Tervetuloa joulukuu

 Joulukuun ensimmäinen päivä. Ulkona sataa vettä ja päivän valoisa hetki on kovin lyhyt.

Pikkuhiljaa täällä virittäydytään joulun odotukseen ja tunnelmaan. Joulu on mun lempijuhla kaikista vuoden juhlista. Tänä jouluna kokoonnutaan tyttären ja hänen perheensä luo isolla porukalla. Siitä tulee niin ihanaa. Nämä meidän yhteiset perhepiirin tapaamiset on muutenkin ihan parasta mitä tiedän.

Jouluvaloja ollaan viritelty molempien kotien ikkunoihin ja parvekkeille. Kuvakollaasissa muutama kotikuva sekä pari kuvaa Jyväskylän Kirkkopuiston valotaideteoksista.

Tästä se lähtee, joulunajan tunnelmointi. Ihanaa alkanutta joulukuuta kaikille!

Surua

Rakas äitini nukkui pois. Äiti sai elää pitkän elämän. Hän oli läsnä, rakasti ja kuunteli. Äiti oli lempeä ja ystävällisin ihminen minkä tiedän. Ikävä on suuri.

Nyt menen päivä kerrallaan. Surun keskellä on paljon hoidettavia asioita. Blogin pariin palaan myöhemmin, ehkä joulukuun puolella.

Teille kaikille oikein hyvää syksyn jatkoa!

Ruskaa

Tänä syksynä on saatu taas ihailla upeita ruskan värejä. Vaikka suuri osa puista on pudottanut jo lehtensä, vieläkin osa pitää sitkeästi kiinni omistaan. 

On tämä Suomen luonto niin kaunis vaihtuvine näkymineen. Niin kuin tämä ruskakin. Välillä mietin, voiko tällaista edes olla.

Tulinen, kultainen,

keltainen hehku on

rantapuistikon.

Lehtiä kierittää,

pyörittää syksyinen sää.

Niin kuin mattoa loistavaa,

jalankulkija käydä saa.

Syksy saa tullessaan

hehkullaan liekkeihin maan.

Tämän syysrunon löysin netin syövereistä. Runon kirjoittajaa runon yhteydessä ei mainittu, mutta jos joku tietää sen niin lisään sen tänne.

Tämän kauniin runon myötä toivotan oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Viimeksi lukemani kirja

Kristiina K:n lokakuun haaste on Viimeksi lukemani kirja. Minun viimeksi lukemani kirja on Antti Heikkisen kirjoittama kirja Eila Roine (Otava 2023).

Antti Heikkisen kirjoittama kirja Eila Roine on näyttelijä Eila Roineen elämäkerta. Kirja kertoo rakastetun näyttelijän elämästä ja urasta sekä kymmenistä suomalaisista teatterintekijöistä. Loistavan näyttelijän valloittavan tarinan lisäksi kirjassa kerrotaan suomalaisen teatterin lähihistoriasta, televisioteatterin tekemisestä sekä Roineen teatterisuvusta. Kirjasta löytyy myös muutamia valokuvia vuosien varrelta.

Moni muistaa Eila Roineen legendaarisista televisiorooleista kuten Heikki ja Kaija sekä  Rintamäkeläiset. Pikku Kakkosen Eila-mummina hän ehti olla liki 20 vuotta. Mutta elämäntyönsä hän on kuitenkin tehnyt Tampereen Työväen Teatterissa.

Äänikirjana kirjan lukee Satu Silvo. Hän on loistava valinta kirjan lukijaksi. Itse kuuntelin kirjan, mutta  osittain myös luin sitä ja selailin valokuvia.

Kirja on mielenkiintoinen ja annan sille täydet viisi tähteä.

Olen lukenut myös muita Antti Heikkisen kirjoittamia elämäkerta kirjoja ja pitänyt niistä. Tällä hetkellä kuuntelen hänen kirjoittamaansa kirjaa Seela Sellasta. Myös tämä kirja on mielenkiintoinen.

Ajatuksia tämän ikäisenä

Luin jostain, että 70 vuotta on ikä, jolloin monet suomalaiset ovat jo tilastollisesti ikääntyneitä, mutta silti monin tavoin aktiivisia ja toimintakykyisiä. Itse täytin tällä viikolla 70 ja elämä tuntuu ihanalle just nyt.

Ajattelin seitsenkymppisten kunniaksi nostaa seitsemän itselle ajankohtaista asiaa tänne: 

- Niin kuin alussa kirjoitin, elämä tuntuu ihanalle just nyt. Elän onnellista aikaa. Nautin kun aamulla ei ole kiirettä minnekään. Vaikka sovittuja menoja on joskus, yleensä päivän voi suunnitella niin kuin itse haluaa.

