Suvi Niinisalo: Äidin sylissä ja muita kuvakulmia äitiyteen
Atena 2011
204 s.
Kirjastosta.
Tämä kaunis kirja osui silmiini jo viime vuonna ilmestyessään, ei vähiten siksi, että se hipaisee aika ronskisti graduaihettani ja antaa tuoretta näkökulmaa yhtäältä ikuiseen mutta toisaalta paikoin sivuunkin jätettyyn teemaan: äitiyteen. No, kirja oli tuolloin liian kallis budjettiini ja tyydyin hiplailemaan sitä kirjakaupoissa aina ohi kulkiessani. Nyt se tarttui mukaan kirjastosta.
Taidehistorioitsija Suvi Niinisalo on tehnyt suuren urakan Äidin sylissä -teostaan varten. Kirjan upea nelivärikuvitus on mielenkiintoinen ja silmiä hivelevä, se suorastaan houkuttelee kääntämään jälleen uuden sivun esiin. Niinisalo on nostanut esiin äitiyttä käsittelevää (länsimaista) taidetta aina muhkeasta Willendorfin Venuksesta (n. 24 000–22 000 eaa.) 2000-lukulaisiin näkemyksiin. Tekstissä hän sekä analysoi kuvia että asettaa ne historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa, nostaa esiin kansanrunoutta ja tekee yleissilmäyksen äitiyden historiaan.
Äidin sylissä on jaettu temaattisiin kokonaisuuksiin, joita ovat Salaperäisyys (jumaläitimyytit ja maailman luominen), Pyhä (Neitsyt Maria ja jumalainen äitiys), Yhdessä (raskausaika ja synnytys), Vaikutusvalta (vallankäyttö äitiydessä), Huolenpito (äitiyden arkipäivä), Kelvoton (äitiyden pimeä puoli) ja Rakkaus (äidin elämän murros ja elämänkaari). Jaottelu toimii erinomaisesti ja se houkuttelee lukemaan aina eteenpäin.
Pidin tästä kirjasta monesta syystä. Ensinnäkin se on upea ja ehyt kokonaisuus, kaunis ja esteettinen, lukijaystävällinen muttei yhtään tyylistä ja sanomastaan tinkinyt. Laatu, se tulee mieleen, koko kirjan suhteen. Teksti soljuu eteenpäin ongelmitta ja antaa lukijan rauhassa käsitellä esiin nostetut teemat. Viitteitä on jonkin verran ja itse niitä kiinnostuneena tutkin tarkemminkin uusien gradukirjavinkkien toivossa.
Ehkä siksi, että tämä aihepiiri on tässä muutaman vuoden kuluessa tullut niin tutuksi, jotkut sellaiset aiheet, joita kirja nosti esiin, tuntuivat oikeastaan jo kiusallisenkin tutuilta. Esimerkiksi reproduktiotabua ja suomalaista raskaus- ja synnytyskulttuuria koskevat osiot olivat tällaisia. Paikoin huomasin suoraan tekstistä, mistä lähdeteoksesta jokin pätkä oli peräisin ilman, että piti edes katsoa viitettä. Tämä ehkä hieman häiritsi, koska olisin mieluusti nauttinut kirjoittajan omista tulkinnoista näissäkin teemoissa. Mutta ymmärrän, ettei kaikkien aiheiden syväanalysointi ole ollut tämän kirjan tarkoitus vaan pikemminkin helposti lähestyttävän yleisteoksen kokoaminen. (Ja tosiaan ne viitteet ovat kyllä aivan kohdillaan.)
Niinisalo pohtii kautta kirjan äitimyyttiä ja -ihannetta suhteessa todellisuuteen ja sitä, kuinka ihanteellinen äitiys – miten se kunakin aikana on määritelytkään – ei ole koskaan tavoitettavissa. Äidit ovat epätäydellisiä ihmisiä siinä missä kaikki muutkin, ja tämä on joskus päässyt ikävästi unohtumaan esimerkiksi valtiojohtoisessa ydinperheideologiassa. Koska en ole itse äiti, en osaa sanoa juuta enkä jaata siihen, millaisia paineita äitiys tänä päivänä aiheuttaa, mutta keskinkertaisellakin nokelluudella varustettuna pystyy epäilemättä toteamaan, että paineita on. Täydellinen ei voi koskaan olla. (Eikä tarvitsekaan olla, mutta milläpä sen uskoisi!)
Muutamassa kohdassa Niinisalo vetää hieman mutkia suoriksi: esimerkiksi kertoessaan fyysisen kurittamisen käytöstä, menneiden vuosisatojen äitien lapsiaan kohtaan kokemasta ja osoittamasta hellyydestä ja kiintymyksestä (ja ennen kaikkea sen puutteesta!), lapsenmurhien yleisyydestä ja rahvaan ja sivistyneistön eroista aivan niin yleispäteviä johtopäätöksiä ei mielestäni olisi kannattanut tehdä. Kyseiset ilmiöt ovat kuitenkin sellaisia, että niissä on aivan valtavaa ajallista ja paikallista vaihtelua, ja toisaalta niihin liittyy paljon sellaista (esimerkiksi kokemuksellisuutta), minkä tutkiminen ja tulkitseminen vaatii erityistä syventymistä. Näihin Äidin sylissä tarjoaa mielestäni liian heppoiset perustelut. Mutta toisaalta, edelleenkään kirjan ei ole tarkoitus olla tietopankki kaikesta äitiyteen liittyvästä, vaan pikemminkin se haluaa johdatella sitä kohti ja antaa vinkkejä kaikista niistä teemoista, joiden siihen voi ajatella linkittyvän.
Tästä nillityksestä huolimatta Äidin sylissä on aivan erinomainen teos. Se on monipuolinen, herkullinen, herättelevä, liikuttava ja asiantuntemuksella tehty. Ehdoton aarre Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdissa ja kaikin tavoin muutenkin.
Äidin sylissä ovat lukeneet myös Booksy ja Sara.