Terveisiä vaatehuoneesta

Tää meidän vaatehuone elää lukuisia vaiheita. Välillä mahtuu sisään, välillä ei ja välillä jotain siltä väliltä. Bongaatko vauvan?
Mä bongaan näistä röykkiökuvista aina jotain kauan kadoksissa ollutta niin kuin nyt yhdet verhot.
Pidän vaatehuonetta kaiken pahan alkuna ja juurena. Niin kauan kuin vaatehuone ei ole järjestyksessä, en saa mitään muutakaan järjestykseen. Kai tätä vois kutsua myös välttelyksi. Aika harvoin nimittäin vietän aikaani vaatehuonetta järjestellen, on niin paljon kivempaakin. Sitä paitsi mua ärsyttää nykyään tosi paljon käytännössä kaikki tavara, tekis mieli kantaa kaikki pihan perälle.
Totuuden nimissä nyt kerrottakoon, että tämä kuva on muutaman viikon takaa, taas mahtuu sisään ja hyllytkin on (melkein) järjestyksessä ja tavaraa alkaa olla ihan oikeilla paikoillaan.

Pikasiivouksen lyhyt (ja pitkä) oppimäärä

Yllätysvieraat kulman takana ja nurkat hurlumhei? Joko toteat tosiasiat eli että olet sottapytty etkä esitä muuta tai sitten suoritat pikasiivouksen.
Annan tässä ohjeet onnistuneeseen ja ripeään siivoukseen, jolla hämäät vieraan kuin vieraan.

Leikitään, että aikaa on puoli tuntia ja näkymät suurin piirtein tällaiset:

Voit heti todeta, että vieraasi tulevat mitä todennäköisimmin seurustelemaan kanssasi, eivät syynäämään nurkkia. (Ja jos eivät niin herää kysymys miksi et ole ilmoittanut, että ei olla kotona, enää ikinä?) Keskity siis siihen tilaan, jossa ajattelit tätä seurustelua suorittaa ja unohda suosiolla kaikki muu paitsi vessa.
Suorita valitsemassasi tilassa pikasiivous pinoamismetodilla. Eli kaikki roina kasaan suunnilleen saman suuntaisesti ja sellaiseen järjestykseen, että kamojen koko ja muoto tukee läjää ettei se pääse sortumaan.
Lapsiperheessä on aina roinaa lattiat täynnä. Ota siis iso laatikko, kassi, ämpäri, ihan mikä tahansa vetoisa esine. Lappaa kaikki kama tähän säilytysyksikköön. Äläkä ajattele mitään, kaikki vaan sinne samaan riippumatta siitä minne se oikeesti kuuluu. Vaatteet kerää pyykkiin riippumatta siitä onko ne oikeasti puhtaita vai likaisia. Vai pukisitko sinä päällesi jotain tuosta läjästä? Tuskin.

Siivoa vessa. Eli pese pönttö, lavuaari ja peili. Peili on tärkeä. Ja vaihda käsipyyhe.

Aika tavalla valmista tuli. Vielä ehtii kipaista lähikaupasta hakemaan pullaa. Suosittelenkin pitämään aina pakkasessa pullapussia. Ei siis tartte ite mitään leipoo vaan sellaista valmispaistoasiaa. Tuoksuu hyvältä, hämää paljon.

Lastenhuoneen sisustus

Kyllä siinä nyt silmä lepää!

#minimalismipeli

Kesäkuussa pelataan minimalismipeliä. Eli roina kiertoon.

Pelin säännöt ovat tässä:

1. Etsi kaveri, jonka kanssa osallistut haasteeseen.
2. Aloita kuun 1. päivä luopumalla 1 esineestä.
3. Esineen tulee olla ulkona talostasi ja elämästäsi keskiyöhön mennessä.
4. Voit myydä, lahjoittaa tai lajitella roskiin.
5. Toisena päivänä esineitä poistetaan 2, kolmantena 3 ja niin edespäin.
6. Voittaja on se, joka pelaa pisimpään.
7. Bonuspisteitä saa kutsumalla lisää kavereita mukaan.

Kavereita löytyy pilvin pimein osallistumalla pelin Facebook-tapahtumaan. Tapahtumasta saa vertaistukea ja siellä voi retostella poistoillaan.

Mä aloitin systemaattisen tavarakarsinnan jo yli vuosi sitten organisoimallani #Kevätsiivous-tapahtumalla. Tuloksia tulee hitaasti ja varmasti ja enempi ajoittaisina ryöpsähdyksinä, mutta nyt on hommaan saatava taas jotain vauhtia ja vipinää.

