Palokärki kainalossa

Ihana äitini on lintuihminen. Huomasin Kangashamstereissa palokärkitrikoota, jonka näin heti mielessäni tunikana äidilleni. Mekko valmistui sopivasti äidin syntymäpäiväksi.

Kangas oli oletettua haasteellisempi, sillä palokärjet oli sijoitettu oudosti kankaan reunoille. Halusin linnut järkeviin paikkoihin, mikä johti heti siihen, että kangasta ei riittänyt helmaan. Olisin tehnyt helman punaisesta trikoosta, mutta koska a) punainen trikoo oli loppu ja b) äitini rakastaa vihreää, valitsin hyllystä vihreän palokärkien kaveriksi. Vihreä sopi lopulta yllättävän hyvin helmaan!

Äitini ei pidä liian ihonmyötäisistä vaatteista, joten jätin mekkoon riittävästi väljyyttä. Kankaasta ei riittänyt täyspitkiin hihoihin, joten jatkoin hihoja vihreällä. 

Äiti tykkäsi mekosta todella paljon: hän jätti sen heti päälleen kuvien ottamisen jälkeen. Mekko näytti siltä, että se olisi ollut hänellä aina. Positiivisella tavalla tietenkin! :D

Kaavana on Onion 2017. Jätin vyötärökaitaleen pois ja lisäsin taskut. Kokonaisuutena varsin onnistunut :)

Pakettiin kuului myös pipo. Minulla on ollut joku trikoopipojen ompeluun liittyvä ahdistus, enkä ole uskaltanut piirtää kaavaa. Nyt otin kuitenkin pipohärkää sarvista kiinni ja piirsin sopivan kaavan Mallikelpoisen ja MakaMarrin ohjeiden perusteella. Pipon ensimmäisestä versiosta tuli hieman iso, mutta tästä tuli jo sopiva :) Olin juuri ehtinyt virkata oranssin kukkasen ja mietin sen loppusijoittamista. Pipoidea tuli juuri passelisti ja kiinnitin kukkasen laiskasti ompelukoneella pipoon.

Onnea, äiti! <3

Kesähattu

Äitienpäivä tuli ja meni ja minä olin tietenkin taas hieman myöhässä lahjan kanssa. Surautin äidille kesähatun hänen lempivärissään vihreässä. Ystäväni H suostui hattumalliksi :)

Jaksoin jopa silittää tukikankaan lieriin! Päänvaivaa aiheutti hieman takaraivoon kiinnitettävä kuminauha, koska halusin hatusta kääntöhatun ja kuminauha piti saada siististi kankaiden väliin. Onnistui!

Päälakipala on ovaalin muotoinen, mutta jotenkin onnistuin ompelemaan sen väärään suuntaan päälaelle. Onneksi tämä kämmi ei nyt käyttöä haittaa. Seuraavalla kerralla sitten oikein päin.

Vihreä pilkkupuuvilla on EK:n palalaarista ja Robert Kaufmanin lintupönttöpuuvillan napsuttelin Kangashamstereista äitiäni ajatellen. 

Varastoissa ei ollut sopivanväristä puuvillavinokanttia, joten nappasin sakset käteen ja leikkelin vihreästä kankaasta viisi metriä kanttia. Ompelin ja silitin. Taittelin kantin silitykseen ihan vapaalla kädellä, ja myöhemmin kuulin, että hommaan on olemassa joku laite, joka helpottaa menoa aivan hulluna! Hyvä tietää tässä vaiheessa! Oon aina vinokanttini kääntänyt itse :D

Äiti tykkäsi hatusta <3

Kipsisuojus Saban kuningattarelle

Äitini hyppäsi pari kuukautta sitten parvekkeelta. Ei hätää, hänellä ei ollut mitään itsetuhoisia ajatuksia, vaan hän oli epähuomiossa lukinnut itsensä ulos ilman takkia, avaimia ja puhelinta. Periferiassa naapurit eivät kuule huutoja, eikä kukaan muu ollut tapahtumahetkellä kotona. Neljän asteen pakkasessa äitini ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla lentotaitoja.

