Ranne toipuu hyvää vauhtia

Neulelakon päätin lopettaa kun alkoi tuntua siltä että ranne kävi aina vain aremmaksi, mutta toisella tavalla. Olin lepuuttanut sitä ilmeisesti liikaakin, ja kokeilin paluuta lankojen maailmaan virkkuukoukun avulla.

Malli Eeron pannulappu
Lanka Ohuiden sukkalankojen loppuja kolminkertaisena, reunoissa Novita 7 veljestä violetti 757 ja Gjestal Janne ruskea437
Koukku KnitPro 4 mm

Kesämökin virkaa toimittavassa asuntovaunussamme ei ole sähköä käytettävissä, joten kokkailu tapahtuu kaasuliedellä. Emalikattila ja vesipannu kuumenevat niin paljon ettei niihin ilman pannulappua voi tarttua, joten virkatuille pannulapuille tuli tilaus.

Parin illan selailun jälkeen päädyin Puikkosankarin blogin kautta löytyneeseen malliin, ja muutaman viikonlopun kokemuksella voin sanoa että valinta oli onnistunut. Ulkonäkö miellytti heti kärkeen mutta myös käyttömukavuus on hyvä. Kaksinkertaiset pannulaput eristävät todella hyvin!

Nyt on ranne jo niin hyvässä kuosissa että olen päässyt neulomaan. Pyöräily ja kirkkovenesoutu pitävät käden lihaskunnosta huolta isommassa mittakaavassa ja maltillinen neulominen ja virkkaus pienemmässä. Kyllä siitä hyvä tulee.

Kolmas mökkiviltti

Outo tyhjyys täytti mieleni kun tämä viltti valmistui. Tuntunee samalta kuin keräilijän painajainen, täydellinen kokoelma. Tai ei ehkä sittenkään, kokoelma ei ole täysi vielä...

Malli Isoäidinneliöt
Lanka Enimmäkseen paksua Pirkkalankaa, lisäksi 7-veikkaa ja Laurin villalankaa ja vanhoja langanloppuja.
Menekki 1160 g
Mitat 109 x 162 cm
Koukku 4 mm KnitPro

Pari vuotta sitten purin 80-luvun puolivälissä tekemäni villapaidan. Se oli tummansininen ja siinä oli eri paksuisia raitoja sähkönsinisestä mohairlangasta. 90-luvn alun jälkeen sillä ei ole juuri ollut käyttöä, siinähän oli laatikkomainen malli ja venepääntie... niinpä se tuli sitten purettua, eikä ollut muuten ihan helpoimmasta päästä niiden mohairraitojen purkaminen. Lankaa tuli reilut puoli kiloa ja melkein kaikki upposi tähän vilttiin.

Viltissä on myös toisen puretun paidan langat. Tämä on muistaakseni ensimmäinen neulomani miesten villapaita, ja sen neuloin isälleni ihan 80-luvun alussa. Paita on ollut aikoinaan kovassa käytössä, mutta nyt ehkä hieman venähtänyt ja vanhanaikainen... nappilista ei oikein pysynyt kiinni ja rempsotti kummasti. Vanhempani ovat jo oppineet että mitään villaista käsin neulottua ei saa heittää pois vaikka kuinka olisi reikiä, ja niinpä isäni tarjosikin tätä villapaitaa minulle kierrätykseeen. Reikiä tässä ei toki ole, ainoastaan hienoista huopumista kainaloissa. Molemmat puretut villapaidat ovat paksua Pirkkalankaa,

 Neliöiden keskellä on jotain vanhaa värikästä lankaa, muun muassa sitä sähkönsinistä mohairlankaa ja 80-luvun Wendy Shetland -lankoja. Seuraavat kaksi kerrosta on virkattu sinisestä purkulangasta ja kaksi seuraavaa beigestä purkulangasta. Sen verran kova hinku oli neulomaan etten malttanut vyyhditä ja pestä tuota sinistä lankaa, joten se on hieman epätasaista verrattuna seuraaviin kahteen kerrokseen, joissa on pestyä ja sileää lankaa. Reunassa on kerrokset petroolinväristä seiskavaikkaa ja ruskeaa Laurin villalankaa.

