Palokärki kainalossa

Ihana äitini on lintuihminen. Huomasin Kangashamstereissa palokärkitrikoota, jonka näin heti mielessäni tunikana äidilleni. Mekko valmistui sopivasti äidin syntymäpäiväksi.

Kangas oli oletettua haasteellisempi, sillä palokärjet oli sijoitettu oudosti kankaan reunoille. Halusin linnut järkeviin paikkoihin, mikä johti heti siihen, että kangasta ei riittänyt helmaan. Olisin tehnyt helman punaisesta trikoosta, mutta koska a) punainen trikoo oli loppu ja b) äitini rakastaa vihreää, valitsin hyllystä vihreän palokärkien kaveriksi. Vihreä sopi lopulta yllättävän hyvin helmaan!

Äitini ei pidä liian ihonmyötäisistä vaatteista, joten jätin mekkoon riittävästi väljyyttä. Kankaasta ei riittänyt täyspitkiin hihoihin, joten jatkoin hihoja vihreällä. 

Äiti tykkäsi mekosta todella paljon: hän jätti sen heti päälleen kuvien ottamisen jälkeen. Mekko näytti siltä, että se olisi ollut hänellä aina. Positiivisella tavalla tietenkin! :D

Kaavana on Onion 2017. Jätin vyötärökaitaleen pois ja lisäsin taskut. Kokonaisuutena varsin onnistunut :)

Pakettiin kuului myös pipo. Minulla on ollut joku trikoopipojen ompeluun liittyvä ahdistus, enkä ole uskaltanut piirtää kaavaa. Nyt otin kuitenkin pipohärkää sarvista kiinni ja piirsin sopivan kaavan Mallikelpoisen ja MakaMarrin ohjeiden perusteella. Pipon ensimmäisestä versiosta tuli hieman iso, mutta tästä tuli jo sopiva :) Olin juuri ehtinyt virkata oranssin kukkasen ja mietin sen loppusijoittamista. Pipoidea tuli juuri passelisti ja kiinnitin kukkasen laiskasti ompelukoneella pipoon.

Onnea, äiti! <3

Raikas Muru

Lyhyellä varoitusajalla tuli reissu pääkaupunkiseudulta pois - sain samalla ajatuksen käydä moikkaamassa ystäviä, jotka asuvat samalla suunnalla. Halusin pikaisesti surauttaa jotain kivaa pariskunnan pienelle M-tytölle.

M:n äiti A tykkää paljon kirkkaista ja raikkaista väreistä ja olen nähnyt tytöllä paljon oranssia. Hyllystä löytyi kivaa Nanson trikoota, josta aikaisemmin olen ommellut äitini kanssa yhteistyönä paidan. Nyt kankaasta tuli sievä tunika M:lle koossa 86. Kaava oli kyllä todella reilua mitoitusta, sillä vaate näyttää 92- tai jopa 98-kokoiselta. Tunika on varmasti M:lle vielä liian suuri, mutta hän kasvaa kyllä :)

Kaava on nimeltään Muru ja se löytyy Ottobre 1/2009 -lehdestä. Pääntien kanttauksista tuli poikkeuksellisen siistit, koska kokeilin kantata nyt uudella tavalla. Yritän löytää minulle sopivan kanttaustavan ja siksi kokeilen erilaisia tapoja.

Mulla on myös ihana uusi pöytäliina, joka on Marimekon Purnukat-vahakangasta. Se löytyi kirpparilta ja sopi pöytääni kokonsa puolesta niukasti, mutta paikoillaan se näyttää aivan ihanalta <3

Maksimekko ja sen housut

Tämä kesä on selkeästi maksimekkokesä. Kaupassa myytävät maksimekot ovat olleet joko liian avonaisia, puoli metriä liian pitkiä, väärää materiaalia tai ennen kaikkea liian kapeita. Minun tyylisiäni maksimekkoja tai maksihameita ei ole näkynyt. Sellaisen ompelee mieluummin sitten itse, kun silmiin ei ole osunut edes mitään sellaista, jota edes haluaisi sovittaa.

