Nuortenkirjallisuutta selkona ja ilman

Kuinka selvitä hengissä yläkoulusta

A) Älä tee itsestäsi numeroa.
B) Ole huomaamaton.
C) Ole keskiverto.
D) Äläkä rakastu koulun kauneimpiin tyttöihin.
E) Odota vaan lukion ja armeijan yli. Älä huoli, yliopistossa saa kyllä.


Harri Veistisen Kotitekoisen poikabändin alkeet on raikas nuortenkirja suoraan yläkoulumaailmasta. Kirjan on alun perin julkaissut Kustantamo S&S vuonna 2016, ja loppuvuodesta 2017 Opike julkaisi siitä selkomukautuksen, jonka on tehnyt Leena Kaivosoja.

Luin alkuperäisteoksen ja selkomukautuksen peräkkäin. Kannatti: vertailu oli helppoa ja pääsin suoriltaan toteamaan selkoversion olevan erinomainen. Siihen on valittu alkuperäisen kirjan olennaisimmat asiat, rönsyt on karsittu, mutta sisin on säilynyt olennaisesti mukana.

Kotitekoisen poikabändin alkeet kertoo ysiluokkalaisesta Rene Kolppasesta, joka laskee jo päiviä peruskoulun päättymiseen. Hän on parhaan kaverinsa Onnin kanssa kaikin tavoin tavallinen. Renen isoveljen, jo yliopistossa opiskelevan Rasmuksen antamat ohjeet ovat selkeät. Älä kiinnitä kenenkään huomiota, hankkiudu vain nopeasti eteenpäin elämässä. Rasmus on tiennyt, mistä puhuu, sillä häntä kiusattiin koulussa rankasti. Rene onnistuu välttämään kiusaamisen, mutta on muuten melkoinen seinäruusu.

Pikkupaikkakunnan elämä on hiljaista ja mitäänsanomatonta. Siihen Rene haluaa nyt muutoksen, jotain on Kiukaisissakin tapahduttava! Ja koska mitään ei tapahdu, ellei itse pane pökköä pesään, on Renen ryhdyttävä toimiin. Hän päättää perustaa poikabändin. Mukaan soppaan hän saa houkuteltua ja/tai pakotettua yhtä huomaamattoman Topin, kasiluokan neron Patrikin ja lopulta myös Onnin. Lapsuudenkaveri Hilda auttaa järjestämällä faniklubin ennen kuin bändi on edes järjestäytynyt.

Bändin ensimmäinen keikka sovitaan koulun Unkari-teemapäivään. Ja valmistautuminen voi alkaa!

Veistisellä on oiva tyyli puhua lukijalle. Rene hölinään liittyy useita alaviitteitä etenkin kirjan alkupuolella, mikä on mielestäni hauska tyylikeino. Rene on kertojana ja hahmona samaistuttava: tavallinen ja kuitenkin oma olennainen persoonansa. Renen elämästä, ajatuksista ja kokemuksista kehittyvä kuva muuttuu matkan varrella paljonkin, ja lukija saa kokea melkoisen yllätyksen tarinan edetessä. Mutta sellaistahan elämä on, yllättävää ja outoakin.

Kotitekoisen poikabändin alkeissa on ainekset hyvään lukukokemukseen heikommallekin lukijalle. Tarinan aikajänne on hallittava, henkilögalleria samoin. Tapahtumat ja juonenkulku pysyvät hanskassa. Tarinan teemaan pääsee sujahtamaan sisälle kummemmin ponnistelematta, mutta se tarjoaa pohdittavaa monella tapaa.

Alkuperäisteos ei ole mahdottoman hankalaa luettavaa, mutta Kaivosojan tekemä selkomukautus tiivistää olennaisen selkeämpään muotoon. Veistisen tyyli kertoa tarinaa on hauska ja hieman polveileva, joten selkomukautuksesta on jätetty pois suurimmat sivupolut.

