12 tuumaa – Tarinoita suomalaisista levykaupoista

Kävin eilen pitkästä aikaa keikalla, ihan sellaisella kunnon perinteisessä klubikeikalla, joka alkoi myöhään ja loppui vielä myöhempään. Esiintymässä oli Scandinavian Music Group, joka on vastikään julkaissut uuden levyn, Baabelin. Itse olen tosin jäänyt SMG:n (kuten niin kovin, kovin monen muunkin yhtyeen) kanssa jonnekin viime vuosikymmenelle, ja viimeinen kuuntelussani kulunut levy on Palatkaa Pariisiin! vuodelta 2009. Onneksi muutama vanhempikin kappale keikalla kuultiin, vaikka se toki luonnollisesti keskittyi tuoreen levyn ympärille.

Keikan jälkeen juttelimme kavereiden kanssa, kuinka keikoilla käyminen on viime vuosina vain jäänyt. Ennen se oli helppoa, tuli lähdettyä noin vaan. Enää ei. En pysty muistamaan, koska viimeksi olisin ollut ennen tätä klubikeikalla. (Don Huonot näin jäähallissa helmikuussa.)

On muitakin asioita, joissa olen jämähtänyt menneisyyteen, mutta niistä ehkä joskus toiste.

Nyt käsillä on musiikki, sillä luin kuluneella viikolla Anssi Monosen toimittaman ja useiden eri kirjoittajien kirjoittaman, Mesenaatin joukkorahoituksella tuotetun kirjan 12 tuumaa – Tarinoita suomalaisista levykaupoista. Kirja ja eilinen keikka saivat miettimään, mitä musiikkidiggailulleni on oikein tapahtunut.

12 tuumaa koostaa yhteen melkein puolisen sataa suomalaista levykauppaa yhdeksästä eri kaupungista. Artikkelit ovat napakoita, sivusta muutamaan, ja niiden muotona on pääosin levykauppiaiden haastattelut, joissa kerrataan kunkin liikkeen tarina perustamisesta nykyhetkeen tai lopettamiseen asti. Osa liikkeistä toimii aktiivisesti edelleen, osa on pannut pillit pussiin jo useita vuosia sitten.

Yhdistäväksi tekijäksi levyliikkeiden välille on helppoa löytää intohimo musiikkiin ja levyihin, haluun ostaa, myydä ja kerätä, tahtoon palvella toisia alan harrastajia ja diggareita. Useampi haastateltu toteaa, ettei työtä olisi voinut tehdä päivääkään ilman omaa kiinnostusta alaan tai halua tehdä omasta liikkeestä kaikkein paras levykauppa.

Mikä sitten tekee hyvän levykaupan? Tuskin on yhtä reseptiä menestykseen. Täytyy olla mahdollisuus revetä moneen suuntaan yhtäaikaa, halu painaa töitä pienellä tuloksella, kiinnostus ympäröivään musiikkimaailmaan, asiakaspalvelutaito, uutta pelkäämätön tyyli, herkkä korva ja vainu.

Levykauppahistoriikissa nousevat esiin muistot aiempien vuosikymmenten postimyynnistä, ulkomaiden rahdeista, levymessuista ja omakustannelevyistä, takahuoneissa solmituista sopimuksista ja alamäkeen menneistä bisneksistä. Levymyynnin kuolemaa on ennustettu jo vuosikaudet, ja vaikka suuri osa musiikista on siirtynyt digitaaliseen maailmaan, konkreettiset levyt eivät ole menettäneet asemaansa harrastajien keskuudessa. CD:t tulevat ja menevät, LP-levyt tuntuvat vain jäävän – ne kelpaavat harrastajilleen aina.

Periaatteessa ajattelen, että minkä tahansa asian ylettömän intohimoinen harrastaminen on ulkopuolisille rasittavaa kuunneltavaa ja katseltavaa. 12 tuumaa antaa äänen niille, joiden sydämen asia ovat musiikki ja levyt, mutta kirja ei ole missään määrin rasittava tai tuputtava. Se kertoo varsin realistisesti riidoista ja välirikoista, konkursseista ja kiristyksistä, mutta silti tunnelma on kattavasti elämänmyönteinen, valoisa.

12 tuumaa tallentaa suomalaista kulttuurihistoriaa hienolla tavalla. Se on kokoelmateos, eräänlainen käsikirja, ja samalla myös kaunis, huolella koostettu ja tyylillä hiottu kirja ja esine. Nostan hattua ja jään pohtimaan, pitäisikö oma CD-kokoelma lopultakin kaivaa kellarin pölyistä esiin. Monenlaisesta putiikista nekin levyt on nimittäin aikoinaan hankittu, monenlaisten tarinoiden takaa.


Anssi Mononen (toim.): 12 tuumaa – Tarinoita suomalaisista levykaupoista
Ulkoasu: Maria Niemi
Musiikkiyhdistys Summer of Struggle ry & Oy Multiwheels Ltd 2015
271 s.

Arvostelukappale.

_____

Toisaalla: Ismo Karo / Imperiumi.net

Taivas+helvetti

Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen: Taivas+helvetti
Kuvat: Jussi Ratilainen
One on One Publishing Oy 2013
263 s.

Arvostelukappale.


Taivas+helvetti on uunituore "yrittäjyyden oranssi kirja". Se paljastaa 21 suomalaisen yrittäjän tarinan nousuineen ja tuhoineen avoimesti muttei skandaalinhakuisesti. Kirjaa on tarkoitus jakaa opintonsa päättäneille nuorille kannustukseksi – jotta yrittämiseen, pieneenkin, uskottaisiin enemmän.

