Vaatteita ihanille vauvoille

Pahoittelen blogihiljaisuutta. Paljon asioita on tapahtunut viime aikoina. Marraskuussa olin harjoittelussa, joka vei kaiken energiani. Joulukuussa minut yllätti mononukleoosi, joka oli todella raju ja pitkä tauti sairastaa. Tammikuusta alkaen olen ajatellut opintoja. Toivottavasti täällä joku lukija vielä roikkuu mukana. 

Tekeleitä on tullut jonkin verran, mutta en ole ehtinyt blogia päivittää :( Nyt haluan taas korjata tilanteen.

Ystäväpiirini on lisääntynyt oikein urakalla viime aikoina. Pienille vauvoille on ihana ommella pieniä vaatteita. Paras ystäväni H ja hänen siskonsa S ja K saivat ihanat poikavauvat lähes samaan aikaan! Yritin pohtia kaikille vauvoille samanlaiset, mutta erilaiset vaatteet.

Olin saanut kutsun K:n babyshoweriin, joten K:n poika N sai tällä erää muutaman vaatteen enemmän. K ei halunnut N:lle mitään sinistä. Lupasin olla tekemättä sinistä, joten N sai keltaisen raitahupparin, raitahaalarin ja keltaiset housut koossa 62.

Makea kohdistus osui vahingossa olkapäälle! :)

K:n siskojenkin vauvoja piti muistaa huppareilla. H:n vauvan sukupuoli ei ollut vielä babyshowerin aikaan tiedossa, joten jossain mielenhäiriössä päädyin yhdistämään vaaleansinistä ja violettia! H oli hurahtanut pastellisävyihin, eikä niitä minulla juuri ollut. Tämän sinisen velourin onneksi bongasin paikallisesta kierrätysryhmästä. L-poika (muuten kummipoikani <3) syntyi lokakuussa, toivotaan että hän kestää tämän sinisen, violetin ja pinkin yhdistelmän. Sari Ahokaisen Supersweet-kangasta oli tilkkuina vielä sen verran jäljellä, että sain vuorin huppariin. Violetti resori on muistaakseni Fabriinasta.

Kolmas huppari on kierrätyskankaasta. Löysin psykedeelisen retroaamutakin (yllätys) paikallisesta kierrätysryhmästä. Näin mielessäni söpöt potkuhousut.

En ollut suunnitellut tekeväni tästä S:n vauvalle vielä ostovaiheessa, mutta H onneksi vinkkasi, että kangas olisi S:n makuun juuri sopiva. Hieman arastelin tehdä näin räikeästä, mutta onneksi S rakastui huppariin. Siskokset ovat saamelaisia, ja hupparin värit herättivät minussa voimakkaita saameviboja :) Olin niin onnellinen, kun S ja hänen puolisonsa A kehuivat hupparia yhteen ääneen ja korostivat, että huppari on ehdottomasti heidän lempparinsa kaikista U-pojan vaatteista <3

Vuokrin keltainen trikoo on EK:n pakalta ja resorit Marimekolta.

Pienet L, N ja U ovat herättäneet minussa elämäni ensimmäisen vauvakuumeen <3

Samaan syssyyn ompelin myös ystäväni V:n pojalle V:lle haalarin koossa 62. Ruskea joustofrotee on (hahaa) paikallisesta kierrätysryhmästä bongattu ja resorit joko Fabriinasta tai Kangashamstereista.

Oon myös ihan rakastunut tähän mun uuteen Anno-mattoon, jota olin pitkään kuolannut. Tämä yksilö oli Kaisaniemen Kodin1:n viimeinen ja vielä -40%:n alessa! <3

Samistelupökät

Kymmenen kuukautta sitten elämääni ilmestyi ihana karvainen uros. Elämässäni hengailevat ihmiset ovat suuressa vaarassa altistua ompelu- tai neulomisvimmani tuloksille. Ihana O ei tietenkään voinut niiltä välttyä.

Onneksi O:n pukeutumista ei tarvitse vahtia. Tyylitajuinen mies pukeutuu julkisilla paikoilla liikkuessaan mustaan, valkoiseen ja harmaaseen. Joskus jopa ruskeaan tai tummansiniseen. Kotona ei kuulemma ole niin väliä.

Minun luokseni hän tarvitsi kotipökät, ettei tarvitse aina hengata farkuissa.

Minä: "Mikä väri valitaan sun kotipöksyihin?"

O: "Ei mitään väliä."

Minä "Ai oikeasti? Saanko tehdä pinkit?"

O: "Saat."

