Ennen osattiin tehdä kestäviä laitteita. Muistan ostaneeni uuden pariston joskus 90-luvun puolella, mutta sen jälkeen peli oli käyttämättä ainakin 15 vuotta. Nyt olikin melkoisen iloinen yllätys, että se heräsi henkiin heti, kun sai uutta virtaa.
Tämä Mario-versio oli aikanaan elektroniikkapeliksi suorastaan vallankumouksellinen. Sen sijaan, että kaikki toiminta olisi tapahtunut samassa ruudussa, eteen vieri koko ajan uutta maastoa. (Tai no, vieri ja vieri, töks töks töks, mutta kuitenkin maisemat vaihtuivat.) Peliä tuli aikanaan tahkottua sen verran runsaasti, että taidot tuntuvat yhä olevan tallella. Puolentoista tunnin jälkeen olin pelastanut prinsessan kuusi kertaa, mutta elämiä oli vieläkin jäljellä. Oli aika luovuttaa laite nuorempiin käsiin. Uudella sukupolvella riittänee hetkeksi haasteita sen parissa.
Tästä sainkin oivan verukkeen väsätä uuden soittolistan. 80-luku tuo varmasti monille mieleen tietynlaisen äänimaailman, jota voisi kenties kutsua musiikillisiksi olkatoppauksiksi. Itsellänikin kesti pitkään havaita, että silloin tehtiin monenlaista muutakin musiikkia. Tässä muutamia kappaleita, joista useimmissa nuo soundit loistavat poissaolollaan.
Kultainen kasari
A1. The House of Love - Destroy the Heart (Peel Session) (1988)
A2. Josef K - Chance Meeting (1981)
A3. The Rain Parade - Blue (1984)
A4. The Chameleons - Looking Inwardly (1985)
B1. The Fall - Couldn't Get Ahead (1985)
B2. Pixies - Into the White (1989)
B3. The dB's - Neverland (1981)
B4. Echo & The Bunnymen - Happy Death Men (1980)
Lista on tietysti huijausta sikäli, että en kuunnellut mitään noista vielä 80-luvulla. Pixiesiin hullaannuin 17-vuotiaana, dB's ja Rain Parade tulivat tutuiksi kolmikymppisenä, muut jossain siinä välillä.
Loppukevennykseksi kaksi biisiä, joista tykkäsin jo 10-vuotiaana ja tykkään edelleen.