Tuloksena oli murtuneita luita. Ompelin epäonniselle liitelijälle kipsisuojuksen ulkokäyttöön, että varpaat pysyisivät lämpiminä ja kipsi siistinä. Äidin lempiväri on tietenkin vihreä.

Kävin isänpäivänä kotona ja olin äimistynyt yksijalkaisen äitini aktiivisuudesta! Hän oli aktiivisempi kuin minä kaksijalkaisena. Hän suorastaan kukoisti, koska hän oli keksinyt keinoja kompensoida murtuneen jalan aiheuttamat liikkumisvaikeudet. Hänet oli kuulemma nähty jopa haravoimassa..!

 

Lenkkeilyn harrastaminen oli tosin mahdotonta entisessä muodossaan, mutta äitini naapuri ja ystävä M oli lykännyt äitiäni pyörätuolissa ympäriinsä ja äiti oli vain todennut: "M, sinun lihaksesi kasvavat kun lykkäät minua ja minä vain istun tässä kuin Saban kuningatar."

 

Kaavan kipsisuojukseen piirtelin omasta päästä, mutta äidin kipsattu jalka tarvittiin kaavapaperin viereen, jotta pystyin arvioimaan mitat oikein. Lopulta töppösestä tuli juuri passeli.

Vuorina on fleece, välissä levyvanu ja päällä Marimekon kerniä (vai vahakangasta?). Jätin tossun takaa auki ja lisäsin nepparit, jotta rampa käyttäjä saa tossun helpommin jalkaansa. 

Äiti oli saanut työkavereiltaan parane pian -lahjaksi ovistopparikoiran, ettei ovi kolahda kiinni selän takana enää uudestaan :)

Valmismekon piristäjä

Ystäväni H on näköjään seikkaillut postauksissani oikein urakalla. Täältä tulee nimittäin taas. H oli ostanut polvipituisen pilkkumekon kaupasta. Mekosta näytti puuttuvan jotain ja jotain siinä tuntui olevan liikaa. H lykkää minulle tuunattavaksi kaikkea, joten mielelläni taas vastaanotin uuden tehtävän. Pilkkumekko näytti aluksi tältä:

Ehdotin helman lyhentämistä ja vyön lisäämistä, jotta mekko ei varmasti näyttäisi yökkäriltä. Ideoimme merimieshenkisen leveän vyön raitakankaista koristamaan vyötäröä.

 

 

Kumpikaan meistä ei osannut päättää mariininvärisen pystyraidan ja kirkkaanpunaisen vaakaraidan välillä. Siispä ompelin vyöstä kaksipuoleisen, jotta valintaa ei tarvitsisi tehdä ja jotta mekon ilme muuttuisi tarvittaessa hetkessä.

 

 

Mariini pystyraita on puuvillaa ja punainen vaakaraita trikoota, joten kankaiden yhdistäminen oli aivan kamalaa. Silitin tukikankaan puuvillaan, vaikka se olisi varmasti kannattanut tehdä toisinpäin.

Leikkelin tässä samalla metritolkulla kirkkaanpunaista puuvillakanttia. Sen silittäminen on vielä vähän vaiheessa, mutta sainpahan käytettyä sitä vyöhön.

 

 

Omasta mielestäni vyö tekee mekon ryhdikkäämmäksi, ja se katkaisee omalta osaltaan pilkkukuosin levottomuutta. Pituuskin on H:n vartalolle parempi.

 

Punainen vaakaraita: EK

Mariini pystyraita: kankaita.com

Nepparit: Royal-tuote

 

 

Vaikka H onkin seuraavassa kuvassa, kuva kertoo pikemminkin minun fiiliksiäni rekisteröityneiden lukijoiden määrästä. Vielä yksi, niin luku nousee kolminumeroiseksi. Vielä yksi, niin täällä tapahtuu pian jotain kivaa..!



Kukkia morsiustytöille

Kuorokaverini K tuli minua vastaan tässä eräänä päivänä yliopistolla. K on menossa naimisiin muutaman viikon päästä ja hän kertoi epätoivoisesti kierrelleensä Helsingin kaupoissa etsimässä sopivia rintaneuloja morsiustytöille, joiden bolerot piti saada kiinnitettyä. Hän ei ollut edes löytänyt rintaneuloja, saati sitten kelvollisia. Tarjouduin auttamaan ja ehdotin, että voisin virkata tai ommella tai neuloa hänelle toivotunlaiset rintaneulat, mikäli vaan kelpaa. K tarttui tarjoukseen ja toivoi valkoisia virkattuja kukkia. 