En kertakaikkiaan jaksa katsella enää mitään rojua missään, en ihmetellä mihin mikäkin kuuluu ja pohtia mistä näillekin paikka. En jaksa jatkuvaa rojujen siirtelyä ja krääsässä kahlaamista. Ihan kaikkein vähiten jaksan ajatella kaikkea tätä tavaraa. Kuluttaa, anteeksi kielenkäyttöni, ihan vitusti energiaa koko ajan pohdiskella erinäisiä kasoja, että mitä näillekin pitäis tehdä. En ehdi ajatella mitään muuta kuin näitä tavaraläjiä. Ajattelisin mieluumin, että mitä kasveja ja miten parvekkeelle istutetaan. Suunnittelisin mieluumin blogipostauksia ja ruokakuvia. Haaveilisin mieluumin kesälomasta ja sen jälkeen koittavasta (osittaisesta) töihinpaluusta. Käsikirjoittaisin vlogia.

Mut ei. Mä pohdin, että miten kaikki tavarat saatais paikoilleen. Tuntuu, etten saa himassa henkeä.

Mä aloitan raflaavasti. 1. päivän poisto on Tuplakupla.

Ostin valaisimen vuosia sitten jonkilaisessa joukkohysteriassa Hulluilta päiviltä, kun niin halvalla sai ja kaikki muutkin osti. Tälle ei ole koskaan ollut missään asunnossa sopivaa paikkaa, enkä mä tykkää sen valosta. Ja lapsille joutuu rähiseen koko ajan, että ei se ole mikään lelu! Ei tuota minkäänlaista iloa. Siis kiertoon ja tilaa vapautui heti noin neliö.

Silmä tottuu

Minä niin kadehdin niitä tyyppejä, joiden kodit näkyvät blogipostauksissa. Meidän ei näy, syystä. Tässä kun minä istun ja ympärilleni katselen, niin eipä juuri haittaa pöydällä kasvavat läjät, kirjapinojen takaa pilkistävä piano taikka kaikki lattiat peittävät lelukerääntymät, elämäähän ne. Mutta sitten kun otan kotona valokuvia lapsista ja eläimistä niin ei ne enää näytä elämältä vaan ryönältä. Alla havainnollistava esimerkki.

Huomaatteko tuon jonkun staakinkin tuolla ikkunan vasemmalla puolella? Jos joku olisi ennen kuvaa sanonut, että teidän keittiössä on joku metalliputki ikkunan vieressä, olisin torjunut, että älä nyt hulluja puhu, siellä mitään ole, mutta niinpä vaan on. Ja näyttäis olevan paljon muutakin jonnekin ihan muualle kuuluvaa.

Vaihtoehdot lienee keksiä tavaroille paikat ja koittaa saattaa ne näille uusille paikoilleen tai lopettaa kotona kuvien ottaminen.

Makuasioita

Kaikilla on omanlainen tyylinsä ja makunsa eikä niistä parane kiistellä. Kunkin itsensä pääteltäväksi jääköön kumpi pehmoleluista on äidin ja kumpi tyttären makuun. Sen verran vois sanoo, että omena on nyt kyllä pudonnut todella kauas puusta.

Ostaisin vokaalin

Ostin kierräryskeskuksesta pussillisen magneettikirjaimia. Kirjainvalikoima on suppeahko. Sitä paitsi Wilson on näihin aivan liian pieni. Vokaalittomuudestaan huolimatta pussissa oli kirjaimia runsaasti ja nyt niitää on joka paikassa.

Ääntä nopeampi

Arvatkaa kuinka monta sekuntia kuvan ottamisen jälkeen tuoleilla ei istunut enää yhtään lelua?

Elämä voittaa, ehkä.

Kolmas päivä kuukauteen ilman kurkkukipua, wuuhuu! Ja melkein koko päivän yksin kotona, tupla-wuuhuu! En aio tehdä mitään. Paitsi ahkeroida lapselle villapaitaa.

 

Tarkoitus oli siivota, saisi kerrankin rauhassa laittaa tavarat paikoilleen ja pestä lattian, mutten taida jaksaa. Pitäiskö alkaa ottaa blogiin jotain sisustuskuvia? Olis pakko siivota ja järjestellä paikkoja nätiksi.

Nythän on nimittäin niin, että olen nukkunut ihan äärimmäisen hyvin jo ainakin kaksi kuukautta, en ole nukkunut näin hyvin vuosiin. Viime yönä heräsin kolmelta enkä saanut enää kunnolla nukuttua, olo on nyt hirveä, ihan kuin olis krapula. Tältäkö musta yleensä tuntuu niinko normaalisti kun en nuku, kamalaa.

Ja sellainen omituisuus kun yöunet yhtäkkiä paranivat kuin taikaiskusta niin ei sekään mitään herkkua ollut. Voishan sitä kuvitella, että kun vihdoin saa nukuttua yönsä alusta loppuun ilman välivalvomisia, niin sitä olisi kuin uudesti syntynyt ja energiaa täynnä. No en ollut, olin aamuisin aivan pihalla ja epätoivoinen, että ei voi olla jo aamu kun vasta ensimmäisen kerran tänä yönä herään! Kaikkeen se psyyke (ja kroppa) sopetuukin.