Minä: <3

Näpyttelin Selialta pinkkiä joustocollegea meille molemmille. O:n kotipökät on Joka tyypin kaavakirjasta ja itselleni piirsin leggarit Mallikelpoisen ohjeella. Piirsin nollaväljyyksillä, mutta silti minun piti ottaa pari kertaa keskisaumasta sisään, jotta sain leggareista istuvat.

O sai itse valita taskujen kanttausvärin. Minulla oli mielessä tummansininen, mutta O yllätti valitsemalla vihreän! Vihreää nyöriä piti hakea Tallinnasta asti kanttien kaveriksi. Housujen valmistuminen oli äärimmäisen hidasta saumuriongelmien takia, mutta nyt O sai vetää valmiit pinkit pöksyt jalkaan!

Housujen alla saa kuulemma olla myös mitä väriä tahansa, joten minäpä siis aloin hassutella. Piirsin O:n hyvin istuvista boksereista kaavat ja leikkelin ruskeasta Love Butterflysta jääneet palat boksereiksi, ja lisäsin pinkkiä pallokangasta kaveriksi. :) O olisi halunnut T-paidan ruskesta rakkausperhosesta, mutta palasesta ei riittänyt siihen tarkoitukseen, joten lohdutukseksi ompelin bokserit :) Hihittelin itsekseni näitä ommellessani aivan hillittömästi. O kuitenkin näytti näille vihreää valoa :)

ps. (Meillä ei oikeasti ole tapana samistella ihan näin paljon kuin kuvat antavat ymmärtää..)

pps. O, oot ihana, tykkään susta <3

Somia sovituskuvia

Sari Ahokaisen Supersweet-kuosista ompelemistani vaatteista on vihdoin sovituskuvia! P:n äiti S lähetti niitä minulle hiljattain ja sain laittaa niitä blogiin! Kiitos S! <3 

Vaatteet ovat olleet kuulemma useampaankin otteeseen retkillä mukana. On kyllä aina ompelijalle/neulojalle ilo, jos itse tehdyt vaatteet pääsevät käyttöön.

Huh kun P on kasvanut! Aika menee niin nopeasti, juurihan hän oli vielä pieni vauva!

Rakkausperhonen

Ompeleminen kesällä on ollut haasteellista, sillä jompi kumpi kone on ollut koko ajan toimintakyvyttömänä. Teen siitä erillisen postauksen, mutta ompelusten valmiiksi saattaminen on ollut nyt viimeisimpinä kuukausina erittäin vaikeaa. Sain vihdoin valmiiksi Sari Ahokaisen ruskeasta Love Butterfly -kuosista leikkaamani vaatteet. Ystäväni S:n tyttö P joutui taas kuosiyhdistelyni uhriksi. 

Ruskeassa Love Butterflyssa on kahta erisävyistä ruskeaa ja harmahtavan valkoista tai todella vaaleaa harmaata. Kirkkaanvalkoiset kankaat eivät siksi sopineet kuosin kaveriksi. Sopivia yksivärisiä ei taaskaan ollut, joten kurkkasin kuviotrikoiden kasaan. Love Butterfly mielestäni kuosi, johon voi yhdistää jotain toista yksinkertaista kuviokuosia. Sama oli Supersweetin kanssa. Yllätyin huomatessani, että pinkki trikoo punaisilla palloilla sopi yllättävän hyvin ruskean perhoskankaan kanssa. Aloin tykätä yhdistelmästä kovasti ja sain alkaa miettiä kaavoja. P käyttää jo kokoa 92, joten kaavavalikoima hieman laajentui. :)

Blogeissa ja Facebookin ompeluryhmissä on näkynyt paljon Ottobren Hoops-kaavalla tehtyjä teeppareita. Olin vihdoin saanut kyseisen lehden (3/2012) käsiini ja halusin kokeilla kaavaa. Täytyy sanoa, että todella kiva peruskaava! Lisäsin hieman pituutta helmaan, koska kaava on kuulemma aika lyhyt. Lopputulos näyttää juuri passelilta. Pöksyt ovat Summer Sea -kaavalla (OB 3/2013). Todella helppo ja hauska kaava! Sössin hieman vyötäröresorin kanssa, lopulta siitä tuli aika lyhyt.

Paidan selkäpuolelle riitti vielä palanen perhosia.

Teepparin ja pöksyjen lisäksi settiin kuuluu Mail Express -tunika. Valekirjekuoripääntie ja taskut ovat kivoja yksityiskohtia tunikassa. Onnistuin jossain mielenhäiriössä leikkaamaan helman kuviot ylösalaisin, mutta onneksi kuosi antaa anteeksi tällaisen kömmähdyksen :) Mintunväriset kanttaukset sopivat todella hyvin pinkkiin. Muistin tosin vasta vaatteen valmistuttua, ettei P:n äiti S voi sietää ruskean ja sinisen yhdistelmää. Täytyy siis vain toivoa, että minttu menee pinkin vieressä edes siedettävästi. Minttu ei kuitenkaan ole ihan sininen.

