Perjantaivastauksia

Sain kahdelta ihastuttavalta kanssabloggajalta Liebster Award -tunnustuksen. Kiitos paljon, Anna ja Anki! Tällä kertaa tyydyn vain vastaamaan hauskoihin kysymyksiin.

1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

***

Annan kysymykset:

1. Suunnitteletko lomien edessä kovasti, mitä kaikkea aiot lukea lomalla?

En juurikaan. Jos olen lähdössä matkalle, mietin tietenkin, mitä kirjoja pakkaan mukaan. Mutta muuten en juuri tee lukusuunnitelmia sen enempää lomalla kuin muulloinkaan.

2. Oletko aina pitänyt lukemisesta?

Kyllä olen.

3. Kuinka vanhana ja miten opit lukemaan?

Ennen kouluun menoa, 6–7-vuotiaana. Opin lukemaan mummolassa, isäni vanhaa Aapista tavaten. Mummi oli silloin paikalla ja kehui minua suuresti.

4. Kenen fiktiivisen kirjahahmon elämää toivoisit oman elämäsi muistuttavan?

Olisi hauskaa pitää omaa koulua, kuten Jo March. Tosin en päästäisi miestäni rehtoriksi vaan hoitaisin sen homman itse. Ja jättäisin turhan moralisoinnin vähemmälle.

5. Jos olisit kirjailija, minkä tyyppisiä kirjoja kirjoittaisit?

Paksuja. Tiiliskivet ja mehevät, hitaasti kasvavat tarinat ovat suosikkejani.

6. Mikä on suurin kirjoihin liittyvä unelmasi?

Se, että minulla olisi koti, jonne kaikki kirjani mahtuisivat keskeiselle paikalle siististi. Se olisi varmaan jonkinlainen taikakoti, sillä jotenkin sinne aina ilmestyisi lisää tilaa uusille kirjoille ja kirjahyllyille.

7. Jos lähtisit nyt kahden viikon mukavalle, rentouttavalle lomalle, jolla olisi runsaasti aikaa lukea, mitä kirjoja pakkaisit matkalaukkuusi?

Nappaisin varmaan tuon “pian luettavat” -pinon sellaisenaan mukaani. Lomalle haluaisin kunnon tiiliskiviä, joihin olisi hyvin aikaa keskittyä.

8. Jos voisit olla jokin tunnettu kirjailija, kuka olisit? (Myös edesmenneet kirjailijat käyvät.)

Margaret Atwood on niin kiinnostava henkilö, että olisi kyllä kiinnostavaa olla hetki hänen nahoissaan ja saada selville, mistä ne kaikki ideat kumpuavat.

9. Jos olisit kirjallisuudentutkija, mistä kirjasta tai aiheesta haluaisit kirjoittaa väitöstutkimuksen?

Hmmm, mielettömän kiinnostava kysymys! En sano John Irvingistä, vaikka se ensimmäisenä tuleekin mieleen. Ehkä jostakin synkkien sukukuvausten tematiikasta… Vaikkapa “Insesti kaunokirjallisissa sukukuvauksissa”. Missä se apuraha viipyy?!

10. Miten kirjamakusi on muuttunut vuosien varrella?

Se on laajentunut valtavasti, mikä on ehkä ihan luonnollista. Olen oppinut tuntemaan itseni lukijana aika hyvin, joten on syytä aika ajoin poiketa tutulta reitiltä ja kokeilla jotain vieraampaa. Usein olen tehnyt löytöjä ja laajentanut makuani entisestään.

11. Kyllästyttääkö kirjabloggaaminen ikinä sinua?

Ei. Aina ei ole kirjoitettavaa tai ei yksinkertaisesti huvita kirjoittaa, mutta silloin en sitten kirjoita.

***

Ankin kysymykset:

1. Millaisen kirjan kirjoittaisit, jos osaisit?

Synkän sukusaagan, jossa olisi likaisia ja irstaita salaisuuksia, epämiellyttäviä henkilöhahmoja ja jokin kiehtova, hieman mystinen miljöö.

