Prahassa

Uuh, lomamatka on takanapäin ja olo sen mukainen. Onnellinen ja väsynyt siis, tietenkin. Kotiuduin Prahasta päivällä ja oli jotenkin aivan ihastuttavaa palata matkalta mukavasti aamupäivälennolla – ei siis tavanomaiseen tapaani aikaisin aamulla tai myöhään illalla menevällä, mahdollisimman halvalla yhteydellä, vaan erittäin miellyttävästi tavallisten ihmisten aikaan matkustamalla. Luvassa on siis epäilemättä kaikkien ylettömän kiihkeästi odottama matkaraportti Tsekin pääkaupungista, tulvivan Vltava-joen rannalla sijaitsevasta Prahasta.

Lensin siis Finnairin kyydillä, ja liput hankin Stockan Hulluilta Päiviltä noin 175 euron hintaan. En tehnyt tälle matkalle erityisempää hintavertailua: keskeisempää oli, että keltainen kummitus kauppasi ylipäänsä halvahkoja lentolippuja, ja Praha valikoitui kohteeksi lopullisesti vasta ostotapahtumassa. Toinen kova kilpailija oli Budapest, jonka vuoro toki tulee vielä joskus. Halvemmallakin voi ilmeisesti liput Prahaan saada, jos tekee tiukkaa vertailua, eikä ole lentopäivistä niin tarkka.

Lentokentältä kaupunkiin pääsee näppärästi bussilla. Itse hyppäsin numeroon 179, joka kulki sopivasti hostellille vievän ratikkalinjan ohitse, ja paikallisliikenteen lipulle tuli hintaa 42 korunaa (vähän alle 2 euroa). Myös 119 kuljettaa lentokentältä lähemmäs kaupunkia, vihreän metrolinjan pysäkille. Paluumatkan tein Airport Express -bussilla, joka lähtee päärautatieasemalta ja kulkee matkan alle puoleen tuntiin. Se maksoi 60 korunaa (kolmisen euroa). Oikein toimivat yhteydet, kehuisin.

Hostellimme katto näkyy kyllä, kun pinnistää. Taustalla ihastuttava
neukkuhenkinen moottoritiesilta.

Majoittauduimme Prague's Heaven -nimiseen hostelliin, jota pyörittää aivan ihastuttava, arviolta 80-vuotias Anna. Anna piti meistä hyvää huolta ja tarjoili aamiaista ja tulikuumaa kahvia, eikä meinannut päästää meitä kaupungille ilman huolellista tankkausta. Hostelli sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, joskin erinomaisten ratikkayhteyksien varrella. Pääsimme nauttimaan kattohuoneen tunnelmasta, ja hintaa neljän yön majoitukselle kahden hengen huoneessa omalla kylppärillä tuli noin 200 euroa. Voin suositella, joskin yli 190-senttisten kannattaa ehkä pyytää jotain muuta huonetta. Seuralaiseni joutui nimittäin vähän kumartelemaan...

Se kuuluisa kello juuri ennen yhdentoista lyöntejä.

Reissumme tarkoituksena oli rentoutua ja nauttia olemisesta, joten nähtävyyksien kiertely jäi suosiolla vähemmälle. Toki tallustelimme jonkin verran pitkin Vanhaa kaupunkia ja kävimme vilkuilemassa esimerkiksi juutalaisen hautausmaan aidan raoista, mutta jotenkin ei vain tehnyt mieli sen tarkemmin tutustua juuri mihinkään perinteisimmistä kohteista. Toisaalta osa oli kiinni epävakaan tulvatilanteen vuoksi, joten silläkin siitä selvittiin: saatoimme hyvällä omallatunnolla jättää kohteita väliin ja keskittyä hengailuun, jossa olemme yhtään turhia kehumatta aivan tolkuttoman hyviä.

Vltava-joen kuohut.

Kaarlensilta pysyi suljettuna koko matkamme ajan.

Niin, ne tulvat! Odotin oikeasti jotain survival-meininkiä, mutta käytännössä kaupunki oli jo päässyt pahimman yli, kun saavuimme sinne keskiviikkona. Julkisessa liikenteessä oli jonkin verran peruutuksia ja poikkeusreittejä, mutta hyvin pääsimme siitä huolimatta liikkumaan. Vedenpinta oli jo laskenut huimasti tulvahuipusta, ja suojamuureja purettiin jo varsin vauhdikkaasti loppuviikosta. Osa rantabulevardeista pysyi suljettuna autoilta, ja Kaarlensilta oli kokonaan kiinni vielä lauantaina. Käytännössä vaikutus matkailijaan oli erittäin pieni, lähes olematon. Hyvä tietysti, että tilanne rauhoittui, joskin ilmeisesti vesi aiheuttaa nyt ongelmia muissa osissa Keski-Eurooppaa senkin edestä.

Näkymä Prahan linnalta 1.

Näkymä Prahan linnalta 2.

Pyhän Vituksen katedraali.