S otti ihania sovituskuvia vaatteista P:n päällä. Vaatteet olivat juuri oikean kokoiset loppukesään. Olen niin iloinen, että ompelemani vaatteet pääsevät käyttöön. P on ollut aivan täpinöissä ponihaalarista, mutta hän on jo kasvanut siitä isompiin kokoihin. Nyt P sai lisää kuviollisia vaatteita ja hän oli kuulemma riemuissaan :) Ilo kuulla <3

Ruskeasta Love Butterflysta on valmistunut vielä yksi vaatekappale, mutta sen esittely jääköön pikaiseen lähitulevaisuuteen.

Oranssi Love Butterfly on leikattu paloiksi, mutta saumuri on taas poissa pelistä (aivan uskomattomasta syystä, siitä pian lisää), ja muutama viikko pitää odotella varaosaa, ennen kuin pääsen kursimaan palat kasaan. Ompelukoneella tarvittavat saumat eivät näyttäisi toivotuilta, joten pitää olla kärsivällinen..

Maksimekko ja sen housut

Tämä kesä on selkeästi maksimekkokesä. Kaupassa myytävät maksimekot ovat olleet joko liian avonaisia, puoli metriä liian pitkiä, väärää materiaalia tai ennen kaikkea liian kapeita. Minun tyylisiäni maksimekkoja tai maksihameita ei ole näkynyt. Sellaisen ompelee mieluummin sitten itse, kun silmiin ei ole osunut edes mitään sellaista, jota edes haluaisi sovittaa.

Halusin mekkoon A-linjaisen helman, joka levenee nilkkaan asti. Ei siis putkiloa, joka vain rypytetään yläreunastaan, vaan selkeästi vähän kellotusta. Ei täyskelloa eikä edes puolikelloa, vaan vähän kellotusta. Sellainen helma vie hulluna kangasta, joten kangasvarastoni kankaista ainoastaan EK:n palalaarista muinoin pengottu viskoositrikoo riitti tähän tarkoitukseen. Alla tyylikäs kuulakärkikynäpiirros helmasta :D Langansuunta juoksee poikkeuksellisesti tässä kuvassa vaakasuuntaan, koska kirjoitin tekstit vahingossa tuohon sivuun.

Yläosan kuosittelin istuvasta topista ja lisäsin helman ja yläosan välille vyötärökaitaleen. Ompelin framilonin tukemaan kaitaleen saumoja. Yläosan etupuoli on kokonaan vuoritettu, koska musta viskoosi venyessään oli aavistuksen läpinäkyvää.

Ai että olen tyytyväinen tähän mekkoon! Se istuu kuin nakutettu ja pituuskin on täydellinen! Nurmikolla kuvattuna helma näyttää aika pitkältä, mutta se on juuri sopiva: helma peittää seistessä varpaat, mutta ei jää kävellessä kengän kärjen alle. Samoin takana: helma peittää kantapäät, mutta taakse astuttaessa ei jää kantapään alle.

Onneksi nyt tuli sellaiset säät, että mekon kanssa kelpaa olla <3

Muutaman käyttökokemuksen jälkeen huomasin, että jalkoja pitkin valuva hiki aiheuttaa ikävän hiertymisilmiön reisissä. Mekon alle on siis pakko pukea housut. Nyyh. Ompelin sellaiset Marimekon ystävämyynnistä hamstraamastani korallinpinkistä ohuesta ja erittäin joustavasta elastaanitrikoosta.

 Käytin pöksyjen ompelemiseen pelkkää saumuria :)

Mekkokuvat otti ystäväni Ester. Kiitos!

Supersweet

Huh, mikä blogitauko. Harjoittelu, ulkomaanmatka ja sekava elämä ovat pitäneet minut pois blogin ääreltä. Sain myös vasta nyt ladattua kuvankäsittelyohjelman uudelle koneelle, joten siinäkin lienee syynsä. Mutta nyt täällä ollaan taas. 

Tässä on ihana pino Sashopin Supersweet-jerseystä ommeltuja vaatteita koossa 92 ystäväni S:n tyttärelle P:lle, joka on jo puolitoistavuotias! Sovituskuvia ei vielä ole, mutta katsotaan, jos niitä saisin sunnuntaina..!