Seuraavassa esimerkki, jossa voi vertailla alkuperäistä ja selkoversiota:

Ja tämä ei ollut edes sen päivän pahin nimenunohdus. Pahimman todistin juuri ennen lounasta huomatessani jonkin punaisen tipahtavan loskaan.
     "Hei, sä pudotit hanskan!" huudahdin. Onni ihmetteli vieressäni, kun nostin Sofian hanskan ja kiristin askeleitani edessäni keinahtelevan ihanan alkunaiseuden luo.
     Sofia havahtui viiveellä, sofiat havahtuvat aina viiveellä, jos joku muu kuin vanhempi tai koulun ulkopuolinen poika puhui heille. Virnistin silti tyytyväisenä ja ojensin hänelle viininpunaista nahkahanskaa.
     Hän hymyili. Sofia hymyili minulle. Minulle. "Kiitti Reino."
     Minä nyökkäilin tyytyväisenä enkä korjannut. Tietenkään. Mutta Onni nauroi räkäisesti: "Reino? Vau. Ollaan oltu samalla luokalla kolme vuotta eikä se muista sua."

(Alkuperäinen, s. 10–11)


Sofialta tippui hanska maahan.
Nostin hanskan, juoksin Sofian luo ja sanoin:
– Hei, sä pudotit hanskan!

Sofia hymyili minulle.
Siis hymyili minulle!
– Kiitti Reino,
Sofia sanoi.

Minä nyökkäilin tyytyväisenä.
Mutta Onni nauroi vieressäni:
– Reino!
Ollaan oltu samalla luokalla kolme vuotta,
eikä se edes muista sun nimeä.

(Selkomukautus, s. 8–9)


Toki selkosuomen lukemiseen vaaditaan totuttelua, jos sitä ei ole aiemmin lukenut, mutta toisaalta on myös virkistävää lukea kieltä, joka on hyvin selkeää ja olennaiseen keskittyvää. Selkosuomesta hyötyvät suomea toisena tai vieraana kielenä oppineet ja oppivat, mutta yhtä lailla lukivaikeuksien kanssa elävät tai ne, joilla on muusta syystä korkea kynnys lukemiseen.

Nuortenkirjojen selkomukautukset ovat ehdottoman tärkeä juttu, ja niitä soisi ilmestyvän huomattavasti nykyistä enemmän. Ymmärrän kyllä, että ne eivät ole mikään taloudellinen hitti, mutta sitäkin tärkeämpää niitä on saada kirjastojen ja koulujen kokoelmiin ja nuorten (ja miksei vanhempienkin) saataville. Mitkä tahansa keinot lukemisen helpottamiseksi tuntuvat tarpeellisilta nykyaikana, joten rohkeasti kimppuun vain!


Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet
Ulkoasu: Jussi Karjalainen
S & S 2016
203 s.

Kirjastosta.

Selkomukautus: Leena Kaivosoja
Ulkoasu: Birgit Tulla
Opike 2017
96 s.

Arvostelukappale.

__________

Toisaalla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja (alkuperäinen ja selkoversio), Kirjojen keskellä, Oksan hyllyltä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjasähkökäyrä, Ja kaikkea muuta, Lukuaikaa etsimässä

Haasteet: Kirjastohaasteen kohta 57. Kirja, joka on suunnattu nuorille / nuorille aikuisille.

Talvisotaa selkosuomeksi

Pertti Rajala: Talvisota – Talvisodan arkea selkosuomeksi
Ulkoasu: ?
Avain 2014
141 s.

Arvostelukappale.


Pertti Rajalan kirjoittama Talvisota – Talvisodan arkea selkosuomeksi antaa juuri sitä, mitä lupaa. Kirja on käsiin mainiosti sopiva, selkeästi taitettu, runsaasti kuvitettu ja ennen kaikkea ymmärrettävästi kirjoitettu kooste talvisodan tapahtumista niin valtiollisella tasolla kuin rivisotilaan ja kotirintaman näkökulmasta.