Viltti pääsi käymään mökkimaisemassa. Sauna kamareineen on vielä tekeillä joten viltti matkasi vielä takaisin kotiin muiden mökkivilttien seuraan. Kesemmällä sitten takaisin.

Peiton paikka

Mökkihuuma ja lankadieetti on tuottoisa yhdistelmä. Mielikuvissani saavumme keväällä kalseaan mökkiin ja kaipaamme lämpöä, mutta aikansa se kestää saada uuni lämmitettyä, joten sillä aikaa on syytä kääriytyä johonkin lämpimään. Peittoja on siis syytä olla monta. Tässä numero kakkonen.

Malli Siksak-virkkaus
Mitat 102 x 161 cm
Lanka 7-veikkaa, Jannea ja muita saman vahvuisia lankoja
Menekki 1,5 kg
Koukku 3.75 mm Brittany

Tai sitten loppukesästä istumme grillaamassa ja auringon laskettua tulee vilu... viltti pelastaa. Virkkaus kesti muutaman viikon, eikä rasittanut oikeastaan muulloin kuin lämpimällä ilmalla. Etelään antavat ikkunat saavat olohuoneemme lämpiämään jopa 25 asteeseen auringonpaisteella, jolloin tuollaisen tiiviin villapeiton pitäminen polvilla aiheutti melkoista hikoilua.

Reunaan virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita oranssilla ja nirkkokerroksen ruskealla. Hetken aikaa harkitsin reunan jättämistä ilman viimeistelyä, mutta jotenkin se vain näytti keskeneräiseltä ilman. Ihan kokonaan en tätä onnistunut neulomaan omasta varastosta, ja jouduinkin ostamaan ehkä reilut puoli kiloa lankaa. Aika monta vuosikertaäklötysväriä sain silti tuohon soppaan upotettua.

Tämän ja osan viime viikkoa olen pitkästä aikaa saanut viettää talvilomaa. Pätkätöitä tehdessä en sitä kerennyt ansaita, mutta nyt opiskelumaailmassa se taas lankeaa kuin manulle illallinen. Sen ansioista pääsin nyt aloittamaan jo kolmatta mökkivilttiä. Eikä se kaikki aika ole silti virkatessa mennyt. Joitakin opiskeluhommia ja polttopuun kantoa on myös kerennyt puhumattakaan normaaleista arkiaskareista. Ja nyt sitten loppulomaksi reissuun. Minäpä en lähdekään maailman ympäri, minä lähden Tampereelle!

Koukuttava peitto

Vuosien maanisen sukanneulomisen jäljiltä kaapit ovat pullollaan jos minkä väristä lankakerää ja syttyrää, ja värit ovat sateenkaaren eri laidoilta. On tummanpuhuvaa ja kirkuvan räikeää ja kaikkea siltä väliltä. Eihän niistä mitään saa. Ajattelin monta vuotta.

Malli Dominoneuletta, 15 x 25 ruutua, joissa 25 s. Vihreän reunuksen malli täältä.
Koko 91 x 157 cm lattialla, käytössä joustaa mukavasti.
Lanka Kaikkea kaapeista löytynyttä noin 200 m / 100 g -vahvuista
Menekki Yhteensä 1100 g
Puikot 3,5 mm Prym pyörö
Koukku 3,25 mm Brittany

Perheemme pitkäaikainen suunnitelma kesämökistä alkoi realisoitua viime kesänä. Ensi kesänä ollaan jo siinä vaiheessa että mökkimaailmassa voi asustaa, ja sisustusasiat alkoivat mietityttää jo viime syksynä. Retroa ja vanhaa saisi käsin veistetyssä hirsimökissä olla, mutta ajatus vanhasta ja mihinkään muuhun kelpaamattomasta puistattaa. Siispä vanhaa ja hyväksi havaittua uudessa muodossa ja varta vasten valmistettuna.