2. Oletko niitä ihmisiä, joilla leipomukset, askartelut yms. projektit menevät kuten Strömsössä vai päinvastoin?

Hah, I wish! Aivan peukalo keskellä kämmentä en ole, sillä olen vanha partiolainen, jolta kyllä kaikenmoiset erähenkiset puuhat onnistuvat varsin näppärästi (niin halutessani). Mutta pienempi näpertely, etenkään sellainen, missä pitäisi olla malttia keskittyä ja kehittyä, ei yleensä ole ihan ominta minua. Kortteja askartelen kyllä ihan onnistuneesti.

3. Jos sinun pitäisi lahjoittaa iso summa johonkin apua tarvitsevaan kohteeseen, mihin lahjoittaisit?

Tyttöjen koulutukseen kehitysmaissa. Ehdottomasti.

4. Mikä on oudoin tilanne, johon olet joutunut?

Useampi hämmentävä asiakaspalvelutilanne tulee väistämättä mieleen edellisistä työpaikoista. Yksi oudoimpia oli eräänä hiljaisena sunnuntaipäivänä, kun työpaikalleni pölähti todella erikoinen pariskunta harjoittamaan käännytystyötä. En enää muista, mikä kerho oli kyseessä, mutta kovasti he yrittivät saada minua mukaan “maistamaan elämän vettä”. En mennyt. 

5. Onko suhteesi syömiseen, ruokaan ja herkkuihin rento ja vapautunut vai ei?

Ooh, kyllä. Ruoka on ihmisen hyvä ystävä. Hyvä ruoka vielä parempi.

6. Mikä on lempiherkkusi?

Mansikat. Paitsi että nehän ovat ihan terveellinen herkku!

7. Onko sinulla jonkinlaista "elämänfilosofiaa" (esim. "Kaikki järjestyy lopulta")?

Haluaisin uskoa siihen, ettei kukaan joudu kantamaan suurempaa taakkaa kuin minkä jaksaa harteillaan pitää. Oikeasti en siihen usko, mutta joskus jo sen uskotteleminen itselleen piristää. Toinen keskeinen elämänfilosofinen näkemykseni on, että järjen käyttö on sallittua.

8. Mitä positiivista on tapahtunut viimeisten seitsemän päivän aikana?

Sain kivaa palautetta töissä hyvin hoidetusta projektista. Ja ostin lentoliput Prahaan!

9. Noudatatko tarkasti hyviä elämäntapoja vai oletko "rentoilija"?

Pyrin tasapainoon. Parantamisen varaa kyllä on.

10. Onko sinulla jokin pieni suuri taito (esim. viheltäminen, muffinssien tekeminen, riippuliito...)?

Lasketaanko aiemmin mainitut erätaidot näihin? Ainakin nuotio syttyy näppärästi.

11. Mihin huomiosi kiinnittyy, kun tapaat uuden ihmisen?

Ääneen ja katseeseen.

Viisi plus yksitoista

Sain Olgalta Olgan lukupäiväkirjasta vitoshaasteen. Kiitos paljon! Ja Annami Anna minun lukea enemmän -blogista heitti 11 kysymyksen haasteella. Kiitos sinnekin! Tykkään näistä haasteista ja kaipaan ikuisesti ala-asteen slämäreitä ja ystäväkirjoja, oih!


5 asiaa, joita tarvitsen päivittäin

hammasharja
korvakorut (joka päivä pitää olla eri korvikset!)
silmälasit
migreenin estolääke
jonkinlainen kontakti johonkuhun

Yhdet ehdottomista suosikkikorviksistani ovat nämä!