Ompelukoneeni tarvitsee varmaan huoltoa. Olen näidenkin ompelusten kanssa raivonnut vaikka kuinka: hyppytikkiä, ylälangan katkeamista ja outoa kolinaa. Tikkaukset eivät kestä lähempää tarkastelua. Vien koneen huoltoon heti kun saan jostain rahaa.

Supersweet-kuosi oli hieman haasteellinen suhteutettuna muuhun kangasvarastooni. En meinannut millään löytää mitään sopivaa kangasta, jonka voisin Superweetiin yhdistää. Supersweet-kuosissa on valkoista, vaaleanpunaista, tummanharmaata ja vaaleanharmaata. Minulla ei ollut mitään näistä väreistä resorina eikä yksivärisenä ylitsepursuavassa kangasvarastossani! Lopulta keksin kankaan, jossa oli tummansinisiä raitoja. Tummansinistä resoria löytyi myös, joten yhdistelmä oli siinä! Olen yhdistelmään enemmän kuin tyytyväinen! :)

Tummansininen on varsin harmoninen Supersweetin kanssa! Kuvat on otettu iltavalossa, joten tummansininen näyttää kuvissa mustalta. 

Ja hei, tässä on ensimmäinen tällainen eri kankaasta tehty oikea nappilista! Hieman säätöä tässä oli, mutta tämä oli hyvää harjoitusta! :)

Setissä on neljä vaatetta, jotka voi yhdistää toisiinsa tai vaikka yksivärisiin vaatteisiin. Olisin varmaan ommellut kaveriksi vielä vaaleanharmaan tai tummanharmaan t-paidan, jos varastoista olisi sellaista kangasta löytynyt..! Settiin kuuluu t-paita, tunika, lyhytlahkeiset ja pitkälahkeiset housut. Pitkälahkeisiin housuihin on lisätty pituutta, jos P sattuu lähiaikoina kasvamaan runsaasti pituutta.

Kangas meni tähän settiin lähes kokonaan: vain pari tilkkua jäi. Katsotaan, jos niistä keksin vielä jotain pientä.

Kaikki kaavat ovat uusimmasta Ottobresta (3/2014). Pitkät pöksyt piirtelin lyhytlahkeisia jatkamalla ja lisäämällä raitatrikoosta lahjepalat.

Toivotaan, että P on sovitustuulella sunnuntaina! :)

Sammakko

Shortsihaalari voisi olla kiva vauvalle. Ystäväni S:n tyttö P saisi taas päällepantavaa. Minulla on todella paljon kuosillisia trikoita, mutta taas jotenkin päädyin yhdistämään yksivärisiä. Minulla pitää jatkossa kyllä olla hieman enemmän mielikuvitusta..

Shortsihaalari valmistui ja se selkeästi huusi aplikaatiota. Googlailin eläinkuvia ja löysin tämän. Siitä se ajatus sitten lähti.

Sammakon aplikoiminen ei käynyt ihan mutkitta, mutta lopputulos on aika kiva, vaikka itse sanonkin.

Törmäsin alakerran naapuriini rapussa tässä muutama päivä sitten ja kävimme seuraavan keskustelun:

minä: "Kuule, oon tosi pahoillani siitä vasaroinnista.."
naapuri: "Olinkin vähän ihmetellyt, mitä ihmettä sä siellä oikein puuhaat."
minä: "Joo katsos kun mä ompelen ja kiinnitän nepparit vasaralla, kun mulla ei ole niitä nepparipihtejä."
naapuri: "Ai. Ei se haittaa ollenkaan, olin vaan ihmetellyt, kiitos että kerroit."
minä: "Kiitos ja anteeksi. Ostan ne pihdit kyllä".

Ostin eilen ne pihdit. Olin alunperin ajatellut jättää pihdit hankkimatta, mutta sitten ajattelin, että minulla ainakin palaisi käämit, jos joku mun yläpuolella vasaroisi neppareita tähän tahtiin. Pihdit ovat halpa hinta naapurisovusta. En ole tietenkään koskaan yöllä vasaroinut, mutta onhan se varmasti ärsyttävää mihin vuorokaudenaikaan tahansa..

 

Nämä nepparit on vielä vasaroitu, mutta tulevaisuudessa käytän niitä pihtejä!

 

Tein haalareihin yhteensopivan paidan, jonka piti olla mekko, mutta kämmäsin jotain mittausvaiheessa..

 

 

Ruskea trikoo: Nanson trikoo EK:sta

Punainen trikoo: EK

Vihreä puuvilla: EK

oikeastaan kaikki muukin: EK

Nepparit: Royal-tuote

 

 

Psst..! Olethan käynyt osallistumassa jo arvontaan..? :)