- Rakkaat läheiseni on parasta elämässä.  Näin on ollut aina, mutta iän myötä tämä tunne on syventynyt entisestään.

- Terveys on myös tärkeää. Tämäkin on ollut aina tärkeää, mutta kun ikää on tullut niin terveyden tärkeys korostuu. Toivon, että vaikka pientä kremppaa itselleni on tullut, niin saisin olla pitkään tässä kunnossa missä nyt olen.

- Nuorempana matkustettiin miehen kanssa ulkomailla eikä muu matkailu tuntunut edes matkustamiselle. Sitten innostuttiin kotimaan matkailusta. Suomen rajojen sisällä tuli kierrettyä ahkerasti. Nykyään meistä parasta on lähimatkailu, sellainen että pääsee yöksi kotiin. Niin se reviiri vain pienenee.

- Vaikka viihdytään miehen kanssa kaupungissa välillä haaveillaan mökistä luonnon keskellä. Paikasta, missä olisi hiljaisuus ja luonto ympärillä. Sinne paikkaan kutsuisimme myös läheiset ihmiset luoksemme luonnon keskelle viettämään aikaa yhdessä.

- Aikoinaan tein paljon käsitöitä ja luin kirjoja. Sitten tuli muutaman vuoden tauko molempiin harrastuksiin. Nykyään nautin taas kovasti käsitöiden teosta ja parasta on, kun hyvä äänikirja kuuluu taustalla.

- Juhlistettiin yhdistetysti miehen ja minun seitsenkymppisiä sekä meidän 30-vuotis hääpäivää yhdessä  lasten ja lastenlasten kanssa. Meillä oli niin mukava päivä yhdessä. Myöhemmin vielä veimme äidin luo täytekakun ja joimme hänen kanssaan synttärikahvit. Äiti kun ei lähde kotoaan enää mihinkään, niin menimme kakkuinemme hänen luokseen. Niin tuli synttäritkin juhlittua kahteen otteeseen.

Viime päivät on ollut lämpimiä. Eilen päivällä mittari näytti +23 °C. Nyt sääennusteen mukaan ilma viilenee. Saa nähdä. Mukavaa syyskuun jatkoa kaikille!

Elokuun parhaat

Elokuu lähenee loppua kohti. Nyt on hyvä hetki katsoa elokuuta taaksepäin ja nostaa sieltä ne omat elokuun parhaat.

Elokuun paras ja niin ihana päivä oli meidän, lasten ja lastenlasten yhteinen päivä. Tilattiin pizzaa ja  juotiin täytekakkukahvit. Meillä oli niin hauskaa, etten muista milloin olisin nauranut niin paljon. 

Toinen ihana päivä oli ystävän kanssa vietetty päivä lapsuus- ja nuoruusmaisemissa Äänekoskella. Kierreltiin tuttuja paikkoja ja muisteltiin hetkiä 50 - 60 vuoden takaa. Oltiin jo silloin parhaat ystävykset. Paljon oli paikat muuttunut, mutta paljon löytyi vielä tuttuja paikkoja. Kuvakollaasin ylimmän rivin mänty oli edelleen paikallaan. Sen oksien haaroissa istuttiin usein.

Kivoja on ollut myös miehen kanssa tehty lähimatkailu. On löydetty monta uutta mielenkiintoista paikkaa ihan lähialueilta. On käyty museoissa, kesäkahviloissa ja nähtävyyksillä. Ajoreiteiksi on valittu pienet tiet, mitkä kulkee maaseudun läpi ja usein järvimaisemissa.

Kotikaupungilla tehdyistä kävelylenkeistä olen nauttinut myös kovasti. Kuvakollaasin alimman rivin kuvat on näiltä reissuilta. Viimeisimmässä kuvassa on Pieksämäen lukion kaunis rakennus. Rakennus on valmistunut 1929 ja se edustaa 1920-luvun klassismia.

Kotoilu on aina ihanaa. Kaikenlaista on tullut puuhailtua kotona. Äänikirjoja olen kuunnellut useamman. Esimerkiksi Elina Hirvosen kirjoittamasta kirjasta Katri Helena Laulaja pidin paljon. Katri Helena luki itse äänikirjan. Kirja on ilmestynyt jo pari vuotta sitten, mutta nyt vasta tulin sen kuunnelleeksi. Katri Helena on ollut nyt paljon esillä ja sitä kautta tulin löytäneeksi tuon kirjan pariin.