Sen verran linnabongarin täytyi toki itseään haastaa, että kapusin torstai-iltana korkokengissä Prahan linnaan. Sitä ennen oli tietenkin vedetty asiaankuuluva satsi friteerattua juustoa (kuulemma tsekkiläinen perinneruoka, huh!), joten varsinaisesta – ainakaan erityisen tervehenkisestä – patikoinnista ei ehkä voida puhua. Linna on pikemminkin monien rakennuksien yhteenliittymä, jonka keskellä on kaunis Pyhän Vituksen katedraali. Emme vierailleet missään maksullisissa osissa linnaa, ja katedraalissakin oli meneillään jokin konsertti, joten tyydyimme heittämään roposet toivomuskaivoon ja ihastelemaan kauniita maisemia. 

Pienipuoli.

Minusta Prahan paras puoli olivat pienet kujat ja vilkkaiden kaupunginosien syrjäisemmät kolkat. Joka kulman takaa löytyi jotakin kiinnostavaa, olivat ne sitten kulmakuppiloita tai graffitteja. Ehdottomasti yksi keskeisiä oman matkamme onnistumiseen vaikuttaneita seikkoja oli se, että majoittauduimme ruuhkaisimman keskustan ulkopuolelle. Sitä kautta pääsi tallailemaan niitä katuja, joita ihan tavalliset prahalaisetkin tallailevat ja syömään ja juomaan paikkoihin, joissa ei ollut turistilisää. Toki jokainen matkaa tyylillään ja kieltämättä mekin nappasimme parit tuopit törkeillä turistihinnoilla (50 korunaa eli 2 euroa tuopistahan on aivan järkyttävää kiskontaa!), mutta suosittelen ilman muuta ottamaan selvää myös paikoista, jotka ovat keskustan ulkopuolella.

Ei ollut sponsoreita tahi kustantajia maksamassa bloggarin tuopposia,
aivan itse piti kuvettaan kaivaa!

Ihastuttavat välimerelliset ruokamarkkinat, joihin eksyimme sattumalta
kulman takaa.

Viimeisen illan herkkuateria, kasvispaella, vei kielen.

Ruokaa ja juomaa tuli nautittua runsain määrin. Tsekkiläinen ruoka ei suoranaisesti hurmannut, se on raskasta, rasvaista ja lihaisaa, mutta aina löytyi jotakin puputettavaa myös tällaiselle semi-vegelle. Erityismaininnan saa Hybernia-niminen ravintola, jonka ruokalista hiveli silmää. Voittajaksi selviytyy kuitenkin ehdottomalla ylivoimalla kasvisravintola Maitrea, jonne osa sielustani ja makuaististani taisi lopullisesti jäädä... Nautiskelimme siellä lauantai-iltana kolmen ruokalajin illallisen viinipullolla höystettynä, jolle tuli kokonaisuudessaan hintaa noin 40 euroa. Kyllä kelpaa.

Olutta voisin ylistää erillisen postauksen verran, mutta mainittakoon nyt kuitenkin, että hyväähän se on. Kaikkialla. Ei voi kuin huokailla. Ja nauttia.

Katutaidetta Vysehradin linnoituksessa.

Lohikäärmeitä on kaikkialla. Kaikkialla!

Kuten todettua, perinteisimmistä vierailukohteista en osaa paljoakaan sanoa, kun emme niissä juuri aikaamme viettäneet. Vysehradin linnoitus on tosin paikka, jossa kannattaa Prahassa käydä. Kaipa sitä voi tituleerata "Prahan Suomenlinnaksi" (kuten Mondon matkaopas tekee), eli kyse on suositusta ulkoilu- ja piknikalueesta vanhan linnoituksen alueella korkealla kukkulalla. Yllättäen myös siellä on oma katedraalinsa, jossa sattui itse asiassa olevan parhaillaan häät, kun kävelimme ohi. Muutenkin morsiuspareja näkyi paljon ihan arkenakin – en tiedä, kuinka paljon kyse oli vihkiäisistä itsestään ja kuinka paljon vain kuvattiin hääkuvia.

Kyllä, se on dj-koppi.

Erikoisimpia kohtaamiani klubeja.

Yöelämään lähdimme oikeastaan vain perjantaina, jolloin Prahassa sattui olemaan myös eräs ystävämme omalla sukulomallaan. Päädyimme kunnon baarikierrokselle, sillä ystävämme serkku oli ollut Prahassa vaihdossa, ja hän tunsi kaupungista sen puolen varsin mallikkaasti. Tuskinpa olisimme löytäneet meille esiteltyjä keskustan baareja omin nokkinemme, ja missään nimessä emme olisi päätyneet Cross Clubille, joka on kyllä hämäräin klubi, jossa olen koskaan käynyt. Tunnelma oli suoraan Matrixista. Aivan huikea paikka, suosittelen ehdottomasti! Jopa tällainen opetantta pisti jalalla koreasti sydämessä tykyttävän konemusiikin tahtiin. 

