Kuutamolla

Katja Kallion esikoisromaani Kuutamolla ilmestyi reilut 10 vuotta sitten keskelle sinkkukirjabuumia. Kuutamolla on kertomus kolmekymppisistä cityihmisistä, jotka rakastuvat, pettävät, eroavat ja sekoilevat. Melkoinen annos romanttista komediaa siis.

Päähenkilö on kolmekymppinen Iiris, joka on töissä kirjakaupassa, rakastaa elokuvia ja haaveilee samanlaisesta jalat altavievästä rakkaudesta kuin elokuvissa. Iiris siteeraa mielellään pätkiä elokuvista, läheistensä ihmetykseksi. Ystäväpariskunnan puutarhajuhlissa Iiris kohtaa Markon, miehen jolla on lommoposket ja aistillinen suu ja joka osaa lausua Taksikuskin vuorosanoja. Iiris ja Marko rakastua paukauttavat toisiinsa ja hetken aikaa kaikki on kuin elokuvissa: he käyvät kävelyllä, syömässä, katselevat elokuvia ja puhuvat paljon. Mutta siinä vaiheessa, kun kaikki elämän aikana ajatellut henkevät ajatukset on sanottu, suhde muuttuu. 

Kuukaudet kuluivat ja iho Markon avohaavan päällä kasvoi yhä paksummaksi kerrokseksi. Kun kaksi helteistä kesää oli kuivattanut ja kahden talven pakkaset sierettäneet sitä, Marko alkoi vähitellen hankkiutua minusta eroon.

 Iiriksen ja Markon erosta saa alkunsa tapahtumaketju, joka sysää monen muun pariskunnan elämän pois radaltaan.

Kuutamolla on lähestulkoon ainoa kirja, joka toimii paremmin leffana kuin kirjana. Se johtuu varmasti siitä, että näin leffan ennen kun luin kirjan, joten elokuvan tapahtumat ja henkilöiden kasvot pyöriät mielessäni aina kun luen kirjaa. Kirjan päätarina on sama kuin elokuvassa, mutta joitain eroavaisuuksiakin toki löytyy. Varsinkin Iiris on kirjassa paljon itsenäisempi ja räväkämpi kuin kirjassa. Kuutamolla oli joskus nuorempana suosikkihömppäkirjojani, mutta nyt olen vissiin vuosien varrella lukenut niin paljon parempia hömppäkirjoja, että Kuutamolla on saanut väistyä siltä sijalta. Kuutamolla on kylläkin paras Katja Kallion kirjoista, sillä tykkään vaivattomasti etenevästä juonesta, jossa on sopivasti romantiikkaa ja huumoria. Henkilöistä mieleen jää ehdottomasti Iiriksen paras ystävä Anna, reilu kolmekymppinen räväkkä kiinteistövälittäjä, jota leffassa esitti Anna-Leena Härkönen. Kirjan runsaat elokuvasitaatit vähän häiritsevät, kun en ole mikään elokuva-asiantuntija. Siten olisin varmasti saanut kirjasta enemmän irti.

Suosittelen Kuutamolla-kirjaa kaikille, jotka kaipaavat jotain nopeaa, hauskaa ja romanttista välipalaa.

*********Suomalaisen keskiluokan arki -haaste**********

3½ / 5
Otava 2000.

271 sivua.

Syntikirja

Katja Kallion uunituore Syntikirja kertoo erään perheen tarinan. Heti aluksi draamaa riittää, kun Henri jättää Tuulikin yli 30 avioliittovuoden jälkeen. Tuulikki ei tätä voi käsittää, sillä hänen mielestään Henrin kuuluisi olla ikuisesti kiitollinen siitä, että on saanut niin hurmaavan vaimon kuin Tuulikki on. Toki Tuulikillakin on omat syntinsä, kuin kenellä tahansa muulla, mutta hänen syntinsä on tehty niin kauan sitten, että uhrauksen suuruus on päässyt unohtumaan.

Sofia on Henrin ja Tuulikin tytär, joka kirjoittaa mielessään syntikirjaa. Huusin tänään Kertulle, koska hän tuli keittiöön kuraisissa kumisaappaissa. En soittanut äidille, vaikka tiesin, että isä on lähtenyt. Rakastan varattua miestä. Äidin ja tyttären välit eivät ole koskaan olleet erityisen hyvät ja läheiset, mutta kun Sofia löytää kainalostaan kyhmyn, Tuulikki sekoaa lähes groteskilla tavalla.

Lopulta on aika kelata filmiä taaksepäin ja läpivalaista synnit. Mutta miksi joskus rakkaus on synti, ja joskus taas se, ettei rakasta. Kummallisia nämä säännöt.

Katja Kallio kirjoittaa jälleen kerran hulvattoman hauskaa tekstiä, joka kaikessa draamallisuudessaan on kuitenkin ihanan arkista. Tämä kirja oli taas niitä, joiden ei olisi halunnut loppuvan ollenkaan, meno nimittäin muuttui loppua kohden paremmaksi ja paremmaksi.

Sooloilua

Katsoin Sooloilua-elokuvan DVD:ltä ja sen jälkeen piti lukea myös Katja Kallion samanniminen kirja. En oikein osaa päättää, onko Sooloilua hyvä vai huono kirja. Olen lukenut sen pariin otteeseen, mutta jokin siinä aina ärsyttää. Kirjassa on hyvä juoni, mieleenkiintoinen kerronta ja hauskat henkilöhahmot, mutta joku siinä silti klikkaa.

Sooloilua kertoo nuoresta Emmasta, joka työskentelee kaupunkilehdessä ja vastailee palstallaan ihmisten kysymyksiin. Emma on hyvin itsenäinen nainen, joka ei ole tottunut huolehtimaan muista kuin itsestään ja korkeintaan ystävästään Idasta sen jälkeen, kun naiset ovat käyneet kokkareilla, jatkoilla ja jatkojen jatkoilla. Eräänä päivänä kaikki muuttuu, kun Emma tapaa hurmaavan kapellimestarin. Emman ja Joelin välille kehittyy kiihkeä suhde ja he tapaavat aina silloin, kun Joel on Suomessa. Huuma ja sängyssä nahkeaksi vanuttunut tukka kyllä pukevat Emmaa, mutta pikkuhiljaa suhde kehittyy vakavampaan suuntaan, kun soppaan lisätään vinksahtanut anoppi-kokelas, hemaiseva ex-tyttöystävä ja sokerina pohjalla- vauva. Kaikenlaisia yllättäviäkin tilanteita tulee esiin, kun keitoksen annetaan muhia 300 sivun verran välillä hämmentäen…

Ihmettelin hieman, kun kirjassa kerrottiin Emman olevan itsekäs ihminen, mutta samalla Emma muutti asumaan Joelin äidin kanssa ja hoivasi tätä Joelin ollessa työmatkalla  ja usein sillonkin, kun Joel oli paikalla. Minusta Emman käytös osoittaa mitä suurinta jalomielisyyttä ja epäitsekkyyttä, koska minusta ei ainakaan olisi hoivaamaan kenenkään miehen äitiä, oli kyseinen mies sitten kuinka ihana tahansa!