Yksinäisiä naisia – Helmikuun Kuukauden lyhyet

Helmikuu on siirtynyt tältä vuodelta historiaan. Voi millä vauhdilla viikot tuntuvat kuluvan, en pysy millään perässä. Talvi on käynyt tymäkämmäksi kuin aikoihin, mutta valo onneksi lisääntyy koko ajan. Kyllä tästä vielä kevääseen selvitään, siitä ei ole epäilystä, vaikka väsymys on ajoittain suurta.

Helmikuussa luin paljon. Etenkin sarjikset ovat kasvattaneet osuuttaan lukemissani kirjoissa aivan räjähdysmäisesti. Hyvä niin! Tuntuu hienolta, että on löytänyt uuden mielenkiinnonkohteen, joka on vieläpä sellainen, ettei lukeminen heti lopu. (En tosin voi huojuvien kirjatornieni keskellä ymmärtää, onko muka olemassa sellaista kirjallista mielenkiinnonkohdetta, josta lukeminen voisi loppua.)

Tuntuu myös, että olen passivoitunut blogimaailmassa, vaikka tekstejä tuherrankin julkaisuun säännönmukaisesti.

Mitä teille muille kuuluu?


Minulla on vielä runsaasti blogattavaa helmikuulta, mutta tähän postaukseen yhdistän kaksi yksinäisistä naisista kertovaa kirjaa, joista en kirjoita pidempää tekstiä.

Tove Jansson on suursuosikkejani kirjailjoiden joukossa, mutta minulla on koko ajan sellainen olo, että hänen tuotantonsa karkaa käsistäni. Olen lukenut suuren osan siitä nuorena, mutta koska en silloin vielä pitänyt lukupäiväkirjaa, muistikuvani ovat hieman epäluotettavat.

Siitä olen melkolailla varma, että Janssonin loppupään tuotantoon kuuluva Kunniallinen petkuttaja on jäänyt aiemmin lukematta. Romaani kuljettaa lukijansa pieneen suomalaiseen rannikkokylään, jossa talvi laskeutuu horisontin ylle. Kylässä elävät sisarukset, sinnikäs mutta syrjäänvetäytyvä Katri Kling ja hänen veljensä Mats. Kylillä juoruillaan Katrista, mutta numerot hän totisesti hallitsee.

Hieman sivummalla asuu kuvataiteilija Anna Aemelin, johon Katri tutustuu. Anna on tehnyt jo vuosikausia suloisia puutarha-aiheisia lastenkirjoja, joiden vanki hän kokee aika ajoin olevansa. Pian käy niin, että Katri ja Mats muuttavat kyläkaupan yläkerrasta Annan suurimmaksi osaksi tyhjillään olevaan taloon.                                     


Kunniallisen petkuttajan tunnelma tiivistyy vähitellen, lähes huomaamatta. Miljöö piirtyy silmien eteneen vahvana ja selkeänä. Janssonin henkilöhahmot ovat utuisia ja kuitenkin hyvin inhimillisiä. He haluavat jotakin ja ovat valmiita tekemään paljon sen eteen. Toisaalta he ovat myös muuttuvia: muiden ihmisten vaikutus saattaa heittää luonteen toisenlaiseksi, kuin se alunperin oli, ja ihminen on lopulta aivan uusi.

Janssonin kirjoittama tunnelma imaisee mukaansa, ja vaikka näennäisesti tapahtumat ovat vähäisiä, vain jonkinlaista värähtelyä todellisuudessa, lukija uppoutuu kirjan maailmaan (ja lumeen) kuin transsissa.


Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja
Suomentaja: Kyllikki Härkäpää
WSOY 1983
208 s.
Den ärliga bedragaren (1982)

Kirjastosta.


Haasteet: Taiteilijaromaanihaaste (kuvataiteilijat), Seinäjoen kirjastohaasteen kohta 32. Kirja, jossa on talvi.

Lewis Trondheimin ja Stéphane Oiryn Maggy Garrison on mainio sarjakuvasankaritar. Hymyile vähän, Maggy on ensimmäinen suomennettu albumi, toivottavasti jatkoakin saadaan suomeksi!

Maggy on työttömyyden lähes nujertama lontoolaisnainen, joka löytää onnekseen uuden työpaikan yksityisetsivän sihteerinä. Maggy on aikaansaava henkilö, vaikka elämän käänteet ovatkin häntä hieman murjoneet. Niinpä hänen on tarkoitus saada myös selvästi hiljaiseloa viettävä toimisto uuteen nousuun.