 

Samana iltana sitten väsäilin kukkia puuvillalangasta. Kukista tuli pienet ja sirot, ja ne koristeltiin helmillä, joita K:n varastoissa oli jo valmiiksi. Tämä ei ollut minulle mikään vaiva, vaan pikemminkin suuri ilo, kun toiselta lähti pieni pala häästressiä pois :)

 

Malli: Crochet Flower by Annemaries Haakblog

Lanka: Novita Kotiväki

Koukku: 2.0

Tästä Ravelryyn

Ihana itse tehty mekko

Naisen paras vaate on hyvin istuva mekko, joka korostaa vartalon parhaita puolia. Eikös niin? Minulla on kyllä mekkoja, mutta kovin moni on tainnut kutistua. Kröhöm.. Vaatekauppojen normaalikokoisten mallistoissa mekot eivät ihan mahdu kiinni ja pluskokoisten mallistoissa mekot eivät todellakaan imartele, vaan näytän niissä entistäkin isommalta. Olen normaalikokoisen mallinen, vyötäröllä varustettu pluskokoinen nainen. Minun siis pitää ommella mekkoni itse.

Eurokankaan palalaarista lähti tässä eräänä päivänä matkaan pari yhteensopivaa kangaspalaa. Pinkin ja mustan väriyhdistelmä alkoi piirtyä mielessäni mekoksi ja aloin haaveilla istuvasta ja vyötäröä korostavasta mekosta. Ongelmaksi muodostui sopivan kaavan etsiminen. En oikein osaa vielä päästäni keksiä kaavoja enkä jokaisesta vaatteesta osaa kopioida ja piirtää niitä. Olen myös aika avuton suurten muutosten tekemisessä, joten halusin löytää kaavan, joka voisi lähes sinällään olla käyttökelpoinen.

Suurin osa vastaan tulleista kaavoista oli hoikille ja pienirintaisille tai perinteisiä pluskoon kaavoja, jotka eivät minulle istu. Käsityölehtivarastossani oli onneksi myös SK 4/2011, jossa oli kaava olkaimettomaan, valkoiseen mekkoon. Malliltaan mekko vaikutti lupaavalta, vaikka kuvassa se oli puettu todella hoikalle naiselle.

Onnistuin kuitenkin tekemään joitain muutoksia kaavaan. Jätin etuosan origamin pois, lisäsin vinokaitaleella kantatun vyötärökaitaleen, joka on vain sivusaumoissa kiinni. Muotoilin kaula-aukon suoremmaksi, muokkasin hieman rinnustan muotoa myös syvyyssuunnassa, lisäsin olkaimet ja lyhensin helmaa. Vuoritin pelkän yläosan sijasta koko mekon.

Aijai, olen kyllä hullun tyytyväinen! Mekko on toki aika napakka, mutta pysyypähän päällä. Piilovetoketju asettui ihanalla piilovetoketjupaininjalalla paikoilleen ihanasti. Jos ompelet ja pelkäät piilovetoketjuja, hanki ihmeessä piilovetoketjupaininjalka! Se tekee kaiken työn puolestasi ja alat rakastaa piilovetoketjuja!

Olin ajatellut ensin jättää mekon olkaimettomaksi, mutta onneksi tulin järkiini ja lisäsin olkaimet. Tanssilavalla voisi tulla eteen kiusallisia tilanteita, jos pyöritys olisi liian kovaa.. Päädyin silti varsin outoon ratkaisuun: tein olkaimet LYCRASTA! Tiedän, todella outoa, mutta lopulta se olikin hyvä juttu. Nyt olkaimet eivät kiristä ja ne tukevat hyvin. Minua on siunattu vähän runsaammalla rintavarustuksella, joten näillä olkaimilla mekkoa uskaltaa pitää ilman liivejäkin.

