Otin tähän Nähtyä ja kuultua-postaukseen "nähtynä" pätkän meidän viimeisimmältä lähimatkalta ja "kuultuna" kolme uutuus äänikirjaa, joista pidin ja joille annan 5/5 tähteä arvosanan.
Viimeisin lähimatkakohteemme miehen kanssa suuntautui noin 6600 asukkaan Suonenjoelle. Suonenjoki on tuttu monelle mansikkatiloistaan ja Mansikkakarnevaaleista. Aikamme kaupungin keskustassa pyörittyämme suuntasimme Iisveden kaupunginosaan. Satamassa käynnin jälkeen matka jatkui historialliselle Kolikkoinmäelle, josta alapuolen kolme kuvaa on.
Kolikkoinmäen persoonallinen puutaloalue nousi 1920-1930 kivikkoiselle mäelle asuinkäyttöön sahatyöväen rakentamana. Mökeissä asuttiin tiiviisti. Pienessä hellahuoneessa saattoi asua oman perheen lisäksi useampi "kortteerimies".
YLE Elävä arkistosta löytyy mielenkiintoinen dokumenttiohjelma Kolikkoinmäki-Savon Pispala.
Kolikkoinmäen asuntoja on suojeltu ja kunnostettu. Paikalta löytyy myös Suonenjoen kaupungin ylläpitämä työläiskotimuseo, joka käytimme aikana oli valitettavasti tältä kesältä jo suljettu. Nykyään asunnot on yksityisomistuksessa.
Nämä kolme nyt mukaan ottamaani kirjaa on uutuuskirjoja.
Raija Orasen romaani Ruhtinatar on historiallinen, osittain faktaan perustuva romaani. Se kertoo kuinka arvostetun hovitallimestarin tytär Natalia Naryshkina naitetaan Venäjän toiseksi rikkaimpaan Demidovien sukuun. Hänestä tulee rikkauksien keskellä elävä ruhtinatar. Vuonna 1917 keisarikunta murtuu ja Demidovit pakenevat Karjalasta syvemmälle Suomeen. Vuosien kuluttua, rikkauksien haihduttua yksin jäänyt Natalia kokee myös pohjattoman köyhyyden, mutta sitkeänä naisena hän selviää.
Anu Vähäahon romaani Meri välissämme on koskettava romaani kahdesta sisaruksesta. Sisaruksista Elli on vasta lapsi kun hän muuttaa isänsä kanssa Amerikkaan. Vuosien kuluttua Ellistä on tullut New Yorkin seurapiirien jäsen, vauras leski ja tunnettu hyväntekijä. Sisaruksista kotimaahan jäänyt, kovan lapsuuden kokenut Pauliina kutsuu sisarensa Ellin kihlajaisiinsa Suomeen. Elli ottaa kutsun vastaan ja saapuu ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen Suomeen. Löytävätkö siskokset yhteyden vuosikymmenten jälkeen. Romantiikkaa, ihmissuhdedraamaa ja upeat historialliset puitteet löytyy tästä romaanista.
Iida Ahon Perhosten päiviä on romaani nuoresta helsinkiläisnaisesta Ursulasta, joka matkustaa Pohjois-Pohjanmaalle auttelemaan leskeksi jäänyttä isäntää maatalon töissä. Isännän pojalle Pentille asia tulee yllätyksenä, eikä hänen mielestään maatilalle tarvita Ursulan kaltaista apuvoimaa. Pentti on valmis passittamaan Ursulan saman tien takaisin Helsinkiin. Mutta yllättävien sattumien myötä Ursulan lähtö viivästyy. Romaanissa eletään kesää 1973. Kirja tuo tullessaan ihanan, lämpimän tuulahduksen 70-luvulta.
Tähän postaukseen tulikin aimo annos historiaa. Mukavaa elokuun jatkoa kaikille!
Mielenkiintoista, en tiennyt Suonenjoella olevan noin ihanaa asuinaluetta.
VastaaPoistaNuo vanhat pienet puutalot on niin suloisia. Toivottavasti tuosta asuinalueesta pidetään huolta. Nuo kunnossa pidetyt rakennukset oli niin kauniita. Joitain hylättyjä rakennuksia siellä oli ja ne rapistuu nopeasti.
PoistaTuota viimeistä kirjaa kuuntelen parhaillaan, tykkään.
VastaaPoistaKirjassa on kivaa 70-lukua. Tuon ajan vielä muistaa, ihanaa nostalgiaa.
PoistaTodella kaunista ja ihanat kuvat
VastaaPoistaKiitos Enkuli! Kolikkoinmäki on ihana paikka ottaa valokuvia. Niin söpö se on. Harmi kun siellä oli jo rapistuneitakin rakennuksia, mitä ei näy kuvissa.
PoistaOnpa kaunista suomalaista kylämaisemaa. Tytär oli poimimassa mansikoita Suonenjoella nuorena, siitä on jo aikaa. Kirjat ovat varmaan mielenkiintoisia, en ole lukenut.
VastaaPoistaSuonenjoella on vieläkin isot mansikkaviljelmät ja apuvoimat tarpeen mansikan keruuaikana. Hetki sitten oli Mansikkakarnevaalit. Emme käyneet karnevaaleissa, mutta kiva tapahtuma on varmaan.
Poista