Jos ei nuku päikkäreitä niin ehkä ensi yönä nukuttaa taas hyvin. Olis kuitenkin huomenna työpäivä ja kaikkee. Muistaakseni 16 työpäivää jäljellä, aika vähän.

Paskamutsina annan lapselle Pågenin korvapuusteja, mun lemppareita. Niissähän on vaikka mitä lisää ja säilöntää (en ole kyllä koskaan tuotteen sisältöä tarkistanut kun ne on niin hyviä) ja kanelia, kaikki kasvalle lapselle hirvittävän vaarallisia. Wilson ei tunne muita pullia ja sen sain katkerasti tuta kun leivoin ihanan rahkapiirakan. "Otatko pullaa?" kysyin ja ojensin kersikselle muhkean lämpöisen reunapalan. Se otti haukun, sylkäisi ja heitti koko palan perään. Kiittämätöntä.

Mittatilausrätit

Pysyn hyväksi havaitulla ja erinomaisen tuottoisalla aina oikein-linjalla. Serkkuni tilasi muutaman tiskirätin, mielestäni paras neulos niihin on nimenomaan aina oikein. Olen kokeillut erilaista kuviointia ja neulosta, mutta tätä ei ylitä mikään, tekstuuri on likaa hyvin irroittava ja lopputuote valmistuu yhden Voice of Finland -jakson aikana, jääkaapillakin kerkiää käymään.
Lankana käytin Dropsin Parisia, jota löytyy vauvanpeittojen jäljiltä useampi kerä. Räteistä tulee aika paksuja, mutta testasin niiden toimivuuden käytännössä enkä keksinyt moitittavaa. Perinteinen rättimateriaali bambu ei mielestäni ole tarpeeksi kestävä, neulotussa rätissähän parasta on, että se kestää ehjänä todella pitkään.

Rättejä vastaan sain kaksi tuoretta serkkuni juurelle leipomaa ihanaa leipää! Tällaista vaihtotaloutta totettaisi mieluusti useamminkin. Olen joskus harkinnut liittyväni Stadin aikapankkiin ja tarjoavani silityspalvelua. Kertyneillä toveilla voisin hommata jonkun pesemään kylppärin kaakelit tai imuroimaan kirjahyllyn.

Viikkokalenteri

Askarsin seinälle hienon viikkokalenterin. Tarkoitus oli hankkia kirppiksiltä vanhoja kehyksiä, mutta puolen vuoden etsimisen saldo oli vain kaksi kehystä, joista toisen onnistuin rikkomaan jo kotimatkalla kirpparilta. Kun vastaan tuli (kirppiksellä) uusia kehyksiä juurikin puuttuvien verran, en aikaillut vaan ostin ne itselleni. Pienen aikailun jälkeen kalenterinkin on nyt seinällä. Kannatti siis säilyttää tuota hienoa lahjapaperia melkein vuosi ja koska ei ole juuri mitään mitä ei jeesusteipillä korjaisi, niin kummatkin vanhat kehykset ovat päässeet mukaan.

Lopputulokseen olen erinomaisen tyytyväinen varsinkin kun monen päivän etsimisen jälkeen löysin Itiksestä vesiliukoisia tusseja. Kalenterin ainut huono puoli on, että sille ei juuri ole (vielä) käyttöä. Meille perheen aikuisille kun on tärkeämpää tietää toistemme menot hyvissä ajoin. Eiköhän viimeistään sitten kun alkaa päivähoidot, muskarit ja muut, niin tämäkin pääse todelliseen hyötykäyttöön.

Idea ei muuten ole omani.

Chili

Sattui äsken ruokavirhe. Teen Wilsonille useimmiten mahdollisimman samaa sapusketta kuin meille aikuisillekin, Wilsonin annos vain otetaan sivuun ennen suolan lisäämistä. Muut mausteet toimii sillekin. Paitsi chiliä en ole ennen tätä päivää tarjonnut, laitoin kaikkeen chiliä enkä mihinkään suolaa. Hyvin uppos kaikille "väärillä" mausteillakin, voisi hyvinkin vähentää reilusti omaakin suolan käyttöä. Eikä se nyt niiin tulista ollut, vaikka suuhun jäikin miellyttävä jälkilämpö.

Alkuviikosta saimme lahjaksi kaksi chilipuskaa. Lajikkeet ovat Nepali Orange ja Bolivian Rainbow. En ymmärrä chileistä mitään. Paree syöksyä Googlen syövereihin. En edes tiedä onko ne monivuotisia vai otetaanko siemeniä talteen ensi kevättä varten? Mulla ei yleensä rehut pääse kupsahtaan edes vahingossa, mutta nyt on hirveät paineet. :)

Bolivian Rainbow (oikealla) on musta tosi kaunis, varsinkin nyt kun hedelmät eivät ole vielä kaikki kypsiä vaan niitä on kaikissa väreissä. Mun silmää miellyttää myös tuo betonipinta seinässä.