Halusin mekkoon A-linjaisen helman, joka levenee nilkkaan asti. Ei siis putkiloa, joka vain rypytetään yläreunastaan, vaan selkeästi vähän kellotusta. Ei täyskelloa eikä edes puolikelloa, vaan vähän kellotusta. Sellainen helma vie hulluna kangasta, joten kangasvarastoni kankaista ainoastaan EK:n palalaarista muinoin pengottu viskoositrikoo riitti tähän tarkoitukseen. Alla tyylikäs kuulakärkikynäpiirros helmasta :D Langansuunta juoksee poikkeuksellisesti tässä kuvassa vaakasuuntaan, koska kirjoitin tekstit vahingossa tuohon sivuun.

Yläosan kuosittelin istuvasta topista ja lisäsin helman ja yläosan välille vyötärökaitaleen. Ompelin framilonin tukemaan kaitaleen saumoja. Yläosan etupuoli on kokonaan vuoritettu, koska musta viskoosi venyessään oli aavistuksen läpinäkyvää.

Ai että olen tyytyväinen tähän mekkoon! Se istuu kuin nakutettu ja pituuskin on täydellinen! Nurmikolla kuvattuna helma näyttää aika pitkältä, mutta se on juuri sopiva: helma peittää seistessä varpaat, mutta ei jää kävellessä kengän kärjen alle. Samoin takana: helma peittää kantapäät, mutta taakse astuttaessa ei jää kantapään alle.

Onneksi nyt tuli sellaiset säät, että mekon kanssa kelpaa olla <3

Muutaman käyttökokemuksen jälkeen huomasin, että jalkoja pitkin valuva hiki aiheuttaa ikävän hiertymisilmiön reisissä. Mekon alle on siis pakko pukea housut. Nyyh. Ompelin sellaiset Marimekon ystävämyynnistä hamstraamastani korallinpinkistä ohuesta ja erittäin joustavasta elastaanitrikoosta.

 Käytin pöksyjen ompelemiseen pelkkää saumuria :)

Mekkokuvat otti ystäväni Ester. Kiitos!

Onnen ihania silmukoita Kasvokkain-lehdessä

Sain keväällä kommenttiboksiin haastattelupyynnön Messukeskukselta. Tänään Kasvokkain-lehti tupsahti postiluukusta. 

Piipahdimme Kädentaito- ja lapsimessuilla kiertelemässä ja Verson puodin pisteellä laarissa oli ihanaa Paratiisin laulaja -trikoota. Yllätyin näkemästäni, sillä sitä ei siinä vaiheessa enää saanut nettipuodista. 

Sain kankaan mukaani, jotta kansikuvaan saataisiin jotain kesäistä. Minä olen aurinkoarka, joten olkapääni ovat peitossa helteilläkin. Kangas riitti juuri ja juuri tähän Onion 2017 -malliin, jota jouduin hieman muokkaamaan vartalolleni istuvammaksi. Tehosteena kesäisen vihreää trikoota :)

Saumuri otti ja hajosi kesken mekon ompelemisen, joten piti jatkaa loppuun ompelukoneella, joka hyppi ja pomppi. Nyt on molemmat masiinat huollatettu, ompelukone pitää vain vielä noutaa huollosta takaisin! <3

(tuo käsi on nyt kyllä jostain ihmeen syystä muuttunut oranssiksi, ignooratkaa se. Ei se sellainen ole oikeasti :D)

 Kankaan tarjosi Messukeskus.

Supersweet

Huh, mikä blogitauko. Harjoittelu, ulkomaanmatka ja sekava elämä ovat pitäneet minut pois blogin ääreltä. Sain myös vasta nyt ladattua kuvankäsittelyohjelman uudelle koneelle, joten siinäkin lienee syynsä. Mutta nyt täällä ollaan taas. 

Tässä on ihana pino Sashopin Supersweet-jerseystä ommeltuja vaatteita koossa 92 ystäväni S:n tyttärelle P:lle, joka on jo puolitoistavuotias! Sovituskuvia ei vielä ole, mutta katsotaan, jos niitä saisin sunnuntaina..!