Maggyn työnantaja pahoinpidellään ja lupaavasti alkanut työelämä saa hetkellisen kolauksen. Maggy ei kuitenkaan jää lepäämään laakereilleen, sillä puntien tarve taskunpohjalla on suuri, eikä tekemättömyys muutenkaan kiinnosta. Niinpä hän alkaa tutkia tapausta omin päin ja huomaa pian olevansa keskellä melkoista sotkua, jossa raha liikkuu, mutta aina väärään suuntaan.

Maggy on hahmo, joka herätti sympatiani heti. Hän on yksinäinen, muttei toivoton: uuden ystävän voi löytää poliisivoimista lähes huomaamatta, ja miehiä nyt on pubit pullollaan. Hieman reppanan ulkokuoren alla on tymäkkä nainen, joka ei arastele tarttua toimeen, kun sitä vaaditaan. Mikään piilossa elelevä supersankari Maggy ei kuitenkaan ole, vaan hyvin inhimillinen ja haavoittuva, itsekriittinen ja uskottava.

Lisäplussaa annan siitä, että tarinan käänteet vievät Lontoosta Brightoniin, jota en olekaan tainnut ennen kirjallisuudessa kohdata. Olin Brightonissa kuukauden verran kielikurssilla joskus vuonna nolla, ja kaupunki jäi kyllä vahvasti mieleeni upeine rantoineen ja pitkine laitureineen.

Jatkoa siis suomeksi (ja ylipäänsä alkuperäiskielellä tietenkin myös) mahdollisimman pian, kiitos!


Lewis Trondheim & Stéphane Oiry: Maggy Garrisson 1: Hymyile vähän, Maggy
Suomentaja: Anssi Rauhala
Sininen Jänis 2017
48 s.
Maggy Garrisson: 1. Fais un sourire, Maggy (2014)

Haasteet: Sarjakuvahaaste

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia

Bulevardi ja muita kirjoituksia on Tove Janssonista väitelleen Sirke Happosen kokoama ja suomentama lajitelma Janssonin aiemmin lehdissä julkaistuja novelleja ja esseitä. Kokoelmassa on 16 tekstiä, joista 13 novelleja ja kolme esseitä. Ne on kirjoitettu ja julkaistu vuosien 1934–1995 välillä – kuudenkymmenen vuoden aikahaarukassa! Se on melkoinen matka. Lisäksi mukana ovat Happosen esipuhe ja jälkisanat, joissa avataan tekstejä tarkemmin.

Etenkin varhaisemmat novellit ovat leimaavan ilkikurisia, hieman ivaileviakin. Jansson kirjoittaa paljolti taiteilijaelämästä, mutta myös ylipäänsä elämän odotusten ja oletusten noususta ja tuhosta. Hänen päähenkilönsä eivät ole missään määrin yksioikoisen hyväntahtoisia tai lukijan sympatiaa herättäviä. He ovat tempoilevia, kummallisia, omahyväisiä, erehtyväisiä.

Novelleissa Kaupungin lapsi, Laiturielämää ja San Zeno Maggiore, 1 tähti erilaisten elämäntapojen ja ymmärrysten välinen ristiriita nousee keskeiseen rooliin. Kaupungin lapsessa ollaan matkalla maaseudulta kaupunkiin – vaiko sittenkin toisinpäin? Maaseudun ja kaupungin elämäntavat kohtaavat ja risteävät, helpolla ei päästä. Kaipuu on kova joko muistoihin tai kuvitelmiin. Mitä todella ymmärrämme itsestämme ja ympäristöstämme? Se mietityttää.

Laiturielämää taas porhaltaa jonnekin kotimaiseen saaristoon, ehkä Pellinkiin, jonne on saapumassa laivalastillinen kaupunkilaisia kesänviettoon. Kesävieraiden ja paikallisten on vaikeaa ymmärtää omastaan poikkeavaa elämäntapaa ja -tyyliä: mikä on oikea tapa tehdä ja toimia? Millaisia odotuksia kohtaa, kun on välitilassa, matkalla jonnekin? Ja kuka ne odotukset asettaa, itsekö vai joku toinen?

