Jouluisia romaaneja

Joulun seutuvilla on mukava virittäytyä tulevaan juhlaan lukemalla jouluun liityviä romaaneja. Tässä pikapostauksessa esittelen kaksi viimeksi lukemaani.

Regina Rask julkaisi tänä syksynä kirjan Jouluihminen. Olen lukenut joskus vuosia sitten monia Raskin romaaneja ja tykännytkin niistä. Jouluihminen valikoitui lukulistalle ihan sen vuoksi, että sen tapahtumat sijoittuvat jouluun. 

Romaanin päähenkilö on keski-ikäinen somistaja Eeva, joka on henkeen ja vereen jouluihminen. Eevalle juhlatunnelma syntyy siitä, että jouluna kaikki on tiptop, koristeet ja ruuat itse perinteiseen tapaan tehty jne. Perheen miesväki - teini-ikäiset pojat ja aviomies - viittaavat kintaalla Eevan jouluhössötykselle, mutta Eevan päässä elää sitkeä päähänpinttymä valmistaa perheelle Joulujen Joulu, sellainen kuin lapsuudessa. Joulu uhkaa kuitenkin mennä pipariksi, kun aviomiehelle ilmestyy selittämättömiä menoja ja pojatkin luuhaavat teillä tietämättömillä.

Rask kirjoittaa sujuvaa tekstiä ja sen takia kirjaa oli mukava lukea, vaikka ei tämä kyllä mitenkään ihmeellinen ollut. Eeva oli aika tavallinen keski-ikäinen nainen, sellainen jollaisia törmää lukuisissa kirjoissa. Joulu vaan toi uudenlaiset puitteet Eevan kriiseilylle. Plussaa kirja sai sujuvan kielen lisäksi lopusta, joka tietyiltä osin oli ehkä turhan ennalta-arvattava ja kliseinen, vaikka ihan kaikkia käänteitä en arvannut. Suosittelen kirjaa kaikille jouluihmisille sekä niille jouluhörhöille, jotka stressaavat joulua hiki hatussa: kyllä se sieltä tulee, vaikkei kaikkia nurkkia kuuraisikaan.

Toinen joulukirja on sitten astetta enemmän hömppää, nimittäin Jaana Taposen Lalalandia. Lalalandia kertoo kahden kolmekymppisen ystävyksen elämästä, jotka joutuvat joulun kynnyksellä elämänsä soppaan. Emma on kahden pienen lapsen äiti, joka herää eräänä yönä kännykän pirinään. Puhelimesta kuuluu, kuinka Emman aviomies muhinoi jonkun naisen kanssa. Mies on ennenkin vilkuillut liian pitkään vieraisiin pöytiin, joten Emmalla kuluu koko joulunalusaika siihen, että miettii heivatako mies yli laidan vain ei. Mieshän on kyllä häntäheikki, mutta mistäpä nelkyt miinus -ikäinen nainen saisi töitä tai asunnon tai miten sitä edes pärjäisi kahden pienen lapsen kanssa... Leni on Emma ystävä, joka yrittää tukea häntä vaikeana aikana. Leni itsekin on naimisissa, ei tosin kovin onnellisesti, ja joutuu lopulta pohtimaan ihmissuhdeasioita ja pettämistä oikein käytännössä ja omakohtaisesti, kun hän törmää sattumalta nuoreen ja komeaan Anttiin.

Kirja oli kevyttä hömppää ja toimi hyvin junalukemisena, kun matkustaessa ei pystynyt keskittymään mihinkään kovin vaativaan lukemiseen. Tarina oli aika kaavamainen ja välillä sekavakin, mutta aina välillä hymyilin naisten jutuille. Jos tykäät lukea hömppää ja kaipaat jotain joululukemista glögin kaveriksi, tässä on passeli valinta. Jos taas et tykkää yhtään viihteestä, ei tähän kannata tarttua, sillä mitään syvällistä sanomaa tässä ei ole.

3/5
Regina Rask: Jouluihminen.

Otava 2011.

222 sivua.

3/5

Jaana Taponen: Lalalandia.

Karisto 2009.

327 sivua.

