Minä en osaa leipoa pullaa. En jaksa vaivata isoa taikinaa. Hiivan käyttö on vaikeaa: joko tapan hiivan tai sitten se ei edes herää. Nostatus vaatii kärsivällisyyttä, jota minulla ei ole. Pullat joko palavat tai jäävät raa'aksi. Pyörittelyn sentään osaan.
Tämä oli tilanne vielä viime torstaina. Kaikki taannoiset pullayritykseni olivat epäonnistuneet ja kuopattu vähin äänin kyyneliin hautautuneen epäonnisen leipojan biojätteeseen. Perjantaina päätin haudata vuosien traumat pullan leipomisesta ja yrittää tarmokkaasti nousta hiivasuosta. Kyllä kannatti.
Suurtalouskokkiäitini, leipuri-kondiittorisiskoni ja leipuri-kondiittorikaverini S:n rautaisilla neuvoilla ja Kinuskikissan korvapuustireseptillä onnistuin. Äiti ja sisko neuvoivat suorittamaan pidemmän nostatuksen vasta pulliksi muotoillulle taikinalle. Kaikki toimi kuin nakutettu ja sain korvapuusteista muhkeita, kohonneita ja maukkaita.
Kukaan ei voi uskoa sitä riemua, jota sydämessäni tunsin, kun pullat tulivat uunista parempina kuin olisin koskaan voinut kuvitella!
Halusin korvapuusteista sydämenmuotoisia ystävänpäivän kunniaksi. Okei, suurin osa pullista ei ehkä sydäntä muistuta, but that's not important right now, kuten sanoisi korvapuusteja rakastava O, joka sai kunnian ensimmäisenä maistaa lämpimiä pullia suoraan uunista.
Teen ehkä sydänkorvapuustitutorialin, jos uskallan yrittää uudelleen :)
Kiitos äiti, sisko ja S, ootte parhaita <3
Ps. Huomasithan jo arvonnan..!