5 kirjaa, joita suosittelen muille

John Irving: Oman elämänsä sankari
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Michael Cunningham: Samaa sukua
Margaret Atwood: Orjattaresi
Aki Ollikainen: Nälkävuosi

5 materialistista lahjatoivetta

kirjoja!! kirjoja!!
Kindle tai muu sähköinen lukulaite
jokin muumimuki, jota ei kokoelmassani vielä ole
uusi olkalaukku töihin
kevättennarit (ehkä nämä)

5 paikkaa, joissa haluan käydä

Uusi-Seelanti
Chile
Islanti
Irlanti
saaristo missä tahansa

5 adjektiivia, jotka kuvaavat minua

rauhallinen
huumorintajuinen
luotettava
stressiherkkä
muuten vain herkkä

5 lempiruokaani

juusto!
fetasalaatti
tulinen linssikeitto
uunilohi
puikkopotut ja kuppisoosi

5 elämänohjetta

Tee niin kuin itse haluat ja pidä siitä kiinni. (Mummi)
Pue aina tarpeeksi vaatetta, ettei palella. (Äiti)
Susta tulee kuule vielä hyvä opettaja. (Auskultointia ohjannut opettaja)
Älä aivasta käsiisi! (Tämän opin viimeistään sairaalassa työskennellessäni.)
Ota varmuuskopioita. (Riitti se yksi kerta, kun melkein valmis 15-sivuinen essee katosi kuin pieru Saharaan. Tosin silti olen tässä asiassa laiska.)

5 haastamaani blogia

Pitkospuut
Kissankehto
Kaalinkäärijä
Sankaritar
Muuttolintu muutti pohjoiseen

***

Liebster Award-tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.

Kiitos Annami!

2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.

3. Keksi 11 kysymystä.

4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jos saisit opiskella tai olla ammatiltasi ihan mitä tahansa muuta kuin mitä nyt olet, mitä valitsisit?

Hmm, ammatinvalintatestit näyttävät puskevan minulle usein lääkärin ammattia. Ja olisihan se toki hieno ammatti. Valitsisin sen.

2. Mikä kirja on saanut sinut itkemään?

Vaikka kuinka moni! Olen todellinen itkupilli. Viime aikojen kovin itkettäjä on ollut Laura Saven Paljain jaloin.

3. Mikä on parasta keväässä?

Se, että talvi päättyy. Pidän kaikista Suomen vuodenajoista, mutta tänä vuonna talvi on ollut aivan tolkuttoman pitkä ja pimeä. Ja raskaskin, muttei lannistavalla tavalla. Kevät itsessään on ihana siksi, että valo lisääntyy ja muuttuu ihan toisenlaiseksi kuin talvella, se on tavallaan kovakin, mutta saa sielun kuitenkin kuplimaan. 

4. Mikä kirja on jostakin käsittämättömästä syystä pölyttynyt pitkään kirjahyllyssäsi?

Valitettavan moni. Olen kirjahamsteri (kuten niin moni muukin siellä ruutujen takana on) ja ahmin kirjoja kotiin paljon enemmän kuin ehdin niitä lukea. Yksi pisimpään hyllyssäni notkunut teos on Taru Sormusten Herrasta, jonka sain joululahjaksi vuonna 1995. Olen aloittanut sen kyllä noin viisi kertaa, mutta aina se on jäänyt kesken viimeistään sadan sivun jälkeen. Ehkäpä jossain vaiheessa yritän taas. 

5. Mikä on suosikkisi nuortenkirjallisuuteen luokiteltavista kirjoista?

Anu Jaantilan Sanna & Sam -kirjat. Aivan ehdottomasti! Pitäisikin taas pitkästä aikaa lukea ne.

6. Kuka on suosikkirunoilijasi?

Yritän päästä eroon runoangstistani, mutta hitaanpuoleisesti se tapahtuu. Muutama runoilija on kuitenkin vakuuttanut minut pysyvästi ja he ovat Walt Whitman, Anni Sinnemäki ja Juice Leskinen. 