San Zeno Maggiore, 1 tähti on novelli, joka paljastaa roolien takana olevat toiveet ja pelot. Novellin minäkertoja on nuorehko naistaiteilija, joka on matkalla Veronassa ja päätyy osin vastentahtoisesti paikallisen naisen opastamaksi ja lopulta myös yöpymään tämän luona. Veronalaisnaisella on omat syynsä turistin "hurmaamiselle", minkä kertoja myös tulee huomaamaan. Vaikka on selvää, että kyseessä on hyötymistarkoitus, ei toimintaa ole yksioikoisen helppoa tuomita. Ja miksi pitäisikään? Me ihmiset olemme moniulotteisia, niin monien eri ajatuslankojen ja tekojen, sattumusten ja vahinkojen summia.

Bulevardi ja Kirje ovat puolestaan eräänlaisia yksinäisyyden kuvauksia suurkaupungin keskellä, ja niiden vahvuus on ehdottomasti upeasti kuvattu miljöö. Lukiessa tuntee olevansa itsekin Pariisin ja Dresdenin kaduilla. Quatz' Arts, Viulu, Epähemulimainen tarina ja Puistossa taas paljastavat taiteilijaelämän monimutkaisuuden nuoruuden kukoistuksesta vanhuuden kynnykselle. Vuokrataan huone... on vauhdikas kertomus vuokra-asunnon löytämisen haasteista 1930-luvun lopun Helsingissä – eikä monikaan asia liene kovin eri lailla nykyhetkeen verrattuna!

Peukutuksen suon novellille Parta, ja annan sen konfliktista. Päähenkilö on Pariisiin lähtenyt nuori tyttö, joka haluaa väen vängällä kokea jotain äärimmäisen ylevää, taiteilijamaista, boheemia, jonka uskoo pariisilaiseen elämään kuuluvan. Hän kohtaakin taiteilijamiehen, joka tarjoaa tätä kaikkea. Mutta eihän mikään ole kuin oppikirjassa tai kuvitelmissa, ne ropisevat väistämättä samaa tahtia miehen taiteellisen ulkomuodon kanssa.




Esseet käsittelevät lastenkirjailijana olemista, saarielämää ja muumitalon arkkitehtuuria. Kiehtovia, eloisia, mukaansatempaavia ja tunnelmallisia nekin.

Tove Jansson on kirjoittajana hyvin omaääninen. Novelleissa ja esseissä hän irrottelee ja hulluttelee, kuvaa ja tarkkailee, tekee pilaa sekä omasta elämästään että muiden maailmoista. Vaikkei kyse mistään huumorikirjallisuudesta olekaan, terävänäköiset havainnot ja osuvat sanavalinnat hykerryttävät. Ja Toven kuvat – ne kruunaavat kaiken.


Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia
Toim. & suom.: Sirke Happonen
Ulkoasu: Tove Jansson / James Zambra
Tammi 2017
288 s.
Bulevarden och andra texter (2017)

Kirjastosta.

________

Toisaalla: Mummo matkalla, Kohtaamisia, Hurja Hassu Lukija

Haasteet: Novellihaaste2 

Talvilomailijan lukumaraton alkaa

Hip hei, nyt aloitan lukumaratonin vuosimallia 2014. Silmät ja pääkoppa ovat hyvin levänneet, kirjat valittu pääosin oman hyllyn valikoimista, suihkussa käyty ja kahvikupposet nautiskeltu. Urheilujuhlan tuntua, ilman muuta.

Kirjapino näyttää pääasiassa tältä, mutta muitakin vaihtoehtoja vielä on. Taidan aloittaa vuorokaudenaikaan sopivalla Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla, joka on ollut lukulistallani jo iät ja ajat. Sitten mennään fiiliksen mukaan.

Päivitän maratonin etenemistä tähän postaukseen. Koettakaa pysyä housuissanne, vaikka tietenkin tiedän, että tämä on aivan mahdottoman jännittävää seurattavaa. Näkeehän sen jo Virallisen Lukumaratonseuralaisenkin olotilasta, josta ei adrenaliinia ja hurjaa menoa puutu:

Nyt mennään!

***

Klo 10.00–12.00

Ensimmäinen kirja oli Truman Capoten novellikokoelma Aamiainen Tiffanylla vuodelta 1958. Niminovelli tai pikemminkin pienoisromaani vaikutti suuresti: tarinan kertoo nimettömäksi jäävä nuori kirjailijamies, joka tutustuu toisen maailmansodan aikana erikoiseen naapuriinsa Holly Golightlyyn. Sodanaikainen New York on kiehtova miljöö, ja vaikka Holly jää ikuiseksi arvoitukseksi, hänen kohtaamansa käänteet tekevät tarinasta huikean. Kokoelman kolme novellia Kukkien talo, Timanttikitara ja Joulumuisto ovat sen sijaan jotakuinkin tympeitä, joskin Joulumuistossa on kyllä vahva ja surumielinen tunnelma.