Vielä muutama päivä elokuuta on jäljellä ja sitten sanotaan heipat elokuulle ja koko kesälle. Kiitos elokuu ja koko kesä. Ihania olitte! 

Ilmassa on jo syksyn tuntua. Mukavaa ensi viikolla alkavaa syyskuuta kaikille!

Nähtyä ja kuultua

Otin tähän Nähtyä ja kuultua-postaukseen "nähtynä" pätkän meidän viimeisimmältä lähimatkalta ja "kuultuna" kolme uutuus äänikirjaa, joista pidin ja joille annan 5/5 tähteä arvosanan.

Viimeisin lähimatkakohteemme miehen kanssa suuntautui noin 6600 asukkaan Suonenjoelle. Suonenjoki on tuttu monelle mansikkatiloistaan ja Mansikkakarnevaaleista. Aikamme kaupungin keskustassa pyörittyämme suuntasimme Iisveden kaupunginosaan. Satamassa käynnin jälkeen matka jatkui historialliselle Kolikkoinmäelle, josta alapuolen kolme kuvaa on.

Kolikkoinmäen persoonallinen puutaloalue nousi 1920-1930 kivikkoiselle mäelle asuinkäyttöön sahatyöväen  rakentamana. Mökeissä asuttiin tiiviisti. Pienessä hellahuoneessa saattoi asua oman perheen lisäksi useampi "kortteerimies". 

YLE Elävä arkistosta löytyy mielenkiintoinen dokumenttiohjelma Kolikkoinmäki-Savon Pispala.

Kolikkoinmäen asuntoja on suojeltu ja kunnostettu. Paikalta löytyy myös Suonenjoen kaupungin ylläpitämä työläiskotimuseo, joka käytimme aikana oli valitettavasti tältä kesältä jo suljettu. Nykyään asunnot on yksityisomistuksessa.

Olen kolmen viimeisen vuoden aikana kuunnellut lukemattoman määrän äänikirjoja. Äänikirjoista tykkään, koska yleensä kuunnellessa neulon tai täytän samalla sanaristikoita. Koska olen intohimoinen äänikirjojen kuuntelija, ajattelin ottaa silloin tällöin blogiini esittelyyn omia suosikkikirjoja.

Nämä kolme nyt mukaan ottamaani kirjaa on uutuuskirjoja.

Raija Orasen romaani Ruhtinatar on historiallinen, osittain faktaan perustuva romaani. Se kertoo kuinka  arvostetun hovitallimestarin tytär Natalia Naryshkina naitetaan Venäjän toiseksi rikkaimpaan  Demidovien sukuun. Hänestä tulee rikkauksien keskellä elävä ruhtinatar. Vuonna 1917 keisarikunta murtuu ja Demidovit pakenevat Karjalasta syvemmälle Suomeen. Vuosien kuluttua, rikkauksien haihduttua yksin jäänyt Natalia kokee myös pohjattoman köyhyyden, mutta sitkeänä naisena hän selviää.

Anu Vähäahon romaani Meri välissämme on koskettava romaani kahdesta sisaruksesta. Sisaruksista Elli on vasta lapsi kun hän muuttaa isänsä kanssa Amerikkaan. Vuosien kuluttua Ellistä on tullut New Yorkin seurapiirien jäsen, vauras leski ja tunnettu hyväntekijä. Sisaruksista kotimaahan jäänyt, kovan lapsuuden kokenut Pauliina kutsuu sisarensa Ellin kihlajaisiinsa Suomeen. Elli ottaa kutsun vastaan ja saapuu ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen Suomeen. Löytävätkö siskokset yhteyden vuosikymmenten jälkeen. Romantiikkaa, ihmissuhdedraamaa ja upeat historialliset puitteet löytyy tästä romaanista.

Iida Ahon Perhosten päiviä on romaani nuoresta helsinkiläisnaisesta Ursulasta, joka matkustaa Pohjois-Pohjanmaalle auttelemaan leskeksi jäänyttä isäntää maatalon töissä. Isännän pojalle Pentille asia tulee yllätyksenä, eikä hänen mielestään maatilalle tarvita Ursulan kaltaista apuvoimaa. Pentti on valmis passittamaan Ursulan saman tien takaisin Helsinkiin. Mutta yllättävien sattumien myötä Ursulan lähtö viivästyy. Romaanissa eletään kesää 1973. Kirja tuo tullessaan ihanan, lämpimän tuulahduksen  70-luvulta.

Tähän postaukseen tulikin aimo annos historiaa. Mukavaa elokuun jatkoa kaikille!