7. Mikä kirja on sinulla kesken tällä hetkellä?

Neljä kirjaa on kesken. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla (jep, aloitin sen lukemisen marraskuussa, nyt ollaan jossain toisen osan keskivaiheilla...), Teemu Keskisarjan Kyynelten kallio, Juha Pihkalan & Esko Valtaojan Tiedän uskovani, uskon tietäväni sekä Yvonne Veran Palava perhonen. 

8. Minkä kirjan jonkun sivuhenkilön kenkiin haluaisit astua yhden päivän ajaksi?

Haluaisin nähdä Oman elämänsä sankarin orpokodin ja elämää siellä. Voisin olla vaikka toinen orpokodin hoitajattarista.

9. Mikä oli lapsuuden suosikkikirjasi?

Pikku naisia.

10. Mikä on huonoin puoli kirjablogin pitämisessä?

Välillä ärsyynnyn, jos en keksi jostakin kirjasta mitään kunnollista kirjoitettavaa. Päätin nimittäin tämän vuoden alussa, että yritän kirjoittaa jotakin kaikista lukemistani kirjoista, jotta muistan ne myös myöhemmin. Hyvät ja selvästi huonot kirjat ovat yleensä helpommin käsiteltäviä, mitäänsanomattomat haastavia. Tosin blogini ei edelleenkään ole puhtaasti kirjablogi, vaan suloinen sekamelska kaikenlaista.

11. Minkä kirjan ilmestymistä odotat tällä hetkellä eniten?

Koska John Irvingin Minä olen monta ilmestyi juuri, suurin tämän vuoden kirjatoiveeni on jo täyttynyt. Olen vilkaissut ohimennen uusia kirjakatalogeja, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että uutuuskirjojen massiivinen määrä enemmänkin ahdistaa. Niin paljon hyvää vanhempaakin on lukematta koko ajan. Mutta yksi ylittämätön kuitenkin on: Kjell Westön uusi romaani Kangastus 38 ilmestyy elokuussa, ja sitä odotan kyllä kovasti!

***

Tätä mukavaa haastetta en tällä kertaa laita eteenpäin, sillä se on kiertänyt jo niin paljon. 

11 asiaa... ja LOMA!

Sain Jenniltä tämän hauskan 11-asian haasteen/tunnustuksen. Kiitos, toveri J!

Hommahan menee näin:

Kerro 11 asiaa itsestäsi.

Vastaa haastajaan esittämiin 11 kysymykseen.

Keksi 11 uutta kysymystä, jotka esität uusille haastetuille.

Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

Ilmoita heille, että heidät on haastettu.

1. Olen erakkoluonne. Viihdyn kyllä (hyvässä) seurassa erinomaisen hyvin, mutta aina jossain vaiheessa alan kovasti kaivata kotiin. Toisaalta kotona en normaalisti ole kuitenkaan yksin, vaan siellä on myös mies. Tänä keväänä on toisin, kun hän on poissa. Yksin oleminen ei kuitenkaan juuri koskaan ahdista minua. Viihdyn yksin.

2. En voi käsittää, kuinka joku voi maksaa laukusta nelinumeroisen summan eurorahaa. Ei, en kykene siihen. Miksi?! Miksi??? (Minä olen maksanut laukusta korkeimmillaan kolmenumeroisen summan, kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ostin rinkan ja toisella repun, jota käytän vähintään joka toinen päivä.) (Jep, olen äärimmäisen hyvä ihminen, tiedän.)

3. Olen mielestäni aika hyvä ihmistuntija ja osaan lukea sosiaalisia tilanteita. Toisaalta saatan ajattelemattomuuksissani möläytellä typeryyksiä, enkä joka tilanteessa osaa olla tarpeeksi hienotunteinen. Yritän kehittää itseäni tässä asiassa paljon, etten turhaan aiheuttaisi pahaa mieltä. Hyvin harvoin tarkoitukseni on loukata.