Tällaisen peiton neulomista voisin suositella syksyn koleisiin päiviin, sillä tuo paksu peitto polvilla tarkenee kyllä vaikka vähän viileämmässäkin kamarissa. Kesällä sen neulominen voisi olla kauhistus!

Tämän projektin jälkeen ansaitsen varmaan Langanpäättelijän Kultaisen Ansiomerkin. Peitossa on 375 ruutua, joissa vähintään kaksi langanpäätä jokaisessa. Lisäpäättelyä tuli sitten raidallisista ruuduista, ja niistä joissa piti jatkaa lankaa. Totuus lienee jossain 800 ja 900 langanpään välillä. Tämän palkinnon tulen omistamaan uskolliselle päättelytyökalulleni, 7 cm mittaiselle ja 2,5 mm paksulle jättiparsinneulalle! Sen kanssa on päättely sujunut kuin tanssi, ote ei ole lipsunut ja päättelyä on voinut tehdä kuin automaattiohjauksella. Isoon silmään sujahtaa niin ohut kuin paksu lanka jopa pelkällä näppituntumalla. Ilman tällaista neulaa olisi näiden tilkkutöiden teko täyttä tuskaa! Tämän onnekkaan hankinnan tulin tietämättäni tehneeksi joskus vuonna 2006 ostaessani tuollaisen tuiki tärkeän Chibi-neulaputkilon.

Hetkittäin tätä peittoa neuloessa yllätti väriähky ja kyllästys, mutta sopivasti joulun alla uusia väriyhdistelmiä tuli saataville joulusukkien ylijäämälangoista. Peiton mittaa hahmottelin vieressä rötköttävän mieshenkilön avulla, asettelin peittoa hänen päälleen ja mitan määritin siten että peitto riittää varpaista leukaan. Peiton suosio tuli varmistettua jo valmistusvaiheessa. Arkipäivien ajaksi asettelin peitontekeleen sohvan selkämykselle, ja perjantaisin opiskelupaikkakunnalta kotiin palatessani huomasin sen päässeen käyttöön.

Haikein mielin lopetin neulomisen kun tarvittava mitta tuli täyteen. Visioni tästä peitosta sisälsi reunuksen aina oikein -neuleena, mutta ajatus 5 metrin puikkojonosta oli sen verran hirvittävä että päädyin virkattuun reunukseen. Tähän peittoon sain upotettua siis 1,1 kg lankaa, mikä kaikki löytyi omasta kaapistani. Kumma kyllä, yhtään hyllyä ei näytä vapautuneen...

Rolling Thunder

Takavuosien helmisukkasuosikki tuli taas pyöräytettyä. Vähän niin kuin vastaisen varalle. Ja vähän muutenkin.

Malli Rolling Thunder Knittystä
Lanka Shibui Sock väri 220
Menekki 2 50 g kerää lähes kokonaan
Puikot 2,25 mm KnitPro sukkikset

Muutaman vuoden tauko ei ollut häivyttänyt ihan kaikkia muistikuvia tämän mallin neulomisesta, joten helmien laskenta, lankaan pujotus ja ketjusilmukoista aloitus sujuivat ihan mukavasti. Tämä lanka on hankittu jo jokin aika sitten en muista mistä, ja paineita alkoi kasautua langan neulomiseksi koska tarvitsen siitä jääviä loppulankoja virkkausprojektiin. Alkaa mennä jo vähän nurinkuriseksi!

Neuloin sukat opiskelijaboksissani (lue: vanhempieni luona täysihoidossa) eikä mukaan sille viikolle ollut sattunut muuta ohutta sukkalankaa, joten sukan suun käänne piti neuloa samalla langalla. Tähän asti olen käyttänyt siellä näkymättömissä jotain harmahtavaa lankaa ja säästänyt herkkulankaa johonkin parempaan projektiin. Nyt sitten aloin hermoilla riittääkö lanka, näissä sukissahan on silmukoita vähän enemmän kuin tavallisissa, ja sitten vielä se käänne.