Jotain ihan muuta sitten seuraavaksi. Katsotaan, mikä kirja valikoituu.

Aikaa kulunut: 2 h 10 min, josta lukuaikaa 2 h.
Luettuna: 1 kirja / 175 sivua

***

Klo 12.15–14.20

Toinen luettu kirja oli vuoden 2008 Nobel-voittajan, ranskalais-mauritiuslaisen J.M.G. Le Clézion Alkusoitto (Ritournelle de lai faim, 2008, suomentanut Annikki Suni 2009). Kirja kertoo 1930-luvun Pariisista, nuoren Ethel-tytön kasvusta naiseksi kuohuvalla vuosikymmenellä ja myös sodasta. Todella hieno kirja, kieleltään ja rytmiltään mukanaan vievä, kaunis ja surullinen. Le Cléziota luen ehdottomasti vielä lisää!

Nyt täytyy hieman lounastaa, jotta jaksaa lukea lisää. Ihan mukavasti sujuu lomapäivän vietto ja kirjojen ahminta. Ei valittamista!

Aikaa kulunut: 4 h 30 min, josta lukuaikaa 4 h 5 min.
Luettuna: 2 kirjaa / 353 sivua

***

Klo 15.00–16.00

Lounaan päälle teki mieli hypätä muumien matkaan, joten kolmanneksi kirjaksi valikoitui Tove Janssonin Muumipapan urotyöt (1950, 133 sivua). Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan opiksi ja ojennukseksi Muumipeikolle ja tämän tuleville jälkeläisille. Ja melkoinen menneisyys papalla onkin! Lapsuus hemulin pitämässä lastenkodissa, karkaaminen sieltä, keksijä-Fredriksonin ja tämän ystävien Juksun ja Hosulin kohtaaminen, tahmatassut, drontti Edvard, laiva Merenhuiske, Itsevaltiaan 100-vuotisjuhlat, siirtokunnan perustaminen ja eräänä myrskyisenä yönä erään suloisen muumitytön kohtaaminen... Siinä on jo aineksia vaikka millaiseen menestyskirjaan.

Edellisestä lukukerrasta on vuosia aikaa, joten oli ihanaa palata Muumipapan nuoruuteen. Tämä on yksi ehdottomia suosikki-muumejani, edelleen.

Nyt on iltapäiväteen ja pienen suklaatankkauksen vuoro. Sitten jokin uusi kirja kehiin, mutten vielä ollenkaan tiedä, mikä se on...

Aikaa kulunut: 6 h 20 min, josta lukuaikaa 5 h 5 min.
Luettuna: 3 kirjaa / 486 sivua

***

Klo 16.35–18.55

Piti vähän asetella pyykkejäkin kuivumaan, mutta lopulta pääsin neljännen kirjan kimppuun. Tähän väliin valitsin Kjell Westön Langin (2002, 254 sivua). Lang on hieman erilaista Westötä, ja se kertoo romaanikirjailija ja tv-juontaja Christian Langista ja tämän tuhoon tuomitusta suhteesta monimutkaiseen Saritaan. Tarinan kertoo Langin nuoruudenystävä, niin ikään kirjailija, joka katsoo tapahtumia jälkikäteisellä viisaudella ja surumielisyydellä.

Kiinnostava muttei aivan timanttinen tuttavuus suosikkikirjailijaltani. Ei tosiaan ihan tavanomaisinta tyyliä, mutta etenkin näin kerralla ahmaistuna lopulta aika koukuttava ja tunnelmaltaan eheä. Jossain määrin petyin muutamiin teemoihin, jotka tuntuivat hieman väkisin mukaan otetuilta ja siten vain pintaraapaisun saavilta. Mutta ehkä lukukokemus kypsyy ajan kanssa.

Huh, nyt on jo vähän humiseva olo päässä. Taidan pitää pienen tauon ja jatkaa vasta kunnolla levähdettyäni. Nytkään en osaa vielä päättää, mitä nappaan luettavakseni seuraavaksi. Ehkä jonkin hieman lyhyemmän teoksen, veikkaan.