4. En tiedä, haluanko lapsia. Toisaalta ehdottomasti, toisaalta en. Eniten epäilen omaa kykyäni olla vastuuntuntoinen ja johdonmukainen kasvattaja. No, asia ei ole nyt ajankohtainen, vaikka kai kaikki kolmeakymppiä lähestyvät ihmiset sitä jossain määrin, joltakin kantilta, pohdiskelevat.

5. Sen sijaan tiedän ehdottomasti, että haluaisin toisen kissan. Mutta järki sanoo ei (vaikka vietimmekin V:n viimeisen Suomen illan katselemalla löytöeläintalojen kissakuvia.)

6. Olen pääasiassa luonteeltani laiska ja ryhtymisrajoitteinen, mutta joskus hämmentävän energinen ja aikaansaava. Hassua, miten jotkut, ihan helpotkin asiat, ovat välillä mahdottomia tehdä. Lähteminen. Tekeminen. Meneminen. Aloittaminen on kaikkein vaikeinta, mutta sen jälkeen loppuun saattaminen ei yleensä ole vaiva eikä mikään.

7. Rakastan nukkumista. Kärsin pari vuotta sitten unettomuudesta, ja siitä selviydyttyäni arvostan hyviä unenlahjoja hyvin korkealle. Oli hirveää, kun uni ei tullut, ja vaikka olisi joskus tullutkin, se loppui aamuyöllä parhaaseen ja tärkeimpään aikaan. Nykyisin saatan nukahtaa sekunneissa, en tosin aina. Valitettavasti myös kuorsaan. Kuulemma.

8. Inhoan siivoamista. Ja sen kyllä huomaa.

9. En ole koskaan matkustanut Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolella. Haluaisin kyllä, mutta ei ole tullut lähdettyä. Ainakaan vielä.

10. Aion tänä keväänä tehdä (ainakin) kaksi reissua, jotka molemmat edustavat suosikkimatkailumuotoani: kaupunkilomia. Mikään ei ole ihanampaa, kuin suunnata nenä suurkaupunkiin ja antaa sen viedä, haahuilla pitkin katuja, nauttia ruoista ja juomista… 

11. Minulla on mainio kummityttö, joka täytti juuri 11 vuotta. Olen eronnut kirkosta, joten en päädy enää kenenkään muun kummiksi kristillisten tapojen mukaisesti, mutta ehkä joskus vielä jonkun mussukan siviilikummiksi tai jonkinlaiseksi lähiaikuiseksi. Kuka tietää.

  

Sitten Jennin kysymykset:

1. Mitä lempivalokuvastasi löytyy?

Minä parin kuukauden ikäisenä vaaleanpunaisessa potkupuvussa isin mahan päällä nukkuen. Isi lukee kuvassa kirjaa. Siinä on onnea.

2. Mikä on kummallisinta, mitä olet tehnyt?

Edellisessä työpaikassani autoin kerran asiakkaana ollutta entistä kumparelaskijaa saamaan nyrjähtäneen olkapäänsä takaisin paikoilleen. Tilanne oli outo ja pelottava ja ylitti reilusti kaikki sopivuuden rajat. Mutta siitä selvittiin ja asiakas oli kiitollinen. 

3. Syvä vai matala lautanen?

Syvästä voi syödä mitä vaan.  

4. Mikä naurattaa?

Huonot ja mauttomat vitsit. Tilannekomiikka.  

5. Urheilu - uhka vai mahdollisuus?

Mahdollisuus, joskin välillä hammasta purren. Eilen kävin tosin testaamassa ensimmäistä kertaa kahvakuulatreeniä, ja sehän oli piru vie hauskaa!

6. Housut vai hame?

Housut. Hyvät farkut.

7. Sasi & Tennilä - kumman kaa?

Usch. Tennilä.

8. Risikko & Räsänen - kumman kaa?

Uteliaisuudesta Räsänen.  

9. Mitä otat piknikille mukaan?

Aurinkolasit ja poksahtavan pullon. Ja juustoa! Juustoa on ihmisen elämässä oltava!