Ompelukoneeni tarvitsee varmaan huoltoa. Olen näidenkin ompelusten kanssa raivonnut vaikka kuinka: hyppytikkiä, ylälangan katkeamista ja outoa kolinaa. Tikkaukset eivät kestä lähempää tarkastelua. Vien koneen huoltoon heti kun saan jostain rahaa.

Supersweet-kuosi oli hieman haasteellinen suhteutettuna muuhun kangasvarastooni. En meinannut millään löytää mitään sopivaa kangasta, jonka voisin Superweetiin yhdistää. Supersweet-kuosissa on valkoista, vaaleanpunaista, tummanharmaata ja vaaleanharmaata. Minulla ei ollut mitään näistä väreistä resorina eikä yksivärisenä ylitsepursuavassa kangasvarastossani! Lopulta keksin kankaan, jossa oli tummansinisiä raitoja. Tummansinistä resoria löytyi myös, joten yhdistelmä oli siinä! Olen yhdistelmään enemmän kuin tyytyväinen! :)

Tummansininen on varsin harmoninen Supersweetin kanssa! Kuvat on otettu iltavalossa, joten tummansininen näyttää kuvissa mustalta. 

Ja hei, tässä on ensimmäinen tällainen eri kankaasta tehty oikea nappilista! Hieman säätöä tässä oli, mutta tämä oli hyvää harjoitusta! :)

Setissä on neljä vaatetta, jotka voi yhdistää toisiinsa tai vaikka yksivärisiin vaatteisiin. Olisin varmaan ommellut kaveriksi vielä vaaleanharmaan tai tummanharmaan t-paidan, jos varastoista olisi sellaista kangasta löytynyt..! Settiin kuuluu t-paita, tunika, lyhytlahkeiset ja pitkälahkeiset housut. Pitkälahkeisiin housuihin on lisätty pituutta, jos P sattuu lähiaikoina kasvamaan runsaasti pituutta.

Kangas meni tähän settiin lähes kokonaan: vain pari tilkkua jäi. Katsotaan, jos niistä keksin vielä jotain pientä.

Kaikki kaavat ovat uusimmasta Ottobresta (3/2014). Pitkät pöksyt piirtelin lyhytlahkeisia jatkamalla ja lisäämällä raitatrikoosta lahjepalat.

Toivotaan, että P on sovitustuulella sunnuntaina! :)

Valmismekon piristäjä

Ystäväni H on näköjään seikkaillut postauksissani oikein urakalla. Täältä tulee nimittäin taas. H oli ostanut polvipituisen pilkkumekon kaupasta. Mekosta näytti puuttuvan jotain ja jotain siinä tuntui olevan liikaa. H lykkää minulle tuunattavaksi kaikkea, joten mielelläni taas vastaanotin uuden tehtävän. Pilkkumekko näytti aluksi tältä:

Ehdotin helman lyhentämistä ja vyön lisäämistä, jotta mekko ei varmasti näyttäisi yökkäriltä. Ideoimme merimieshenkisen leveän vyön raitakankaista koristamaan vyötäröä.

 

 

Kumpikaan meistä ei osannut päättää mariininvärisen pystyraidan ja kirkkaanpunaisen vaakaraidan välillä. Siispä ompelin vyöstä kaksipuoleisen, jotta valintaa ei tarvitsisi tehdä ja jotta mekon ilme muuttuisi tarvittaessa hetkessä.

 

 

Mariini pystyraita on puuvillaa ja punainen vaakaraita trikoota, joten kankaiden yhdistäminen oli aivan kamalaa. Silitin tukikankaan puuvillaan, vaikka se olisi varmasti kannattanut tehdä toisinpäin.

Leikkelin tässä samalla metritolkulla kirkkaanpunaista puuvillakanttia. Sen silittäminen on vielä vähän vaiheessa, mutta sainpahan käytettyä sitä vyöhön.

