – It Looks Like You (2003)
Evan! ♥

Beulah – Gravity's Bringing Us Down (2001)
Nuorgamin juttu sai kaivamaan hyllystä jo lähes unohtuneen levyn ja tervehtimään sitä kuin vanhaa ystävää, johon törmää kadulla ja pysähtyy juttelemaan, kunnes huomaa sen alkavan vähän toistaa itseään, mutta tapaamisesta jää silti hyvä mieli.

Mazarin – My Favorite Green Hill (2001)
Näyttää uhkaavasti siltä, että Quentin Stoltzfusin uran kokokohdaksi jää se, kun The Walkmen -yhtye coveroi hänen kappaleensa Another One Goes By, mikä on harmillista sinänsä, koska mies on jonkinlainen popnero.

Ride – 1000 Miles (1994)
Otetaanpa tähän väliin helkkyvä helmi Riden aliarvostetusta myöhäistuotannosta.

Cotton Mather – Password (1997)
Gallagherin veljesten suosikkibändin ässäbiisissä on komeat loppupaisuttelut, joista tulee vahvasti mieleen...

The Wrens – Hopeless (2003)
...joka on mielestäni vielä piirun verran kovempi kappale.

Popsicle – Soft (1996)
Ruotsin parhaan popbändin (eep)pisin biisi vie ajelulle helteisen laiskaan iltapäivään, jonne voisi vaikka jäädä.


Mutta sen jälkeen on hyvä siirtyä ajankohtaisempiin tunnelmiin Smith & Burrowsin hienon viimevuotisen levyn parissa. Joulua!



P.S. Lumiukko-elokuvan ystävät huomio: Yle esittää elokuvan tuoreen jatko-osan Lumiukko ja lumikoira kakkosella joulupäivänä klo 10.00!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Summer Soundz


[Mikäs noita tilastoja vaivaa? Parin viime viikon aikana muka yli sata kävijää päivittäin, vaikka täällä ei ole tapahtunut mitään. Pahoittelen taas kerran, mutta en uskalla luvata tiiviimpää päivitystahtia tänään alkavasta kesälomasta huolimatta.]

Loman kunniaksi tarjoilen teille kesäisen ytimekkään poptusinan:

Summer Soundz (12 tracks, 31 minutes)

Pavement – Gold Soundz (1994)
Pavement on parasta letkeää kesämusaa! Ihan toivottoman nostalginen olo tästä kyllä tulee.

The Lemonheads – If I Could Talk I'd Tell You (1996)
Samat sanat kuin yllä.

Ringo Deathstarr – Imagine Hearts (2011)
Tällä bändillä on vuoden coolein nimi, ja hyvän levynkin ovat saaneet aikaiseksi. Mahtoivatko olla syntyneetkään vielä silloin, kun heidän oppi-isänsä virittelivät efektipedaalejaan?

The Feelies – Nobody Knows (2011)
Nämä ukot ovat hieman vanhempia, mutta jatkavat hienolla uutuuslevyllään täsmälleen siitä mihin 20 vuotta sitten jäivät.

Supergrass – Mansize Rooster (1995)
Aina yhtä hillitön!

Surfer Blood – Neighbour Riffs (2010)
Viime kesän paras levy toimii edelleen.

Popsicle – Mayfly (1994)
Eikä yksikään popsoittolista edelleenkään ole mitään ilman Popsicleä.

Kauko Röyhkä & Narttu – Vihaiset miehet (Marat Marat) (1986)
Nuori ja (ei niin kovin) vihainen Kauko <3

The House of Love – Destroy the Heart (Peel Session) (1988)
<3<3<3...

Ride – Chelsea Girl (1990)
...<3<3<3

The Clientele – Haunted Melody (2003)
Kesällä voi myös sataa...

Ronderlin – Everything's Just Fine (2002)
...mutta kyllä se kuivaa minkä kastelee.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Kevään ääniä

Reginan uusi biisi on kuin höyhenen isku vasten kasvoja.



Siitä tuli niin keväinen mieli, että inspiroiduin tekemään samanhenkisen soittolistan. Puoli tuntia etelätuulta, olkaa hyvät:

Kevyttä kevättä

Regina - Jos et sä soita (2011)
Olin aina luokitellut Reginan "eka demo oli paras" -kategoriaan, mutta nyt bändi pani pakan sekaisin julkaisemalla yhtäkkiä parhaan kappaleensa. Kuulostaa erehdyttävästi kadonneelta indiepopklassikolta vajaan kahdenkymmenen vuoden takaa.

Rocketship - I Love You Like the Way That I Used to Do (1996)
Tämä jenkkibändi teki melkein liiankin täydellistä kevytjumitussöpöpoppia, mutta pieninä annoksina se toimii kuin lapsuuden suosikkimehujää kesän ensimmäisenä hellepäivänä.

Club 8 - Everlasting Love (1998)
Tätä svedu-duoakaan en nykyään välttämättä jaksa koko albumia yhteen menoon, mutta esim. tämä kappale on edelleen täysin vastustamaton.

Wilma - Lumo (1993)
Wilma saattoi olla 90-luvun paras kotimainen yhtye. Jos ei ihan, niin ainakin melkein. Ensimmäiset mielleyhtymäni tuosta Reginan biisistä olivatkin juuri Wilma ja Club 8.

Stereolab - Captain Easychord (2001)
Tämänsorttinen soittolista ei olisi mitään ilman Stereolabia. Kapteeni Helpposointu saa kaikki marssimaan samaan tahtiin.

Popsicle - Sunkissed (1994)
Jos minulta kysytään, ruotsalainen Popsicle oli yksi maailman parhaista kitarapopbändeistä. Turhan harvoin kuitenkaan kysytään.

The Lucksmiths - T-Shirt Weather (2000)
Sitähän tässä jo kaipaillaan. No, kunhan nyt ensin päästään toppatakeista. Odotellessa voi vaikka kuunnella Lucksmithsin koko tuotannon, joka on näköjään vihdoin spotifoitavissa.

Darren Hanlon - The Unmade Bed (2004)
Lucksmithsin tavoin myös Darren on kotoisin Australiasta. Muuta en miehestä tiedäkään, mutta musiikkinsa perusteella hän vaikuttaa hurmaavalta kaverilta.

Brian - You Can't Call Home (1992)
Brianistakaan en tiedä muuta kuin että se on/oli irlantilainen yhtye, joka julkaisi kaksi albumia 90-luvulla. Bändiä suositteli minulle eräs 55-vuotias amerikkalainen indiepopguru, joka totisesti tuntee asiansa.

Sellaista. Hei, suositelkaas jotain kivoja kevätlevyjä.