10. Mikä kaduttaa?

Eräs pispalalainen puutalo.

11. Mitä teet illalla?

Tänä iltana vai? Väkerään vuohenjuustosalaattia, juon pari olutta ja luen kirjaa.

Olen laiskalla tuulella (huomaa kohta 6!), enkä lähetä tätä tällä kertaa eteenpäin. Monessa blogissa näytetään jo vastanneen muutenkin. 

___

Ah, hiihtoloma on alkanut tälläkin kasvatusalan henkilöllä. Koulussa oli tänään aika levoton tunnelma, ja kyllä sieltä itse kukakin lähti lomia kohti varsin helpottuneen oloisena. Minä lähdin melkein leijuen, sillä iltapäivän palaverissa sain kuulla kehuja toiminnastani ja sehän lämmittää hieman stressaantuneen virkanaisen mieltä. Kiireisiä aikoja elämme, se on tullut huomattua, mutta nyt on aika levätä. Ja hyvillä mielin lomalle jäinkin, sillä työt eivät karkaa minnekään, mutteivät myöskään syö elävältä. Viikon päästä jatketaan siitä, mihin tänään jäätiin. 

Viikko kevätlesken elämää on kohta takana, ja nopeastihan tämä aika kuluu, kun on mielekästä puuhaa. Tänään panin vähän vettä myllyyn ja ostaa napsautin lentoliput Wieniin maaliskuun lopulle! Tunne oli hassu, sillä napsutellessani luottokortin numeroa menemään tuntui melkein siltä, kuin olisin tehnyt jotain vähän kiellettyä. Olen nimittäin haaveillut Wienistä noin vuodesta 1999 alkaen tai jostain niiltä main, ja nyt lopultakin sinne pääsen. Haaveiden toteutuminen on aina vähän kutkuttavaa ja outoakin. En oikein tiedä, miksi en ole matkustanut sinne aiemmin. Ehkä ihannekuvani kyseisestä kaupungista on kolkuttanut mielessä niin vahvana, etten vain ole uskaltanut. Mitä jos se ei ole ollenkaan sellainen paikka kuin olen kuvitellut? Jää nähtäväksi. Mutta sitä ennen on vielä monta viikkoa töitä. Ja aikaa virittäytyä tunnelmaan vaikkapa John Irvingin suosiollisella avustuksella.

Olotila on siis varsin mainio, joskin luulen, että tajuan loman alkaneen vasta sunnuntai-iltana, kun huomaan, ettei tarvitsekaan valmistautua seuraavaan työviikkoon. Erikoisia suunnitelmia ei ole, ei huvita höösätä turhia. Jotain helppoa ja mukavaa, sillähän se kuluu. Ainakin aion lukea. Paljon. Ah!

Opiskelutunnustuksia

Tunnelmallista pyhäinpäivää!

Sain mieltälämmittävän A Blog with Substance -tunnustuksen Annika K:lta, Katrilta ja Mari A:lta. Kiitos kaikille. Teissäkin on substanssia! ;) Minusta nämä ovat hauskoja!

Säännöt tunnustuksessa menevät näin:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita heille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Haluaisin antaa tällaisia tunnustuksia vaikka kenelle, mutta menköön tällä kertaa seuraaville: Kirsin kirjanurkkaan, Nenään kirjassa, Tarinauttisen hämärän hetkiin, Kirnuvoikukkiin, Pihille naiselle, Maukalle, Aamuvirkulle yksisarviselle ja Pitkospuille. Ottakaa tai jättäkää oman mielen mukaan!

Satunnaiset asiani voisivat tällä kertaa käsitellä opiskelua, kun se nyt alkaa olla lopuillaan.

1. Kun aloitin yliopisto-opiskelut syksyllä 2006, päätin, etten todellakaan mene mukaan mihinkään ainejärjestö- tms. toimintaan. Olin tuolloin aivan ylityöllistetty partiohommien suhteen ja täysin kyllästynyt järjestötoimintaan. Lupaus piti, joskin toki olen muiden järjestämissä bileissä ja tapahtumissa luuhannut nauttimassa muiden tekemästä työstä.