 

 

Omasta mielestäni vyö tekee mekon ryhdikkäämmäksi, ja se katkaisee omalta osaltaan pilkkukuosin levottomuutta. Pituuskin on H:n vartalolle parempi.

 

Punainen vaakaraita: EK

Mariini pystyraita: kankaita.com

Nepparit: Royal-tuote

 

 

Vaikka H onkin seuraavassa kuvassa, kuva kertoo pikemminkin minun fiiliksiäni rekisteröityneiden lukijoiden määrästä. Vielä yksi, niin luku nousee kolminumeroiseksi. Vielä yksi, niin täällä tapahtuu pian jotain kivaa..!



Sovituskuvia

Näistä ei olekaan vielä ollut blogissa sovituskuvia.Tässä niitä tulee.

Puolukka ja rustikka

Ystäväni A valitteli tässä taannoin, ettei hänellä ole kuin yksi istuva mekko: mistään ei löydy imartelevia mekkoja ja lavatansseihin olisi kiva saada uusi mekko. Väläytin idean, että istuvasta tummansinisestä pellavamekosta voisi piirtää kaavat uuteen mekkoon. A ei kuulemma osannut ommella, joten tarjouduin tekemään mekon.

A lämpeni idealle ja lähdimme yhdessä kangaskauppaan. Kiertelimme etsien täydellistä mekkokangasta ja A iski silmänsä kankaaseen, jossa oli punaisia ja ruskeita palleroita. 

Minun silmääni pallot ovat kuin puolukka ja mustikka. Paitsi että mustikka on tässä yhteydessä ruskea. Olkoon se siis rustikka.

Voi, kuinka ymmärsinkään A:n huolta istuvan mekon puuttumisesta. Avauduin tästä asiasta omalla kohdallani mekkopostauksen yhteydessä. Kaavojen piirtäminen ei vaikuttanut liian vaikealta, joten sain tartuttua toimeen ja uskalsin leikata palaset. A toivoi mekkoon tiettyjä muutoksia: kaula-aukon ei tarvitsisi olla niin avoin ja olkaimia voisi hieman leventää olkapäitä kohti. Yritin toteuttaa nämä toiveet. Olin tosin unohtanut, että A oli myös toivonut hieman vähemmän avonaisuutta myös kainalon alle. Tämä toive tuli toteutettua ihan vahingossa.

En tajunnut palasten leikkausvaiheessa, että kaula-aukkolinjan siirtäminen vaikuttaa tietenkin istuvuuteen. Reuna jäi aavistuksen löysäksi, joten keksimme tehdä laskokset ja laittaa pieneksi yksityiskohdaksi napin. Tämä oli lopulta parempi lopputulos kaikin puolin!

Kutsuin A:n sovitustuokiolle ennen kuin kiinnitin vetoketjun. Onneksi teimme näin, koska muuten mekosta olisi tullut liian löysä. Kangas on joustavaa, joten napakka istuvuus oli ihan toivottavaa. Mekko valmistui samana iltana, mikä oli molemmille osapuolille suuri ilo.

Olimme molemmat ajatelleet aluksi, että hieman lyhyempi mekko voisi olla hyvä, mutta sovitusvaiheessa kummatkin olivat sitä mieltä, että polvet peittävä pituus antaa mallille, kuosille ja vartalolle eniten oikeutta. Totesimme tänään kuvaussession yhteydessä, että helmapituus on varsin ajaton ja toimiva.

Mekon yläosa on vuoritettu samalla kankaalla. Jätimme helmaosasta vuorin pois, koska kangas on varsin ryhdikästä ja riittävän paksua itsessäänkin. Vuorin voi sitten aina lisätä myöhemmin, jos tarvetta on.

"A, nyt voisit hypätä!"

Kangas ja vetoketju: EK
Nappi: omat varastot

Mekko kieltämättä korosti A:n parhaita puolia. A vaikutti erittäin onnelliselta saatuaan mekon hyppysiinsä. Hän suorastaan kukoisti :)

Mitä siis opimme tästä?

Voit tehdä toisen ihmisen onnelliseksi käyttämällä niitä lahjoja, joita sinulla on :)