Aikaa kulunut: 9 h 5 min, josta lukuaikaa 7 h 25 min.
Luettuna: 4 kirjaa / 740 sivua

***

Klo 19.25–19.55

Tuli selkeä tarve Munrolle, joten luin Liian paljon onnea -kokoelman (2009, suom. Kristiina Rikman) aloitusnovellin Ulottuvuuksia (36 sivua). Tarina on surullinen ja traaginenkin, mutta jälleen kerran Munro saa sanansa, henkilönsä ja aiheensa aseteltua niin, ettei lukijalle jää lohduttomuus vaan pikemminkin pieni toivonkipinä. Ulottuvuuksia kertoo perhetragediasta ja äidin selviytymisestä, pahuuden ja anteeksiannon teemoista. Karmiva, mutta vaikuttava.

Nyt on aika päivällistankkauksen ja aivojen lepuutuksen. Sitten taas lukuhommiin! Jokohan seuraavalla etapilla menee tuhat sivua rikki?

Kivalta tuntuu, on hyviä kirjoja ja lukemisen iloa!

Aikaa kulunut: 10 tuntia, josta lukuaikaa 7 h 55 min.
Luettuna: 4 kirjaa + 1 novelli / 776 sivua

***

Klo 20.50–22.10

Nyt alkaa selvästi jo vauhti ja olotila hiipumaan. Menin sitten kaiken kruunuksi valitsemaan seuraavaksi kirjaksi Markku Pääskysen Vihan päivän (2006, 117 s.), raadollisen kertomuksen masennuksesta ja säpäleiksi menevästä perheestä. Tämä kirja mainittiin Hesarissa, Tiina Raevaaran Laukaisua käsittelevässä kritiikissä, ja pakkohan se oli kirjastosta ottaa mukaan. Onneksi otin. Vaikka teos on kamala, se on hirveän hyvä. Se kuvaa jossain määrin tuttuja mielen aallokoita, hetkiä, jotka voin tunnistaa. Ja kaikki johtaa pahempaan kuin saattoi pelätä.

Haudutan vielä kupin teetä ja pohdin tarkkaan, minkä kirjan valitsen yötä vasten luettavaksi. En mitään yhtä raskasta. Ehkä yksi Munron novelli ensin?

Aikaa kulunut: 12 tuntia 15 minuuttia, josta lukuaikaa 9 h 15 min.
Luettuna: 5 kirjaa + 1 novelli / 893 sivua

***

Klo 22.30–00.15

Illan viimeisenä kirjana aloitin Sahar Delijanin Jakarandapuun lapsia. 1980-luvun kuohuvaan Iraniin sukeltava sukutarina ei ole vetävin mahdollinen, mutta niin vain lukaisin kirjan ensimmäiset 161 sivua vajaassa kahdessa tunnissa. Tarina ei vielä aivan vakuuta, mutta onhan sitä vielä 120 sivua jäljellä. Ne jäävät kyllä suosiolla aamuun, sillä nyt alkaa uni painaa maratoonaajan silmiä. Bis morgen!

Aikaa kulunut: 14 h 15 min, josta lukuaikaa 11 tuntia.

***

Klo 7–10

Huhhuh! Maraton saatu kunnialla maaliviivan yli! Heräsin aikaisin, jotta ehtisin vielä lukea kunnolla ennen maratonajan päättymistä. Ja hyvin ehdinkin. Sain loppuun Jakarandapuun lapset, joka ei valitettavasti ollut kovin kummoinen lukukokemus. Suuria tunteita ja dramaattisia tapahtumia, mutta ei iskenyt ei.

Iranista poistuttuani aikaa oli vielä hyvin jäljellä, joten tartuin ystävältäni joululahjaksi saamaani Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiiliin (1926, 160 sivua), joka osoittautui erinomaisen hauskaksi ja näpsäkäksi kirjaksi 1920-luvun nuoren naisopettajan ensimmäisestä työvuodesta.

Olo on kaikkensa antanut ja pöhnäinen. Mutta ei se mitään. Kolmanneksi viimeinen lomapäivä meneillään ja kaikenmoista epäkirjallista puuhaa tekeillä, joten jostain varmaankin löytyy energiaa myös maratoninjälkeiseen elämään. Palaan aiheeseen vielä myöhemmin, mutta juuri nyt täytyy ottaa pieni lepotauko. Kiitos kannustusjoukoille!

Aikaa kulunut: 24 tuntia, josta lukuaikaa 14 tuntia.
Luettuna: 7 kirjaa + 1 novelli / 1338 sivua.