2. Opintopisteitä on kertynyt näiden 6,5 vuoden aikana yli 400, lopullinen määrä on tuossa 450 paikkeilla. Lyhyelläkin matikalla huomaa, että kasassa on yhden ylimääräisen tutkinnon verran opintoja. Mutta minkäs teet, opiskelu on ollut ihanaa ja moni asia on kiinnostanut.

3. Pääaineeni on historia, jossa olen erityisen kiinnostunut Suomen historiasta about autonomian ajalta. Sivuaineina olen opiskellut kasvatustiedettä, sosiologiaa, filosofiaa, hallintotiedettä, yleistä kirjallisuustiedettä, erityispedagogiikkaa ja yleistä etnologiaa. Muun muassa.

4. Kaksi kammottavinta tenttikirjaa ovat olleet Riku Jutin Johdatus metafysiikkaan (josta en tajunnut mitään. En yhtään mitään.) ja Maija Setälän Demokratian arvo – Teoriat, käytännöt ja mahdollisuudet. Jälkimmäistä yritin lukea noin kaksi vuotta, ennen kuin pääsin tenttiin saakka.

5. Rankinta opiskelussa oli ehdottomasti auskuvuosi. Syksystä 2010 kevääseen 2011 tuntui, etten ollenkaan hallinnut elämääni, vaan kuljin aivan zombina. Onneksi historian auskujengi oli ylittämättömän noheva, eikä vertaistuesta ollut pulaa. Näin jälkikäteen ihmettelen monia asioita ja ennen kaikkea sitä, miten joustamatonta ja itsepäistä opettajankoulutus pohjimmiltaan on. Jokainen uskoo olevansa absoluuttisesti oikeassa, eikä anna hiukkaakaan periksi. Missään.

6. Joskus mietin, olisiko sittenkin pitänyt opiskella jotain muuta. Tosin en tiedä, onko olemassa ketään, joka ei niin edes joskus, hetkittäin, satunnaisesti ajattelisi. En kyllä tiedä, mitä se "joku muu" sitten olisi. (Tai no, tietysti joku raha-ala, etten vain päädy heikommaksi ainekseksi millään mittarilla...)

7. Gradu on tosiaan tällä hetkellä esitarkistettavana ja painoon se menee viimeistään 19.11. Jokunen kaveri on kommentoinut Facebookin päivityksiä seurattuaan, että olenpa tehnyt sen nopeasti. En ole viitsinyt liiaksi kiillottaa olematonta sädekehääni, vaan olen myöntänyt, miten asiat oikeasti ovat: aloitin gradunteon periaatteessa jo syksyllä 2009 mennessäni syventävien opintojen seminaariin, joten oikeasti olen tehnyt sitä jo kolme vuotta. Joista tosin kunnolla vasta viimeisen vuoden, ja siitäkin olen tosissani pusertanut hommaa kasaan vasta lokakuun ajan irtisanouduttuani työpaikastani, joka vei kaikessa tylsyydessään yllättävän paljon potentiaalienergiaani. Ärsyttävää on se, että huomaan kevyen omahyväisyyden leijuvan mieleeni, sillä periaatteenani gradunteon tsemppauksessa alkaa olla uskomattoman rasittava "ei se kuule auta kuin istua persiilleen ja kirjoittaa, nih!".

8. En voi käsittää vieläkään, että yksi todella keskeinen elämänvaihe on oikeasti päättymässä. Opiskeluaika on ollut ihanaa, kamalaa, repivää ja opettavaista. Menneisiin 6,5 vuoteen on sisältynyt niin paljon, että meinaa heikottaa. Mutta niin se vain on, että noin 1,5 kuukauden päästä meikäplikkaa saa kutsua filosofian maisteriksi. Us-ko-ma-ton-ta.