Saiturin jouluyö

Opiskelu- ja harjoittelukiireet ovat vihdoin tältä vuodelta ohi, ja pääsen rentoutumaan kolmeksi viikoksi ennen uuden harjoittelun alkua. Aion vain löhötä kotona, nukkua kunnolla ilman "tunti alkaa ja voi mä unohdin housut aamulla kotiin" -painajaisia, katsoa telkkarisarjoja dvd-bokseilta sekä tietysti lukea paljon. Lukulistalla odottaa jo muutama pitkään himoitsemani uutuuskirja ja iso pino moneen kertaan luettuja mutta hyväksi havaittuja lohtukirjoja.

Opiskelukiireiden vuoksi sain vasta nyt loppuun Lukupiiri-blogin joulukuun kirjan eli Charles Dickensin Joululaulun. Itse luin kirjasta Satukustannuksen vuonna 1986 julkaiseman Saiturin jouluyön, josta löytyy kuvat ja kaikki. Keskustelussa monet ovat kehuneet kirjaa, mutta valitettavasti minun pitää todeta, että minuun kirja ei kolahtanut. Kirja oli ihan hyvin kirjoitettu, mutta minuun eivät vain kolahda tarinat, joissa on satumaisia elementtejä ja viittauksia aaveisiin ym. mielikuvitushahmoihin. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi niin monet pitivät tästä kirjasta, sillä minusta tässä oli paljon sellaista lämpöä (varsinkin lopussa), joka sopii erityisesti jouluun. Vaikka kirja olikin tosi vanha, olin yllättynyt siitä, miten selkeä rakenne tässä oli. Yleensä inhoan monia klassikkoja, ja uutuuksiakin, kaikenlaisen rakennekikkailun vuoksi, mutta tässä ei kyllä ollut mitään inhoamista.

Vaikka Saiturista ei suosikkikirjaani tullutkaan, olen kuitenkin tosi iloinen, että tämä tuli luettu. Enpä olisi tähän klassikkoon ilman Lukupiiriä tarttunutkaan! Ai niin: kannattaa käydä vilkaisemassa, mitä ajatuksia tämä kirja on muissa herättänyt täältä.

Joulu joutui - ja muistutus arvonnasta

Vaikka olenkin jouluihminen, on viime aikoina joulumieli ollut vähän hakusessa erinäisten kiireiden keskellä. Tää on nyt sitten varmaan sitä aikuisuutta:) Olen kyllä yrittänyt hakea joulumieltä lukemalla. Niinpä luin Juha Nirkon ja Urho Vennon toimittamasta kirjasta Joulu joutui. Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia.

Tämä kirja ei ole mikään perinteinen joulun tavoista kertova kirja, vaan tänne on koottu kertomuksia, kuvia ja historiallista tietoa joulunvietosta noin 150 vuoden ajalta. Kirjassa kuvataan joulua niin maalla kuin kaupungissakin, unohtamatta kartanon, pappilan ja töllin joulua. Kirjassa on mukana myös kolmekymmentä joulukertomusta sotajoulusta savotalle ja kirjailijan joulusta jouluun "Vinjetillä".

Olipa kiva lukea vähän erilaista joulutietokirjaa, tämä kun ei koostunut pelkästään joulutapojen esittelystä. Tarinat olivat kiinnostavia, tosin kolmessäkymmenessä joulukertomuksessa oli ihan liian paljon luettavaa enkä jaksanut keskittyä kaikkeen kovin syvällisesti. Suosikkejani olivat kertomukset entisajan jouluista (ylläri ylläri). Elävästi mieleen jäi Anders Ramseyn kertomus siitä, kun hän pikkupoikana varasti joulun alla kaupasta himoitsemansa ratsastavan tinasotilaan. Tästä hänen äiti suuttui, ja rangaistukseksi pikku-Anders jäi ilman lahjoja. Isku oli pienelle pojalle niin kova, että hän sulatti kaikki rakastamansa tinasotilaat uunissa kovaksi möykyksi. Jouluun voi siis liittyä surullisiakin muistoja.

PS. Vielä päivä aikaa osallistua blogini muuttoarvontaan. Arvon onnellisen voittajan huomenna illalla.

Joulutarina

Syrjäisessä Lapin kylässä pieni Nikolas-poika menettää perheensä onnettomuudessa. Kyläläiset päättävät yhdessä pitää huolta yksin jääneestä pojasta. Koska kylä on köyhä, sovitaan, että kukin perhe ottaa Nikolaksen hoiviinsa vuodeksi kerrallaan. Kerran vuodessa – jouluna – Nikolaksen on muutettava uuteen kotiin. Osoittaakseen kiitollisuuttaan Nikolas antaa joka vuosi perheiden pienimmille läksiäislahjaksi itse veistämiään leluja. Vuosien kuluessa pojasta huolehtineita perheitä on yhä enemmän ja pian lahjoja on jouluna lähes joka tuvan portailla.