Praha on valloittava ja kiinnostava kaupunki, jossa hintataso on kohdillaan ja näkemistä ja kokemista riittää. Aivan täydellisen onnistunut loma, jonka jälkeen paluu arkeen on tietenkin aina himppasen tylsää. Mutta niinhän se on aina. Ei siis muuta kuin aloittamaan seuraavan matkan haaveilu...

Ahoj!

Tulvia uhmaten, kirjoja valiten

Kuvan lähde: Wikimedia Commons (Public Domain)

Kesän kunniaksi ja miehekkeen itselleen määräämää Keski-Euroopan komennusta hyödyntäen nappasin itselleni edellisiltä Hulluilta Päiviltä suhteellisen satunnaiset lentoliput. Kohdevaihtoehtoja oli useampi (mies kun pääsee näppärästi kulkemaan lähes minne vain, voi noita mannereurooppalaisia välimatkoja!), ja päädyin lopulta Prahaan, jossa – kuin sen enempää muuallakaan Tsekin tasavallassa – en ole koskaan käynyt. Hyvää olen sen sijaan kaupungista kuullut paljonkin, ja koska Tsekissä harrastetaan kuulemani mukaan jonkin sorttista olutkulttuuria, valinta ei ollut hankala.

Sunnuntaina alkoi sitten tipahdella tietoja, että jotain siellä Prahassa on meneillään. Niin, tulvathan ne siellä. Jaa että kansallinen hätätila? Lähes vuoden 2002 tasoinen tilanne? Sillat pois käytöstä, metro suljettu? Ookoo...

Hieman kauhulla olen selaillut tuoreimpia uutisia ja sääennusteita. Otin jo yhteyttä varaamaani hostelliinkin tiedustellakseni, onko se mahdollisesti veden alla. Ei kuulemma ole. Tulvahuippukin on kaiketi saavutettu ja vesi laskee vähitellen. (Huono sää jatkuu ilmeisesti edelleen. Tietenkin.) Lennoissa ei ole muutoksia, mutta metro ei edelleenkään kulje ja monet muut julkiset välineet ovat poikkeusreiteillä.

Niin, lähtöhän on siis huomenna aamulla.

Kieltämättä eilen pahimpia tilanneskenaarioita tarkkaillessani kävi mielessä, että onkohan tuota nyt ihan pakko nokkaansa kaikkialle tunkea. Toisaalta en ole nähnyt puoliskoa 2,5 kuukauteen, eikä hullareiden lipuilla ole vaihto- tai palautusoikeutta. Ja koska viranomaiset eivät matkustamista kiellä, mikäpäs tässä.

Tämä päivä onkin kulunut tehokkaasti pakaten, akkuja ladaten ja tietenkin ennen kaikkea matkalukemista valiten. Koska on oletettavaa, että sää kohteessa on huono, joudumme ehkä viettämään aikaa huomattavan paljon sisätiloissa, olivat ne sitten kapakoita tahi hostellihuone. (Monet museot ja muut turistikohteet ovat tulvien vuoksi kiinni. Sekin vielä. Pannahinen.) Ja niin paljon kuin toki olen miekkosta ikävöinyt, lähes yhdeksän vuoden yhdessäolon jälkeen ei ole realistista olettaa, että viettäisimme koko lomamme toisiamme silmiin tuijotellen.

Eli siinä missä vaatevalintojen tekeminen oli helppoa (alunperin suunnittelemani hellevaatteet vaihtuivat käden käänteessä huppareihin ja farkkuihin), kirjakantamusten pohdiskelu vei jo jonkin aikaa. Nyt näyttäisi siltä, että mukaan lähtee Sarah Winman (When God Was a Rabbit), Carol Shields (Kaiken keskellä Mary Swann), Hilary Mantel (Syytettyjen sali) sekä matkakohteen hengessä toissapäivänä aloittelemani Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys. Bonustehtävänä minua pyydettiin tuomaan jotain luettavaa myös miehelle – mitkä paineet! Eihän tässä ehdi edes nukkua, kun pitää tehdä kirjavalintoja!

Mieli ehti jo olla vähän maassa, kun hetken aikaa oli pakko pohtia, onko matkalle lähteminen edes järkevää. Kun päätös oli tehty, sääennusteiden katsominen oli seuraava vaihe, joka alkoi nakertaa sielua. Toisaalta luin jostain vanhasta Mondosta jonkun superreissaajan antaman matkaohjeen: uskalla myös pettyä matkoihin. Heti tuli parempi mieli.

Joten huomisesta alkaen kiskon napaani tsekkiläistä olutta, luen hyviä kirjoja, syön hyvin (toivottavasti jotain muuta kuin porsaan polvilumpioita ja makkaraa, tai mitä ne nyt siellä tapaavatkaan syödä) ja otan kaiken mahdollisen irti Prahasta, minkä tuo kovia kokenut kaupunki suostuu antamaan.

Niin ja tietysti olen iloinen matkaseurastani, joka palaa kotiin jo ihan pian. Sitä ennen on kivaa olla treffeillä Keski-Euroopassa – vaikka sitten tulvivassa Prahassa. Kuulumisiin!