Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä

Jukka Laajarinteen uudessa romaanissa Pinnan alla pimeä paneudutaan ihmismielen syövereihin. Se on jännitysromaani, psykologinen trilleri, eräänlainen tieto-opuskin. Kirja pohtii ihmisten psykologista yhteyttä toisiinsa, tieteen ja tutkimuksen etiikkaa, tietoisuuden moninaisuutta.

Tapahtumien vyöry lähtee liikkeelle hukkumisunesta, jonka psykoterapeutti Kaarlo Nuortevan potilas on nähnyt. Pian sen jälkeen Korkeasaaressa tapahtuu onnettomuus, joka myötäilee potilaan unta. Nuorteva aistii vaaran: MPI (mass psychogenic illness) on nurkan takana ja voi levitä laajalle.

Yhteistyö Epidemologian laitoksen kanssa on välttämätöntä. Laitoksen johdossa on Doris Lumme, jonka kanssa Kaarlo on opiskeluaikanaan seurustellut. Yhdessä he pyrkivät vakuuttamaan poliittiset päättäjät nopeiden ja radikaalien toimenpiteiden välttämättömyydestä. Ihmiset on saatava turvaan ja MPI:n leviäminen estettävä.

Varsinaisen tarinan etenemisen ohella romaanissa on pätkiä Kaarlon bestselleriksi nousseesta tietokirjasta Haamuraaja ja muita tapauskertomuksia, jonka luvuissa hän kertoo yksityiskohdat häivyttäen kohtaamistaan potilaista ja näiden psykologisista pulmista. Mitä pidemmälle edetään, sen selvempää on, että tieteen etiikka on joustavarajainen käsite, jos niin haluaa tai sallii itsensä ajatella.

Pinnan alla pimeä tuntuu monella tapaa kahden ja puolensadan sivunsa mittaa laajemmalta romaanilta. Aineksia on paljon, ja Laajarinne kiepauttelee niistä seoksen, joka tarjoaa erilaisille lukijoille omanlaisiaan koukkuja. Itse viehätyin ja hämmennyin huomattavan paljon kuvitellessani psykologisen epidemian, massahurmoksen tai -kaaoksen, joka leviää ihmisestä toiseen pelkän katseen ja yhdessä jaetun todellisuudensiivun kautta. Emmekö elä sellaisten keskellä jo nyt? Netissä on helppo velloa omanlaisessaan kuplassa ja viiteryhmässä, helppoa ruokkia itselle mieluisaa maailmakuvaa ja ajattelua, helppoa väärinymmärtää, hämääntyä, kadota, hajota. Tietoisuus on vaarallinen, sekä yksityisenä että jaettuna.

Laajarinteen kerrontatyyli on pääosin toteava, mutta paikoin olo on kuin luennon jäljiltä. Aihepiiri on toki haastava, ja on syytä laittaa päähenkilöt kertomaan lukijalle, mistä on kyse, mutta lukukokemusta tunne opetustuokiosta ajoittain hieman latistaa. Kokonaisuutena romaani on kuitenkin hyvin herkullinen, moneen suuntaan kurottava ja paljon avointa jälkeensä jättävä. Pureskelun saa kukin lopulta tehdä omin voimin tykönään, kuten hyvien romaanien kanssa aina.

Oletko valmis venyttämään tietoisuuden ja todellisuuden rajoja – tai käsitystäsi niistä? Sukella rohkeasti suoraan pinnan alle!


Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä
Ulkoasu: Timo Mänttäri
Atena 2017
263 s.

Kirjastosta.

________

Toisaalla: Reader, why did I marry him?, Rakkaudesta kirjoihin, Usva

Haasteet: 47. luettu kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteeseen

Tee itsestäsi mestariajattelija

Lauri Järvilehto: Tee itsestäsi mestariajattelija
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Tammi 2012
224 s.

Kirjastosta.


Filosofi Lauri Järvilehdon kirjoittama Tee itsestäsi mestariajattelija ei tarjoa taikasauvaa, jonka avulla lukijan aivot naksahtavat jotenkin erikoisella tavalla kohdilleen ja Mensan jäsenhakemuskaavakkeen täyttö olisi nimmaria vaille valmis. Sen sijaan se mahdollistaa mainion ja virkistävän lukukokemuksen, katsauksen aivotoimintaan ja ajattelututkimukseen, muutamia käyttäytymistieteellisiä anekdootteja sekä arkisia vinkkejä siihen, kuinka omaa ajatteluaan voi kehittää haluamaansa suuntaan.

Bongasin kirjan Maukan helmikuisesta blogitekstistä ja varasin sen kirjastosta saman tien. Ihan hyvä, että kirjaa sai jonkin aikaa odottaa, sillä tarkemmin ajatellen juuri nyt oli sopiva hetki tarttua tällaiseen teokseen. Olen ollut väsynyt ja stressaantunut viime aikoina, ja Järvilehdon jutusteleva ja syyllistämätön teksti tuli hotkaistua melkein yhteen putkeen – pieni hymynkare kasvoilla.

Tee itsestäsi mestariajattelija on tiivis muttei tunnu täyteen ahdetulta. Sen keskeiset pääluvut käsittelevät ajatuksia ja niiden teoriaa, ihmismieltä, ympäristön vaikutusta ajatteluun, hyvinvointia ja harjoittelua. Mukana on käytännön harjoituksia, joita tekemällä saattaa hyvinkin kehittää itseään ajattelijana, luovien ideoiden tuottajana, visionäärinä ja jopa hyväntekijänä. Toki osa niistä on hyvin simppeleitä ja jopa vähän kuluneen tuntuisia, mutta toisaalta: miksi pitäisi aina olla niin nihkeä, miksei antaisi vaan mennä ja pyrkisi aktiivisesti eroon masentavista mietemadoista ja ajatus-anakondista, vaikka sitten yksinkertaisten harjoitusten avulla. Minä ainakin aion yrittää, sen verran isoksi nämä omat matoni ovat jo päässeet kasvamaan.

Kirja ei ole vaikea, vaikka se esitteleekin haastavaa aivo- ja mielentutkimusta. Tieteelliseen tekstiin tottumattoman lukijan ei siis kannata säikähtää, tämä kirja aukeaa kyllä ihan kaikille. Itse olin helpottunut saatuani selville, että stressaantuneena oleminen ei sinänsä ole lainkaan ihme, sillä työmuistissamme on tilaa vain korkeintaan seitsemälle eri väylälle. Pitkään jatkuvat stressitekijät voivat viedä niistä useamman yhtä aikaa ja pitää niitä varattuna pidempään, jolloin ei ole ihme, että ajatukset puuroutuvat: päässä ei yksinkertaisesti ole tilaa muulle.

Itseapu-fiiliksiä kirja ei juurikaan herättänyt, mitä pidän hyvänä asiana. Toisethan toki pitävät sellaisesta kirjallisuudesta ja se heille suotakoon, mutta itse en kuulu siihen väkeen (tai ainakaan mitään en myönnä!). Nähdäkseni Tee itsestäsi mestariajattelija on vakavastiotettava vaan ei ryppyotsainen piristysruiske, jonka tarkoituksena on muistuttaa lukijaa siitä, että vaikutamme itse suuresti siihen, kuinka maailman näemme ja koemme, ja voimme jatkuvasti harjoittaa itseämme johonkin valitsemaamme suuntaan. Ajattelussakin mestariksi tullaan vain ja ainoastaan harjoittelemalla.

___

Osallistun kirjalla Kansankynttiläin kokoontumisajot -haasteeseen, kategoriaan Psykologia. Samalla kohoan kunnioitetulle hehkulamppu-tasolle!