Hermoilu kesti kuitenkin vain ensimmäisen sukan kärkeen asti, sillä Shibui Sock on 50 g kerillä ja kun lanka riitti yhteen sukkaan, saatoin jo kokemukseen perustuen päätellä että se toinen sukka tulee sitten siitä toisesta kerästä. Harvoin saa vaa'alla samoja lukemia kuin etikettiin on painettu, joten ihan tarkkaan tulokseen ei pääse jäljelle jääneen langan painon perusteella.

Näitä helmisukkia ei oikein kannata punnita langan menekkiä määrittäessä, ellei ole ollut aloittaessaan niin kaukaa viisas että on punninnut myös käytetyt helmet. Minä en yleensä ole. Kaikkien näiden neulonnan täyteisten vuosien jälkeen hyökkään edelleen työn kimppuun sen suurempia huolehtimatta, joten jotkin asiat vaan jäävät arvoitukseksi.

Tämän langan ostin varmaan jo sitä silmällä pitäen, että laitan siitä runsaan ylijääneen kerän kauan tekeillä olleeseen isoäidinneliöpeittoon, joka kyllä on ihan aito jämälankateos, mutta jossa on jo hieman värimalliyritelmää. Palasten uloimmat kerrokset on aseteltu väreittäin, ja punaviolettia jämälankaa tarvittaisiin seuraavaksi. Tarkemmin värejä tarkastellessani huomasin että tämä väri olikin ihan liian punaista, joten ei se sitten kovasti haittaakaan että jäljelle jäi vain 9 grammaa. Samaan peittoon se menee, mutta eri kerrokseen.

Ruskearaitaiset sukat

Harvakseltaan tipahtelee sukkia sukkaputkesta nykyään. Ja lähinnä omaan käyttöön, toivottavasti nämäkin.

Malli 60 s, raidat 2/2, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 38.
Lanka Lorna's Laces Shepherd Sock, väri 102 Mineshaft ja Drops Fabel väri 400 musta.
Menekki Yhteensä noin 60 g.
Puikot 2,25 mm KnitPro

Sain lahjakortin lankakauppaan pari vuotta sitten entisiltä työkavereiltani. Lahjakortilla hankin läjän Lornan lankoja ja näissä sukissa taitaa olla niistä viimeinen vyyhti. Tarkoituksella hankin "parittomia" keriä, koska suunnitelmanani olikin neuloa niistä raitasukkia yksivärisen langan kanssa. Niin hienosti kuin nuo langat raidoittuvatkin, ovat ne minusta vielä enemmän edukseen yksivärisen kaverin kanssa.

Tenniskyynärpää vihoittelee enää harvakseltaan. Pitkän neulontasession tai pyörälenkin jälkeen, tai liiallisen paistinpannun käsittelyn vuoksi. Mikä onkin aika luonnollista, koska paistinpannu ja tennismaila ovat melko saman muotoisia.

Virkkaaminen on vasurilleni riittävän kevyttä ja monipuolista näpräämistä, ja sitä olenkin tässä valoisina iltoina harrastanut ihan olan takaa. Käänsin arkiasunnon huonekalut kesäasentoon, jossa nojatuolini ovat selkä ikkunaan päin, jolloin valo tulee mukavasti selän takaa. Talveksi tuolit täytyy kääntää vastakkaiseen suuntaan, sillä uusista ikkunoista huolimatta ikkunan alla on turhan viileää istuskella, varsinkin kun edes valoa ei sieltä iltaisin ole odotettavissa.

Peitossa on nyt 216 palaa, ja vielä on melkoinen joukko virkattava. Tällaiset projektit venyvät minulla vuosien mittaisiksi, koska en halua laittaa näihin uutta lankaa täydeltä kerältä kuin hätätapauksessa. Toistaiseksi ei vielä ole ollut hätää. Pienempi synti on purkaa parsittavaksi tulleet sukat, vaikka ne vielä olisikin pelastettavissa hetkiseksi parsimalla. Aikaisemmin olen neljännen virkkauskerroksen aineksiksi purkanut nämä ja nämä loppuunkuluneina, ja varsin pitkään piti mietiskellä purkaisinko reunusta varten nämä hieman vähemmän kuluneet. Päätin lopulta purkaa, ja peiton kaksi sivua on jo saanut viheriän reunuksen.