Olen iloinen hyvästä ompelujäljestä. Liian tarkkaan saumoja ei silti kannata katsoa, mutta ei ainakaan hirveästi hävetä :) Vuori on ihanan sopivasti paikoillaan ja ennen kaikkea sain vetoketjun nätisti vuorin ja pilkkukankaan väliin.

Tällä mekkoprojektilla halusin myös harjoitella vetoketjun kiinnittämistä takasaumaan vuorin ja varsinaisen kankaan väliin. Ystäväni A on pyytänyt minua ompelemaan hänelle kesämekon, enkä uskalla tuhota hänen kangastaan ennen harjoittelua. Siitä mekosta on tulossa aivan erilainen, mutta tämä onnistumisenkokemus auttaa minua tarttumaan varsinaiseen kankaaseen.

Mekkoon kuuluu myös irrallinen rusetti, jonka kyhäsin vyötärökaitaleen jämäpätkästä. Rusetissa on hakaneula, joten sen voi sijoittaa vaikka minne :)

Mustan ylälangan riittävyyden tarkkailu sai aikaan sydämentykytystä. Tällä kertaa lanka jopa riitti! Seuraavalle kerralle ei kyllä jäänyt yhtään..

Ps. Tajusin, että olisi kannattanut pukea puolipitkät legginssit mekon kaveriksi. Hups. 
Pps. Toisen kuvan tuoli on oikeasti noin vino.
Ppps. Kiitos E:lle kuvista! :)

Pitsimyssy

Ystäväni V pyysi ystävänsä pienokaiselle valkoista pitsimyssyä. Pitsin virkkaaminen ei ehkä ole vahvuusalueideni kärkipäästä, mutta mielestäni selvisin tehtävästä ihan kohtuullisesti.

Myssyyn virkattiin 30 pitsineliötä. Neliöitä tuli kahdenlaisia, joten onneksi ei tarvinnut posottaa vain samanlaisia neliöitä. Molemmat pitsit oppi ulkoa matkan varrella.

Vauvojen koot ovat minulle täysi mysteeri. Ohjeessa ei ollut kuin yksi koko ja noudatin ohjetta varsin orjallisesti. Silmämääräisesti pitsineliöistä tuli oikean kokoisia, mutta myssy vaikuttaa valmiina kovin isolta pienen vauvan päähän. Kuvittelenko vain?

Puuvilla ei materiaalina varmasti kutita, mutta jäin miettimään, onko se pitsiksi virkattuna liian kovaa ja hiertävää pienokaisen päänahalle? Lopputulos ei tunnu pahalta, mutta virkatessa omat sormeni pitivät puuvillapitsiä hiertävänä ja kovin ikävänä.

Voi tuska ja muikeus lankojen päättelyä! Langanpäitä oli jo valmiiksi miljoona, mutta päättelyn piina tuhatkertaistui, kun minulla ei ollut riittävän isolla neulansilmällä varustettua parsinneulaa.. Jokaista päätä sai taistella neulaan ehkä minuutin. Mutta ah, lopputulos on ihana ja herkkä! :)

Malli: Valkoisia unelmia Hattu 2 lehdestä Novita 1/1999

Lanka: Novita Kotiväki 

Koukku: 2.0

Surut pois ja kukka rintaan

Viime viikolla kutsuin ystäviä luokseni viettämään käsityöiltaa. Illan aikana edistyi monen näpertelijän käsityö, mutta minä käytin aikani lähinnä purkamiseen. Lopulta tartuin pitkästä aikaa virkkuukoukkuun ja otin selvää englanninkielisistä virkkaustermeistä.

En lopulta tehnyt aivan niin kuin ohje sanoi, mutta sain silti aikaan jonkinlaisen lopputuloksen.

Kukan viimeistely hoitui samanvärisellä napilla. Kukka menee samasta langasta valmistettavan lahjan kylkiäiseksi, mutta palataan siihen sitten, kun saan sen valmiiksi.

Kukan toisella puolella on kiinnitysjärjestelmä, joten sen voi kiinnittää valitsemaansa paikkaan.

Malli: Coral Rose Brooch by Linda Skuja (ilmainen)

Lanka: Novita Rose Mohair

Koukku: 3.0

Ravelry-projekti