Kirja on houkutteleva ja helposti lähestyttävä. Mukana on yrittäjiä ympäri Suomen, nuorin ei vielä kahtakymmentä, vanhimmat eläkkeellä. Vaikka monipuolisuutta on haettu, otos painottuu selkeästi silti Etelä-Suomeen ja varsin nykyaikaisiin ja trendikkäisiin aloihin, kuten pelimaailmaan, muotiin, nettisovelluksiin, konsultointiin ja geeniteknologiaan. Onneksi mukana on myös muun muassa Aulis Kärkkäinen, joka entisenä Lunawood Oy:n omistajana edustaa vanhempaa yrittäjäpolvea ja tuo näkemystä myös "susirajan" takaa, muualta kuin ruuhka-Suomesta.

Taivas+helvetti on helppolukuinen ja kaunis kirja. Jussi Ratilaisen ottamat muotokuvat haastatelluista yrittäjistä ovat upeita ja persoonallisia, niitä katselisi jo sellaisenaan aivan ilokseen. Haastattelut on toteutettu ja kirjoitettu kiinnostavasti ja monipuolisesti, yrittäjät pääsevät ääneen ja saavat sanoa sen, minkä haluavat. Persoonat paistavat läpi, osa vahvempina kuin toiset, osa kaiken antaen, osa hieman väistellen.

Erityisen kiinnostuneena luin Nina Ignatiuksen, Teemu Nikkasen, Nelli Lähteenmäen, Pekka Siivonen-Uotilan ja Aulis Kärkkäisen osuudet. Ignatius on lastenvaateliike Beibamboon perustaja, jossa kiehtoo hänen avoimuutensa: yritys ei tahkoa toistaiseksi erityisen suuria voittoja (päin vastoin), mutta usko omaan brändiin on vahva vaikeuksista huolimatta. Teemu Nikkanen on Rekolan Kukkatalon 19-vuotias ihmemies, jonka haastattelusta sain sydän syrjällään lukea pieleen menneestä kouluajasta. Näin opettajana ja toivottavasti joskus tulevana opona tulin ravistelluksi ihan olan takaa, sillä Nikkanen toteaa, ettei saanut omalta opoltaan kannustusta valitsemalleen tielle. Opettaja häntä sen sijaan tuki, vaikka nuorukaisen valinnat sotivat suuresti perinteistä ja suositeltua koulutietä vastaan, ja sotivat edelleen.

Nelli Lähteenmäki taas on kiehtovan geenikartoitussovelluksen kehittäjä, joka tuntuu puhkuvan intoa ja uskoa tulevaisuuteen. Jenkkeihin ollaan menossa ja kovaa. Vaikka itse suhtaudun suurella varauksella ajatukseen siitä, että yksilöiden geenikartat kartoitetaan, en voi kuin hämmästellä ja ihastella Lähteenmäen innovatiivisuutta ja itsevarmuutta. Pekka Siivonen-Uotila on muun muassa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan perustaja, monet nousut ja laskut kokenut mies, joka on kokenut metamorfoosin maailmojasyleilevästä humanistista patamustaksi porvariksi. Hän huutaa työmoraalin ja laadun perään – tuskin turhaan.

Aulis Kärkkäinen jo mainitun Lunawoodin perustaja, kenties ainoa kirjan ihmisistä, joka edustaa "perinteistä" sysisuomalaista peräänantamatonta ja ketään kumartelematonta yrittäjyyttä: pikkupaikkakunnan mahdollisuuksien hyödyntäminen, riskinotto ja usko tulevaan paistavat Kärkkäisestä, vaikka hän on kokenut myös raskaita menetyksiä. Vaikka nykyään on helppo uskoa aineettoman maailman ylivaltaan, on tärkeää tuoda esiin myös perinteisempää teollisuutta, yrittämisen ja työnteon muotoa. Kun ei kaikista nykynuoristakaan tule peli- tai sovellussuunnittelijoita, vaikka monesta saattaa tullakin.

Kirjan vahvuus on ilman muuta sen moni-ilmeisyys ja haastattelujen esiin nostamat äänenpainot. Vaikka olin lukiessani paikoin monestakin asiasta eri mieltä haastateltavana olevien ihmisten kanssa, sen ei tarvitse merkitä näkemysten lyttäämistä – kummaltakaan puolelta, toivon. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka menevät oman intohimonsa perässä vaikka läpi harmaan kiven, ja Taivas+helvetti vahvistaa tätä käsitystä entisestään. Vaikka kirjan tarkoitus on selkeä ja suoraviivaisesti ilmastu – halu kannustaa lukijansa yrittämään itse – se ei saarnaa tai tuputa. Päätelmät jäävät kullekin lukijalle itselleen, tässä vain annetaan rakennuspalikoita ja kenties kevyttä ohjailua tiettyyn suuntaan. Mikään käännytyskirja tämä ei ole, sen verran rehellisesti siinä puhuvat yrittäjät tekemisistään kertovat. Myöntävät virheensä, kertovat suunnanmuutoksistaan, tuovat esiin täydelliset epäonnistumiset – mutta myös kehuvat ja innostuvat, kun siihen on syytä.

Toivon tämän kirjan saavuttavan sen, mitä sen tekemisellä on tavoiteltu: innostavan ja vinkkaavan, antavan ideoita ja rohkaisua. Toivottavasti se päätyy monen luettavaksi ja pureskeltavaksi, antaa aihetta pohdiskeluun ja itsetutkiskeluun. Mahdollisuuksia on aina.

___

Kirjan innostuneet nettisivut löytyvät täältä.

Ja tämähän sopii Kansankynttiläin kokoontumisajot -haasteeseen osioon Talous ja kuluttaminen!