Talvisodan syttymisestä tulee pian kuluneeksi 75 vuotta. Sota kesti 105 päivää ja vaikutti merkittävästi Suomen poliittiseen tilanteeseen ja tietenkin niihin ihmisiin, jotka sotaa joutuivat elämään ja kokemaan. Kaatuneita oli 21 396 ja haavoittuneita 43 557 henkilöä. Rauhansopimuksen ehdot olivat kovat, mutta itsenäisyys säilyi.

Rajala ei ole ensimmäistä kertaa selkosuomea kirjoittamassa. Kokonaisuus toimii mielestäni hienosti, kieli on huoliteltua alusta loppuun ja lukijan kiinnostus pysyy yllä. Kirjassa on runsaasti kuvia, jotka ovat pääosin SA-kuva-arkistosta. Varsinainen teksti etenee kronologisesti, ja sen ohella on selkeästi eri tavalla taitettuja infosivuja, joilla kerrotaan esimerkiksi keskeisistä henkilöistä (Mannerheim, Kyösti Kallio, Stalin). Lisäksi mukana on tavallisten ihmisten muistoja isän lähdöstä sotaan, sotilaan kokemuksista rintamalla ja niin edelleen. Monta erilaista näkökulmaa on otettu huomioon ja ne tasapainottavat kirjaa onnistuneesti.

Kirjan asiasisältö on asianmukainen ja selkeä, se on turhista sivupoluista ja yksityiskohdista riisuttu. Sotatapahtumat ja sotaan liittyvät yleiset ilmiöt tulevat käsitellyiksi, ja kirja on hyvä ja tiivis esitys talvisodasta. Sitä voi hyvin käyttää esimerkiksi aiheen yleiseen kertaamiseen, vaikkei koko kirjaa lukisikaan.

Selkosuomen lukeminen on pidemmän päälle hieman puuduttavaa, mutta toisaalta kirja ei ole liian pitkä, joten kyllästymään ei pääse. Kyse on myös tottumuksesta. Selkosuomi ei ole minulle tuttua mitenkään virallisena järjestelmänä, vaikka toki pyrin töissä puhumaan mahdollisimman selkeää kieltä tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei tosin ole sama asia kuin hallita selkosuomi säännönmukaisena kirjallisena ja suullisena ilmaisuna.

Kiitän Pertti Rajalaa siitä, että hän on nähnyt tämän vaivan. Erityisopettajana kohtaan monenlaisia oppijoita, ja hyvin usein mielessä käy pohdiskelu siitä, miksi esimerkiksi oppikirjat ovat niin monimutkaisia ja vaikeaselkoisia. Ne eivät ehkä tunnu siltä oppikirjan kirjoittajista tai keskimääräisestä oppilaasta, mutta jos lukemisen ja kielen kanssa on vähänkin haastetta, etenkin reaaliaineiden kirjat voivat vähitellen muodostaa melkoisen vuoren, jonka valloittaminen ei niin vain sujukaan.

Selkosuomella ei vielä ole kirjoitettu mitenkään valtaisaa määrää kirjoja, mutta kysyntää niille varmasti on. Eikä edes pelkästään oppimateriaalina, vaan ilman muuta ihan kulutuskäytössä. En myöskään rajaisi  tämän kirjan lukemista vain selkosuomea käyttäviin tai tarvitseviin, vaan esimerkiksi tiivistelmäkohdat sopivat opetuskäyttöön ihan kaikille vaikkapa peruskouluun.

Rohkeasti tutustumaan selkosuomeen, hopi hopi!

_____

Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -haasteeseen ja avaan Ullan luetut kirjat -blogin Talven lukuhaasteen, jonka ideana on lukea ensi helmikuun loppuun mennessä kirjoja, joiden nimi tai kansikuva liittyy syksyisiin ja talvisiin teemoihin.