Kun kylää koettelevat nälkävuodet, on kyläläisten lähetettävä Nikolas erakoituneen puusepän Iisakin oppipojaksi. Iisakin ankarassa opissa Nikolas saa taidot, joiden avulla hän pystyisi valmistamaan entistä hienompia lahjoja yhä nopeammin. Lapsia inhoava Iisakki kuitenkin kieltää Nikolakselta lahjojen tekemisen. Joululahjaperinne on vaarassa loppua lyhyeen.

Ei pitäisi näin joulun alla lukea näin surullisia tarinoita kuin tämä Marko Leinon Joulutarina. En yleensä liikutu kirjoista, mutta tämä orpotarina veti mielen herkäksi. Kirja oli todella herttainen näkemys siitä, miten joulupukista tuli joulupukki. Tarina oli koukuttava, eteni jouhevasti, ja henkilöt olivat myös mielenkiintoisia. Vähän kyllä mietin, onko tämä mikään lastenkirja, sillä ainakaan minä en olisi lapsena jaksanut lukea kirjaa, jossa jatkuvasti korostettiin rakkauden voimaa ja perheidylliä. Mutta ainakin kirja sopii tosi loistavasti joulun tunnelmaan.

Aion uhallakin katsoa Joulutarinan myös elokuvaversiona, vaikka pahoin pelkään, että se pilaa koko lukunautinnon. Tätä kirjaa suosittelen- ihan aikuisillekin!

Joulu, joulu armas aika

Ritva Lehmusoksan Joulu, joulu, armas aika. Suuri suomalainen joulukirja johdattaa lukijan joulunajan perinteiden ja suloisen joulutunnelman pariin. Kirjassa esitellään jouluun liittyviä tapoja ensimmäisestä adventtikynttilästä ja Hoosiannasta uuteen vuoteen ja nuutinpäivään, sillä “joulu loppuu loppiaiseen, nuutinpäivään kumminkin”.

Kirja sisältää rakkaimpien joululaulujen sanat, jouluevankeliumin, joulurauhanjulistuksen (också på svenska), Topeliuksen sadun peikkojen joulusta, tietoa joulun vietosta ennen vanhaan ja muuta jouluun liittyvää materiaalia. Kirjassa on muun muassa runsaasti ohjeita koristeiden arkarteluun ja ruuanlaittoon, vinkkejä pikkujouluihin eikä karvaisia kavereitakaan ole toki unohdettu.

Suomalainen joulu

Hahaa! Kerrankin olin ajoissa liikkeellä ja sain napattua kirjaston joulupyödästä itselleni muutaman joulukirjan. Yleensä olen ollut ihan toivottoman myöhässä ja tepastellut kirjastoon hakemaan joulunalusviikolla näitä joulukirjoja, jotka sitten ovatkin jo lainassa kaikki. Paitsi tänä vuonna.

Kaisu Vuolion Suomalainen joulu esittelee pikkujoulujen, Lucianpäivän, joululahjavalvojaisten, joululaulujen ja -virsien, joulusaunan, ruokien, tiernapoikien, joulupukin, kuusen, lahjojenantamisen sekä monen muun jouluperinteen synnyn. Takakannen mukaan kirja on todellinen aarreaitta kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää joulutapojemme unohduksiin jäännyttä taustaa.

No jaa, en tätä kyllä ihan aarreaitaksi sanoisi. Paljonhan tässä oli tietoa, mutta kyllä huomasi, että kirja on painettu jo vuonna 1981. Aika monet asiat olivat vanhentuneita. Eniten ärsytti se, että kirjassa viitattiin jatkuvasti kirjoittajan teettämään joulutapakyselyyn tyyliin ”joulutapakyselyyn vastanneen kymenlaaksolaisen mukaan heidän jouluperinteeseen…” Eiköhän tämän kirjan tarkoituksena ole enemmänkin kertoa jouluun liittyvistä perinteistä kuin esitellä jonkun tutkimuksen tuloksia. Plussaa kirjan kuvituksesta. Kirjassa oli ihania kuvia esim. Rudolf Koivulta.