Jätän vielä varauksen peiton pidentämiselle, sillä aion lisätä siihen vielä uuden reunuskerroksen, jossa on vain yhden värisiä ulkokerroksia. En ole kovasti jaksanut laskeskella miten monta kerrosta pituussuunnassa tarvitaan jotta saan peittoon sopivan pituus-leveyssuhteen, joten teen sitä mutu-tuntumalla.

Nyt alkaa olla taas pulaa kaikenkirjavista langanlopuista lappusten sisäkerroksiin, joten ehkäpä täytyy harkita käyntiä lankakaupassa ja käynnistellä varovasti isompaa sukanneulomisrevohkaa. Myös punaviolettia ja sinistä lankaa uloimpia kerroksia varten puuttuu. Ja niitähän ei tähän peittoon saa ennenkuin on neulottu punavioletit ja siniset sukat.

Viimeinen pari uunista ulos

Vielä yhdet joulusukat.

Malli 52 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 42.
Lanka Novita 7 veljestä Raita 894
Menekki n. 120 g
Puikot 3,5 mm bambusukkikset

Kyynärpää vihoittelee nyt ihan tosissaan. Ymmärsin kyllä heti alkajaisiksi että ylirasituksesta on kyse, mutta uskoahan ei voi ennenkuin kokeilee. Puikot jätin rauhaan ihan niinnkuin itselleni lupasin.

Ehkä virkata voisi? Yhden illan virkkaussession jälkeen kyynärpää oli jäykempi kuin koskaan. Ei siis puikkoja eikä koukkuja. Parsimattomien sukkien pino kasvaa. Ehkä sitä kasvua voisi vähän hillitä tässä neule- ja virkkaustauon aikana? No ei voi. Kyynärpää kipeytyy näköjään kaikesta mitä teen pitkään käsi koukistettuna. Vaan yksi lankoihin liittyvä asia on jota voin tehdä. Keriä auki sotkuisia lankakeriä ja järjestellä lankoja. Nyt ovat sitten langatkin hyvässä ojennuksessa, mitäs sitten? Sudokuja?

Pelkkää raitaa taas

Raidat ovat tulleet Sukkalandiaan jäädäkseen mutta muuttavat hieman muotoaan.

Malli 64 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 38.
Lanka Novita Tico tico ja Drops Fabel (musta)
Menekki 74 g yhteensä
Puikot 2,25 mm KnitPro

Lankalaaristani löytyy toinen toistaan hirveämpiä ostoksia. En ymmärrä lainkaan miksi taannoin innostuin Tico Ticosta niin paljon että ostin jokaista väriä kaksi kerää. Jo ensimmäisiä sukkia neuloessani sain allergisen reaktion symmetrisesti edestakaisin vaihtuvista väreistä. Paras tapa päästä inhokkilangoista eroon on risteyttää ne toisen langan kanssa. Ohuina raitoina värit näyttävät vaihtuvan sujuvammin kuin paksuina.

On Tico tico toki ihan kelvollista lankaa. Se on tasaista ja sopivan paksuista, siinä on sinänsä kauniita värejä, ja ne ovat pitkinä pätkinä. Juuri sopivanmittaisina isoäidinneliöihin.

Tällainen projekti vaatii laajennusta tullakseen täysimittaiseksi torkkupeitoksi, mutta täysiä keriä siihen ei voi laittaa. Kolmeen sisäkerrokseen keränloppuja ja uloimpaan purkulankaa. Mielellään vihreää.

Puiseen koukkuun olen ihastunut ikihyviksi. Ensimmäinen katketa rapsahti yhtenä kauniina päivänä, ja uutta etsiskelin netistä ja päädyin taloudellisista syistä kummalliseen ratkaisuun. Englannista tilaamalla sain kaksi koukkua edullisemmin kuin kotimaasta. Paitsi että tämä oli sellainen maksa kaksi - ota yksi -tarjous... No, toinen on kaiketi tulossa kunhan saavat niitä lisää.