Suomennos ja esipuhe: Raija Larvala
Faros 2009
200 s.
The Awakening (1899)
Kirjastosta.
"Vain taitava psykologi pääsisi heidän kanssaan onnistuneeseen tulokseen. Kun tavalliset kaverit, kuten te ja minä, yritämme selvittää heidän omituisuuksiaan, se johtaa taitamattomuuteen. Useimmat naiset ovat oikukkaita ja arvaamattomia. Kyseessä on jokin vaimonne ohimenevä päähänpisto, jonka syytä tai syitä teidän ja minun on turha edes arvailla. Mutta se menee kyllä ohi, etenkin jos jätätte hänet rauhaan. Lähettäkää hänet puhumaan kanssani." (s. 120)
Edna Pontellier on vaimo ja äiti, neworleansilainen seurapiirirouva, joka elää epätyydyttävässä avioliitossa ja huomaa yllättäen kaipaavansa jotakin muuta. Pontellierin perhe viettää kesää huvilalla muiden saman yhteiskuntaluokan ihmisten kanssa, ui, nauttii päivällisiä, seurustelee. Ednan keveän ja yhdentekevän arjen rikkoo nuori ja komea Robert Lebrun, ja kun syksy ja paluu New Orleansiin koittaa, ei mikään ole enää ennallaan. Jotain on tapahtunut Ednan mielessä, on kuin hän näkisi maailman ja itsensä uusin silmin. Hän ei jää vain vatvomaan asioita päänsä sisällä, vaan Pontellierien kiillotettu julkisuuskuva alkaa saada säröjä.
Olipa erikoinen lukukokemus, tämä Kate Chopinin Herääminen! Kyseessä on ilmestyessään vuonna 1899 murskakritiikin saanut, nykyisin varhaisen feminismin klassikoksi nostettu pieni romaani, joka vaikuttaa päällisin puolin nykylukijan silmissä suorastaan harmittomalta, kuin kevyeltä henkäykseltä jostain suuremmasta.
On myönnettävä, etten varauksettomasti ihastunut tähän kirjaan. Se on ehkä liian herkkä ja aistillinen makuuni, sillä vaikka arvostan kirjallisuutta, jossa osataan pitää voimakaskin kuplinta, jopa kiehuminen löydettävissä, mutta piilossa kannen alla, Herääminen ei antanut minun oikeastaan edes raottaa verhoaan kunnolla. Paljon on rivien välissä, ohimenevänä, vain vilkaisuna. Chopinin kieli on minun makuuni, mutta en jaksanut jäädä maistelemaan sitä tarpeeksi – paljon ehti mennä silmieni ohi.
Ednan tarina on dramaattinen, mutta se esitetään tyylikkään hienovaraisesti, juurikin heräämisenä, havahtumisena. Alkuasetelma toimettomassa kesähuvilassa kuvaa upeasti sitä turhuutta, jonka merkityksettömyyden Edna ymmärtää: hän kaipaa jotain muuta kuin mitä hänelle soveliaisuuden ja julkisivun ylläpitämisen vuoksi suostutaan antamaan.
Herääminen on ilmaisultaan varsin moderni, ja vaikka nyt, yli sata vuotta sen kirjoittamisen jälkeen monet seikat saattavat tuntua hieman ylimitoitetuilta, ne ovat kuitenkin oman aikansa kuvia ja verrattavissa moniin nykyajan sudenkuoppiin. Edna on oman aikansa naiseksi kapinallinen, vaikka kapinoikin yläluokkaiseen tyyliin: hän haluaa olla jotain muuta kuin porvarillisten perhearvojen tiukasti muotittama vaimo ja äiti, ja saa sen osoittamalla miehensä pelon ja kauhun partaalle, sillä niin ei vain voi tehdä.
Porvarillisen vaimouden ja äitiyden uhmaamisen ohella toinen syy, joka johti kirjan murskaavaan tuomioon ilmestyessään, on sen kuvaama seksuaalisuus. Se on hyvin hienovireistä ja tavallaan viatonta, mutta olennaisempaa onkin se, mitä flirttailun ja seksuaalisuuden kuvaamisella halutaan kertoa. Sillä halutaan uhmata. Sillä halutaan osoittaa, että nainen on ajatteleva olento, jolla on oikeus omiin tunteisiinsa, omaan kehoonsa, omiin tekoihinsa – nainen saa olla oma itsensä, kokonainen persoona, jota ei ainoastaan määritellä hänelle määrättyjen roolien ja muiden ihmisten kautta.
Herääminen on alle 200 sivun mittainen tuulenhenkäys, häivähdys suurista teemoista. En päässyt uppoamaan siihen niin hyvin kuin olisin halunnut, sillä jokin esteli, mutta siitä huolimatta pidin lukemastani. Tämä on kaunis kirja, jonka soisin tulevan luetuksi enemmänkin. Sekä siksi, että se on lukemisen arvoinen että siksi, että haluan nostaa hattua sata vuotta myöhässä taitavalle Kate Chopinille, joka ei koskaan toipunut Heräämisen osakseen saamasta lokakampanjasta.
Heräämisestä lisää: Maria, Liisa ja Sara.
So American: American Realism ja Louisiana.