Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen sinkkunainen, Ida, joka on vähän säälittävä tapaus. Työtön ompelija, joka ei oikein osaa eikä tiedä mihin sitä elämässään tarttuisi. Erikoista Idassa on se, että hänet on aikanaan adoptoitu Suomeen. Idan äiti on topakka nainen, uskovainen metallipajatyöntekijä ja kova ay-aktivististi. Kati tarjoaa tyttärelleen mahdollisuutta muuttaa Berliiniin, missä Katilla on tuttavia, mutta Ida epäröi. Hän on juuri aloittanut uuden harrastuksen, sukelluksen, josta on kehittynyt Idalle oikein intohimo. Ida ei millään viitsisi jättää tätä kaikkea, vaikka toisaalta sukellus Berliiniin voisi antaa tilaisuuden aloittaa uuden elämän.
Ei tämä nyt ihan niin kökkö kirja ollut kuin alun perin pelkäsin. Ala-Harjan kirjoitustyyli on tosi letkeä, hän ei lainkaan kirjoita kieli keskellä suuta. Kerrontaa siivittävät Idan, usein ironiset, pohdinnat taustastaan.
Kirjan kiinnostavin henkilö oli kuitenkin Kati. Kati on ronski ay-nainen, feministi ja sosialisti, jotenkin tosi riemastuttava hahmo, joka yrittää potkia adoptiolapsiaan (Idalla on Venäjältä adoptoitu veli) elämässä eteen päin. Kati pelastikin kirjassa tosi paljon, ilman hänen hahmoaan (olkoonkin että se jää vain sivuhenkilöksi) kirjasta ei olisi saanut oikein mitään irti.Audi ja omistajan ottotytär tarkastettiin tullissa. Heillähän ei ollut kuin musta värinsä. Auton mustuutta kunnioitetan enemmän kuin ihmisen mustuutta saati jos auto on hautajaisauto, silloin vasta kumarretaan ja siirretään hatut kouraan. (s. 101)